Kaksospojat ja pikkusisko Jaana, osa 2

admin Teinien Kesken
05.12.2014
16438 näyttökertaa
0 kommenttia
4.64
Silmäluomiini tulvi raolleen jäänestä ovesta valoa. Kaukaisuudesta korviini kuului oven vaimea narahtelu syystuulessa. Olin tyytyväinen, tyydytetty ja onnellinen. Pidin silmiäni kiinni nauttien tunteestani sisälläni. Pienet sormet hakeutuivat levällään olevien häpyhuulten väliin tunnustelemaan kuumaa kosteutta, sykkivää, rietasta lapsenlihaani. Toinen käteni puristeli pulleita, todella pehmeitä nännejä. Hellästi pyörittelin klitorista sormien alla aina välillä liu'uttaen kahta sormea sisälläni. Otin myös toisen käden avuksi. Levittelin nautinnollisena häpyhuulia, joiden välistä valui kiimaista hunajaani sekä ehkä myös Johanneksen runkkia. Olin valunut hyvin paljon, koska reidet, pakarat, pyllyvako, kuten pieni peppureikäkin olivat täysin niljakkaita.

Kuin itsestään hakeutui pikkusormi tiukalle, ryppyiselle aukolle. Painelin sitä hellästi ja tunne alavatsassani oli jotain sanoinkuvaamatonta. En ollut aikaisemmin tajunnut kireääkin kireämmän anuksen mahdollista mukaan ottamista tyydytyshetkiin, mutta kuin vahingossa alkoi pikkusormi työntyä sitä kautta sisälleni. Ensin vähän kirpaisi, mutta jännityksissäni otin lisää liukkautta häpyhuulilta sormiini ja kokeilin uudestaan. Nyt se upposi jo syvemmälle. Toinen käteni painoi kahta sormea pimppiini hieman pyörähtävällä liikkeellä, joka puolestaan tuotti nautintoa kämmenen samalla painuessa tiukasti vasten klitorista.

Rentouduin täysin ja samassa pikkusormeni kuin imeytyi syvälle kireään peppuuni lähettäen matkaan aivan uudenlaisen orgasmitulvan. Tärisin nautinnosta, joka nyt tuli jostain muualta kuin pimpistä. Tai se tuntui tulevan aivan joka puolelta alapäästäni. Peppureikäni puristeli kouristellen sormeani, joka muljahti sykkeiden voimasta ulos lamauttaen alapääni orgasmin kanssa niin veltoksi, että kirkas pissasuihku lensi voimakkaasti sihisten kaaressa rakostani. Vain kaukaisesti kuulin lautalattialle suihkuavan pissapisaroiden roiskuvan äänen... Huohotin silmät kiinni ihmetellen, kuinka mahtavan tunteen olinkaan saanut itselleni.

”Mitä sä teet?” kuului äkkiä pienen tytön hento ja varovainen ääni jostain vierestäni. Silmäni räpsähtivät auki ja hyppäsin istumaan. Tyttö oli Jaana, joka oli tullut poikien auki jättämästä ovesta hiipien sisään. Hän puristi nyrkeissään vaaleanpunaista mekkoaan katsellen minua. Pikkuhousut olivat pingoittuneet mekon helmakankaan ja pienten sormien väliin niin tiukkaan, että haarakiila oli vetäytynyt pieneen vakoon.

Pelästyin aivan valtavasti ja sydämen takoessa kurkussani ryntäsin ovelle vetäen sen kiinni ja säppiin. Sitten harppasin takaisin tytön viereen alkaen tivaamaan lähes itku kurkussa, miksi tämä ei ollut pihallaan ja mitä kaikkea hän oli nähnyt.

Tytön suu mutristui ja hän veti hamettaan ja pikkareitaan yhä tiukemmin ylöspäin. Se näytti aivan siltä kuin pienellä tytöllä olisi ollut jalkojen välissä valkoiseen puuvillakankaaseen verhottu halkaistu sämpylä! Kyyneleet vierähtivät pyöreille punaisille poskille ja sitten alkoi itku.

”Mä kerron äidille”, tyttö parkaisi ja ryntäsi kohti ovea, koska ilmeisesti pelästyi tiukkasävyistä tivaamistani.

”Sinähän et kerro mitään”, tiuskaisin vihaisesti ja tarrasin tyttöä ranteesta estääkseni hänen ulospääsynsä, mutta paniikista, pelästyksestä ja tytön itkusta purskahdin itsekin hysteeriseen itkuun. Lysähdin lattialle nyyhkyttämään haudaten kasvoni käsiini. Toivoin, että kaikki olisi vain unta...

