Istuin luokan edessä katsellen taululle ja toivoen, että tunti loppuisi pian. Niskaani poltteli ja poskeni punehtivat. Takanani istuva Juho sai mieleni sekaisin, mutta en uskaltanut edes katsoa häntä. Minä olin kaikkia muita luokkalaisiani vuoden nuorempi. Muut täyttivät 16 vuotta ja minä vasta 15.

Kello pirahti ja opettaja muistutti meitä huomisesta leiristä, joka kestäisi kokonaisen viikon. Siihen oltiin kerätty rahaa jo ala-asteesta, ja koska yläaste oli samassa koulussa, luokanvalvoja oli pysynyt samana ja rahankeruu jatkunut. Leiri järjestettiin jossain leirikeskuksessa Etelä-Suomen merenrantahuvilalla. Ajatus houkutti, mutta samalla pelotti. Pitkä viikko ilman kodin turvaa.

Astelin luokasta reppu olallani ja kädet taskuissani.

- Sessu hei, mihi sä meet koulun jälkee? Anniinan ääni kaikui käytävällä. Sävähdin ja nostin katseeni Anniinaan.

- Öö... Kotiin kait. Mite nii? kysyin ja näpersin olkalaukkuni hihnaa.

- Ei kun aateltii Merin ja Marian kanssa mennä Heseen syömään. Että tuutko mukaan? Anniina kysyi hymyillen ja samalla viittoen kavereitaan luoksemme.

- En mä tiedä, kun en oo pakannu huomiselle mitään, mutta muute oisin kyl tullu. Kiitti kutsusta, sanoin ja lähdin nopeasti kävelemään, etteivät tytöt olisi kerenneet suunnitella jotain, millä olisin voinut luistaa pakkaamisesta.

Kotona nakkasin reppuni lattialle ja tervehdin kissaani Mixiä. Äiti ja isäpuoleni Tuukka olivat varmasti ulkoiluttamassa koiraamme Lonnieta. Lonnie oli pienikokoinen mutta voimakas bullterrieri, kaunis tiikerinraidallinen sellainen. Menin keittiöön, otin jääkaapista salaattia ja aloin popsia sitä suuhuni kuunnellen samalla MP3-soittimesta The Crashiä. Olin tutustunut bändiin Anniinan kautta. Olimme Anniinan kanssa hyviä ystäviä. Viihdyin kotona tai Anniinan luona, mutta en pitänyt pitkistä shoppailureissuista tai Hesessä syönnistä. Pelkäsin aina Juhon olevan paikalla.

Otin kaapista laukun ja raahasin sen huoneeseeni. Vedin sänkyni alla olevat lipastot auki ja katselin vaatekerrastoani. Suurin osa vaatteistani oli järkyttäviä hiirulaisvaatteita, joita en halunnut enää pitää. Olinhan minä vielä hiirulainen ja tiesin sen. En uskaltanut tehdä juuri mitään, mutta halusin pukeutua kuitenkin muodikkaasti. Vaikka inhosinkin shoppailua, muoti oli toisaalta intohimoni. Huoneeni seinät olivat täynnä piirroksia erilaisista vaatekerroista ja osa vaatteistani oli itse tehtyjä, vaikka ne muistuttivatkin H&M:n uusinta tuotosta.

- Tää on kiva... mutisin ääneen ja katselin omaa tekelettäni muutaman kuukauden takaa, vekkihametta, jossa oli farkkua ja punamustaa tartan-kuviota alla. Otin mukaani myös kaksi muuta hametta. Toinen oli normaali, pari senttiä alle polven ulottuva farkkuhame ja toinen valkea vekkihame, jossa oli musta vyö kiinni ommeltuna. Hameiden kanssa käytin yleensä valkeita leggingsejä. Paitoja lastasin mukaani monia eri värejä, ja kolme hupparia, mustan, valkean ja harmaan, jossa oli Hello Kitty selässä. Pidin siitä, se oli hillitty ja söpö. Heitin laukkuun myös meikkipussin ja shampoot sekä aurinkorasvaa ja kasvovoiteen. Olin mielestäni valmis pakkaamisen suhteen.

Aamulla Tuukka nakkasi minut juna-asemalle ja toivotti hyvää matkaa.

- Hei niin muuten, äitis laitto sulle tän matkaan. Käski kattoo vasta paikan päällä! Tuukka huusi vielä ja nakkasi paperipussin, joka oli pehmeä.

- Kiitti, sanoin ja ihmettelin kummastellen, mitähän äiti oli laittanut minulle matkaan.