Nyyhkytyksestäni ei ollut tulla loppua, koska ajattelin, että nyt kaikki saisivat varmasti tietää. En uskaltanut edes katsoa ympärilleni, oliko tyttö vielä vajassa vai ei. Päässäni humisi, minua pyörrytti ja oksetti, kunnes yhtäkkiä tunsin pienet kädet olkapäilläni ja vartalon lämmön sylissäni. Avasin sormeni ja näin Jaanan surulliset, ei, pikemminkin säälivät kasvot edessäni. Hän ei enää itkenyt, vaan katsoi suoraan minua kirkkaansinisillä silmillään, posket punaisina ja suu mutrussa.

”Jos on surullinen, pitää pussata suru pois”, Jaana sanoi topakasti ja muiskautti pusun huulilleni.

”Mi-mi-mitä?” sopertelin nyyhkytykseni vain jatkuessa.

”Niin. Jos on surullinen, niin se lähtee pusulla pois, sanoo äiti”, Jaana jatkoi ja pussasi huuliani nopeasti uudestaan.

Siirsin käteni tytön lanteille ja suljin hänet halaukseen. Painoin kasvoni tytön kihartuville tuntien samanlaista lämpöä ja lohtua, jota olin mummoltanikin saanut. Silittelin hänen silkkistä tukkaansa ja suukotin otsaa. Tuntui jo paremmalta, aivan kuin nallea olisi illalla pitänyt omassa sängyssä kainalossaan.

Katsoimme hiljaa toisiamme. Jaanan kasvot olivat vastustamattoman kauniit. Ja kuin salaa huuleni alkoivat lähestyä pieniä ohuita huulia. Tuntui kuin sähköisku olisi mennyt lävitseni huultemme koskettaessa hellän pehmeästi toisiaan. Suutelimme pitkään. Välillä painoin kieltäni Jaanan huulien väliin, mutta hän puristi huuliaan tiukasti yhteen.

”Avaa vähän suutasi”, kuiskasin hiljaa ja pienet huulet avautuivat. Hellästi liikutin kieltäni alahuulen pinnalla siirtyen siitä varovasti ylähuulelle. Jaanan kieli tuli huulten väliin ja pyörittelin kielelläni sen pehmeää päätä. Raotin huuliani vielä hieman ja painoin suuni vasten Jaanan suuta pyöritellen samalla kieliämme vastakkain. Tyttö tärisi hiljaa sylissäni ja yritti vastailla suudelmaani kömpelösti. Hänen kätensä olivat laskeutuneet rinnanaluilleni ja pieni kosketus sai minut tuntemaan oloni todella rauhalliseksi.

”Kasvaako mullekin tällaiset?” tyttö keskeytti hetkemme ujosti hymyillen ja samalla suurta nänniä hellästi sormillaan puristaen. Hymyilin tytölle ja nyökkäsin myöntävästi.

”Mitä sä äsken oikein teit? Siis kun olit yksin”, kuului seuraava kysymys.

”No se on sellaista vaan... Se tuntuu hyvältä, kun koskettelee omaa pimppiä”, sanoin hiljaa, hieman ujona.

”Niin tuntuu”, tyttö vastasi silmät loistaen ja jatkoi: ”Kun pikkuhousuja vetää oikein ylös, niin se tuntuu tosi hyvältä! Tuo äskeinenkin tuntui hyvältä”, tyttö sanoi mietteliään oloisena ja nyökytteli samalla päätään.

”Tiedätkö mitä? Tiedätkö mikä tuntuu myös hyvältä? Kun pusuttelee toisiaan ilkosillaan”, äänessäni oli jo pientä varmuutta.

”Ai sillai niin kun sä teet Johanneksen ja Juhaninkin kanssa?” sanoi Jaana innostuneena.

”Mitä sä oot oikein nähnyt ja missä?” sanoin jälleen taas hieman epävarmana.

”No tuolta raosta näkee tänne sisään. Mä vakoilin teitä koko ajan, kun tulitte tänne”, hihkaisi Jaana osoittaen samalla isompaa seinälautojen väliin jäänyttä rakoa. Sydämeni hyppäsi kurkkuun ja käänsin kasvoni sivuun katsoen alistuneena maahan.

”Ethän kerro kenellekään siitä, mitä näit?” sanoin ääni jo väristen.

”Ai en kellekään? Miks?” tyttö sanoi ihmetellen.

”No ei noista jutuista vaan saa puhua kenellekään. Sitä paitsi sä et saisi tulla edes tänne omine lupinesi”, sanoin pala kurkussa.

”Otetaanko alkkaritkin pois?” Jaana kysyi aivan yllättäen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Istuin alastomana patjan päällä ja siirsin kyyneleistä sumean katseeni tyttöön. Sanat kaikuivat vain sisällä päässäni enkä oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti.

”Ai niin, mitä sä sanoit?” kysyin tajuamatta juuri itse ehdottamaani leikkiä.