Istuin juna-asemalla Anniinan viereen. Se höpötti jotain siitä, miten se juoksee suoraan mereen uimaan. Samalla Noora pauhasi siitä, miten juuri ennen autoon istumista sen äiti oli takavarikoinut Nooran tupakat. Onneksi Meri kertoi pakanneensa mukaan muutaman Max-askin sekä yhden topan käärimistä varten. Juna-asema tulvi puheensorinaa ja musiikin pauhua. Juho soitti puhelimestaan jotain metallimusiikkia, en tunnistanut bändiä.

- Juna Helsinkiin lähtee raiteelta 2! kuulutus ilmoitti ja koko luokka ampaisi juoksuun. Kukaan ei ollut tajunnut ensimmäistä ilmoitusta.

Lopulta kaikki pääsivät turvallisesti junaan ja asettuivat paikoilleen. Jokaisella meillä oli oma paikka eikä kenenkään tarvinnut istua vierekkäin, vaikkakin osa tytöistä hapuili ystävien viereisiä paikkoja. Minun viereeni ei istunut ketään ja oikeastaan parempi niin, halusin vain istua ja katsella maisemia.

Puolessa välissä matkaa kaikki muut taisivat nukkua paitsi minä. Minun mieleni täytti musiikki. Hetken päästä joku kuitenkin koputti olkaani. Säikähdin hirveästi ja päästin pienen kiljahduksen.

- Sori, säikäytinkö? Juhon ääni kuului musiikin läpi. Otin kuulokkeet korviltani.

- E-et sä mua säikäyttäny, änkytin. Tunsin poskiani punottavan ja kurkkuani kuivaavan.

- No taisit sä vähän hätkähtää, Juho intti ja sen ruskeat silmät hymyilivät suun mukana.

- No eh...ehkä vähä, koitin saada sanotuksi ja köhin kurkkuani.

- Onko sulla jano? Mulla ois tuolla vähän limpparia, Juho sanoi kaivaen jo laukkuaan.

- Joo, kiitti, sanoin punastuen entisestäni.

- Ai niin, sä pudotit tän, Juho sanoi ojentaen minulle paperista pussia. Sen jälkeen hän istui viereeni ja tarjosi limpparipulloa. Join vain hyvin vähän ja annoin pullon takaisin. Käteni kuitenkin tärisivät ja pullo tipahtikin lattialle. Nolostuin täysin ja rupesin pyytelemään anteeksi, mutta Juho koitti selittää, ettei tapahtunut haitannut häntä.

Hetken aikaa puhuttuamme, tai Juhon puhuttua ja minun nyökkäiltyäni ja vastattuani sanoilla joo tai niinpä, me saavuimme Pasilan asemalle, josta lähti bussi kohti huvilaa.

Huvilalle johti pitkä hiekkatie, jonka päässä tie kiersi kukka- ja pensasistutuksen ympäri. Huvila oli keltainen vanhanaikainen rakennus ja sen vierellä oli suuri laidun, missä laidunsi muutamia hevosia. Talli sijaitsi huvilan takana, samoin sauna, uimaranta ja ratsastuskenttä. Näin huvilan omistaja meille selitti saavuttuamme eteishalliin. Huvila oli luultavasti Anniinan paratiisi, Anniina nimittäin rakasti uintia ja hevosia. Itse en niinkään pitänyt hevosista, mutta uintia olin harrastanut jo pienestä saakka. Katselin suurta hallia osaa ja mietin, miten joku jaksoikin pitää sen siistinä, sillä omistaja kertoi siivoavansa huvilan itse. Tiluksia huolsivat ammattilaiset.

Pojat ja tytöt jaettiin siipiin nukkumaan, itäsiipeen tytöt ja länsisiipeen pojat. Huoneita oli sen verran vähän, että yhteen huoneeseen joutui kaksi pojista ja kaksi tytöistä, mutta muut saivat omat huoneet. Minä suostuin menemään samaan huoneeseen Anniinan kanssa, koska Anniina vaati sitä. Huoneessamme oli kaksi parivuodetta ja kaksi lipastoa, joihin saimme vaatteemme.

- Eikö oo aika magee tää huvila? Mut mä veikkaan, et se nainen on aika tiukkis, Anniina sanoi kikattaen ja kylpyhuonetta tutkien. - Voi vitsii! Tuu kahtoo tätä! kuulin Anniinan hihkuvan. Nousin vuoteelta ja menin kylpyhuoneeseen. Siellä oli kylpyamme ja todella iso suihkukaappi. Suihkukaappi oli varmasti meidän oman kylpyhuoneemme kokoinen. Siinä oli lasiset liukuovet, jotka liikkumisvaikeuksisten ihmisten vuoksi toimivat nappia painamalla.

- On kyllä aika siisti, sanoin kiertäen katsettani ympäri kylpyhuoneen.

- No ai jaa! Anniina sanoi ja juoksi jo ulos huoneesta muiden tyttöjen huoneisiin.

Käytävällä kävi vilske, kun kaikki juoksivat huoneesta toiseen huutaen toisiaan käymään huoneissaan. Katsoin alas portaita eteishalliin ja näin, että opettajamme jutteli huvilan omistajan kanssa. Taisivat tulla hyvin juttuun, ajattelin ja hymyilin ajatuksilleni.

Kävelin illalla rannassa. Päivä oli ollut raskas enkä halunnut mennä uimaan. Paperipussissa oli ollut uudet mustat bikinit. Olin pukenut päälleni bikinin yläosan, valkeat leggingsit ja hameen. Kuljin rantaviivaa pitkin kohti kalliota, missä uskoin auringonlaskun näkyvän kauniisti, kun sen aika olisi.

Istuin kallion kärkeen. Meri pauhasi allani, tuuli hyväili ihoani ja tunsin oloni kauniiksi. Hivelin ihooni aurinkorasvaa varmuuden vuoksi, enhän halunnut viettää viikkoa iho kipeänä.

- Moi, mites sä tänne eksyit? Juho sanoi takaani ja olin pudottaa rasvapurkin mereen.

- Eh... Täällä on kaunista, niin ajattelin jäädä istumaan, vastasin ja tunsin itseni yht'äkkiä todella alastomaksi. Koitin peitellä itseäni käsilläni.

- Voinko mä istua tähän sun viereen? Juho kysyi iho vedestä kiillellen. Sen hiukset olivat hieman vedestä kihartuneet ja kasvoihin liimaantuneet. Juhon kroppa oli sopivan lihaksikas ja ruskettunut. Juholla oli jalassaan siniruskeat uimashortsit. Hän näytti upealta, tummanruskeat palavat silmät, mustanruskeat hiukset ja valkeat hampaat, upea poika.

- Joo, totta kai. Siis ei mulla mitään sitä vastaa oo... sanoin silmieni jumittuessa Juhon vartaloon.

- Kiitti, Juho sanoi istuen lähes kiinni minuun. Hengitykseni tiheni ja sydämeni pamppaili rinnassani.

- Oot tosi nätti ja toi krhöm... toi hame, se sopii sulle hyvin, Juho sanoi kompastellen sanoissaan. Ujostuin ja puna nousi jälleen poskilleni.

- Kiitti, kai. Siis, en mä tiedä. Oon ihan tavallinen, mutta sä näytät to...tosi hy...vältä itsekin, änkytin katsellen kättäni kallion pintaa vasten.

- Ei kun siis ihan tosi, ihan tosi upeelta, Juho sanoi tällä kertaa kompastelematta, mutta minä sen sijaan punastuin entisestäni enkä saanut sanoja suustani. Juho liikutti sormensa hiljaa sormieni päälle. Sydämeni laukkasi hullun lailla ja tuntui, että pyörtyisin kohta.

- Ootko okei? Juho kysyi katsoen minua silmiin.

- Joo, kai, sain henkäistyä ja minua pyörrytti lisää. Kuuma ilma ja Juho sotkivat varmasti elintoimintoni.

- Näytät hieman, hmm... no, pahoinvoivalta, Juho sanoi kulmiaan kurtistaen.

- Mua vaan vähän pyörryttää, mumisin ja aloin jo hengittää tasaisemmin.

Olimme jutelleet jo pitkään ja tällä kertaa minäkin olin puhunut ja vastaillut enemmän.

- Huomasin, että laitoit aurinkorasvaa. Saisinko mä rasvata sun selän? Juho kysyi katsoen minua silmiin.

- Joo, vastasin ja ojensin Juholle aurinkorasvan. Juho nousi ja siirtyi taakseni. Kuulin, kuinka purkki päskähti ja Juho hieroi rasvaa molempiin käsiinsä. Sitten Juhon kädet alkoivat vaeltaa selässäni rasvaa levittäen. Hymyilin ja nautin tilanteesta. Koskaan kukaan poika ei ollut kunnolla edes puhunut minulle, sillä olin aina ollut uskomattoman ujo.

- Tuota... Niin, että tää sun kröh... tää sun bikinien naru on vähän tiellä... Että saanks mä ottaa sen auki? Juho kysyi ja minulla meni pala kurkkuun.

- Öö... tuota...

En saanut enempää sanotuksi.

- Ei mun oo pakko tai mitään sellasta... Juho sanoi ja sulki rasvatuubin korkin.

- Ei ku joo, voit sä, jos haluut, ku en haluu, et se menee sotkuun, vastasin ja siirsin vaaleat hiukseni edestä pois.

Bikinin yläosa roikkui enää vain niskanarustaan ja rintani pääsivät jo osaksi näkyviin. Onneksi Juho oli takanani. Oloni oli jälleen jännittynyt ja sydämeni hakkasi. Mitään näin jännittävää en ollut koskaan kokenut.

- Nyt se on rasvattu, Juho sanoi ja istui viereeni. En edes muistanut, että rintani olivat esillä, kunnes huomasin Juhon tuijottavan niitä.

- Ömm... tuota, saanko mä suudella sua? Juho kysyi nuolaisten huuliaan hitaasti.

- Jos sä haluut... sanoin kainostellen ja katsoin Juhon koiranpentusilmiä. Juho otti kasvoni käsiensä väliin ja suuteli minua hellästi suulle. Kohta Juho jo näykkäisi minua hellästi huulesta ja minä värähdin. Tunne oli upea: suutelin ihanaa poikaa kallion kielekkeellä auringonlaskun aikaan. Hiljaa tunsin, kuinka Juhon käsi alkoi laskeutua poskeltani pitkin kaulaa ja jäi hivelemään solisluuni kohtaa. Hengitykseni pysähtyi ja sydämeni hakkasi. Keskeytimme suutelun ja Juho katsoi minua silmiin. En reagoinut mitenkään, joten Juho jatkoi kätensä matkaa. Pian se oli rinnoillani ja hyväili niitä hellästi, samalla kun Juho suuteli minua.

- Voinko mä suudella sua muualtakin? Juho kysyi hieman hämillään mutta selkeästi päättäväisenä. Uskoin, että minun ujouteni sai Juhonkin epäröimään.

- Jooh... henkäisin ja sydämeni hakkasi jo niin kovaa, että siihen sattui.

Juhon huulet liikkuivat kaulani päällä aina rinnoilleni asti. Juho suuteli molempia rintojani ja samalla hyväili kädellään vatsani kiinteää pintaa. Minä silitin Juhon poskea ja punastuin tuntiessani Juhon käden vaeltavan yhä alemmas. Hengitykseni lopetti toimintansa ja ummistin silmäni, kun tunsin Juhon käden hameeni alla. Se oli jo häpykumpuni päällä, kun tartuin siihen kiinni.

- Älä... sanoin ja avasin silmäni.

- En mä mitään sellasta. Haluun kokeilla yhtä juttua. Mä en mee niin pitkälle, kai sä uskot sen? Juho kysyi katsoen minua silmiin.

- Joo, uskon mä, vastasin ja ummistin silmäni huultani purren.

Juho riisui hiljaa hameeni ja leggingsit suudellen minua samalla huulilleni ja välillä rintojani. Hetken hän rentoutti minua suutelemalla suulleni ja kuiskien korvaani, kuinka kaunis olin. Sitten Juho liukui alas vartaloani ja nosti minun jalkani koukkuun levittäen niitä samalla. Olin paniikissa, mutta samalla valmis tähän. Sydämeni oli luultavasti jo hajonnut pirstaleiksi käytyään ylikierroksilla ja keuhkoni lamaantuneet.

Tunsin Juhon suutelevan häpykumpuani, jota olin siistinyt hieman, mutta jolta en ollut ajanut kaikkia karvojani pois. Juhon kieli tuntui klitoriksellani ja hän nuoli minua pitkin vedoin. Hengitin syvään ja suustani pääsi välillä hiljainen voihkaisu. Tämä tuntui niin hyvältä, että tunsin, kuinka selkäni kaartui tahattomasti kaarelle ja lantiollani tuntui kihelmöintiä. Näin silmissäni vain ilotulitusta ja hymyilin leveästi. Olin varmasti onnellisempi kuin koskaan. Mieleni täytti raukeus. Juho nosti leggingsit ja alushousuni paikalleen, samoin hameen. Yllätyin, sillä Juho todellakin jätti sen siihen yrittämättä edes enempää. Halasin Juhoa ja suutelin Juhoa.

- Se oli ihanaa, sanoin ja rutistin Juhoa pitkään.

Nostin bikinini ylös ja pyysin Juhoa kiinnittämään sen. Lähdimme kielekkeeltä kävellen käsi kädessä takaisin huvilalle. Rannassa muutamat, jotka huomasivat tämän, huutelivat Juhoa ja se herätti muidenkin huomion. Moni vihelteli ja minä lehahdin punaiseksi. Tarrasin Juhon käteen tiukemmin. Juho silitti päätäni ja lähdimme nousemaan pois rannasta välittämättä enää takaa kuuluvista huuteluista.
×
© Copyright Orkku.net 2020. All Rights Reserved.