”Sinä sanoit äsken, että jos pusutellaan alasti, niin tuntuu hyvältä”, tyttö sanoi iloisena.

Jaana nousi seisomaan eteeni ja nosti hameenhelman lähes korviinsa.

”Ai niin juu... Ai niin se leikki... Haluatko vielä kokeilla?” kuului hiljainen huokaukseni.

Jaanan suusta pääsi tirskahdus ja nopeasti hän vetäisi mekkonsa pään yli. Samassa tunsin, kuinka onnellisuuden tunne palasi lämpönä kehooni laskien kurkussani pamppailleen sydämen takaisin paikoilleen.

Hän oli vartaloltaan vaalea. Jalat olivat hoikat, mutta mahanseutu, käsivarret ja rintakehä hieman pulskemmat. Itse asiassa lapsen pyöreys teki sen, että näytti kuin hänellä olisi ollut pienet, hieman pullottavat rinnat! Niitä koristivat pienen pienet oravannännit, joiden nännipihat olivat jo muodostumassa orastavasti pullottaviksi kartioiksi. Hän katseli minua alaspäin rapsuttaen nopeasti kylkiään ja sitten syöksyi nauraen syliini.

”Mä oon imenyt tissiä pienenä”, tyttö kuiskasi kuin suurempaakin salaisuutta.

Työnsin nänniä lähemmäksi Jaanan huulia.

”Ime, Jaana”, kuiskasin hiljaa ja samalla katselin, kuinka hän sulki silmänsä ja avasi huulensa ottaen suurena pullottavan nännin suuhunsa, lämpimän kosteaan imuun.

Tuntui niin taivaalliselta. Halasin Jaanaa ja silittelin hänen selkäänsä ja vaaleaa vatsaa. Tunsin jälleen kiihottuvani entisestäni. Tunne vain tuntui nyt jotenkin syvemmältä kuin koskaan aiemmin. Pienet huulet hamusivat nisääni yhä enemmän ja voimakkaammin imien sen kokonaan tuon pienen enkelin suuhun. Käteni silittelivät laihojen reisien sisäpintaa, ja tunsin tytön säpsähdyksen sormeni osuessa kankaan verhoamaan viattomaan pimppiin. Jatkoin hellää silittelyä pikkuhousujen päältä, välillä painellen sitä pehmeiden pienten häpyhuulien väliin ja silittäen niiden sisällä odottavaa pikkutytön häpyä.

”Otanko pois ne alkkarit?” tyttö kuiskasi kaulalleni. Siirsin hänen huulensa takaisin nännilleni työntäen samalla sormeni alushousujen kauluksesta sisään. Karvaton, kohonneena pullottava häpykumpu tuntui silkkisen pehmeältä sormissani. Silittelin yhä lähempää Jaanan neitseellistä jalkoväliä löytäen kumpareen päältä lähtevän ohuen viivan. Tunsin kämmenselässä kostean kankaan, joka oli ollut syvällä pienessä vaossa. Vaossa, jota nyt koskettelin hellästi sormellani. Siirsin Jaanan viereiselle patjalle vetäen samalla pienet nimettömät hänen jalastaan, käyden kyljelleni tytön viereen.

”Nyt voidaan pusutella”, kuiskasin ääni väristen.

Samassa Jaana otti minua kaulasta kiinni työntäen kielensä huulilleni, nostaen samalla toisen jalan päälleni. Sain ujutettua sormeni jalkojenväliin ja tunnustelin varovasti tuota koskematonta, liukasta pimppiä. Yritin löytää klitorista, mutta ilmeisesti se oli tytön nuoruuden takia vielä niin kehittymätön, etten sitä oikein kunnolla löytänyt.

Siirsin Jaanan pienen käden omalle vaolleni ja liikuttelin sitä rauhallisesti ylös alas. Voi kuinka ihanalta tuo kosketus tuntui nautintoa huutavilla häpyhuulilla ja kiihkosta turvonneella klitoriksella!

Käänsin Jaanan selälleen ja pyörähdin nopeasti hänen jalkopäähänsä avaten hennot reidet levälleen. Siinä se nyt kiilteli edessäni. Tiukasti yhdessä olevien karvattomien häpyhuulten välissä oli noin pikkusormeni pituinen, kosteudesta kiiltelevä viiva. Pimppi oli todellakin pimppi, ei mikään pillu niin kuin minulla tuolloin jo oli, vaan kaunis ja viattomana odottava. Se näytti juuri samanlaiselta kuin omani tuon ikäisenä, koska olinhan katsellut sitä peilin kanssa joskus vuosia sitten. Painoin huuleni sitä vasten suukotellen molempia häpyhuulia, aina välillä painaen kieltä sisälle tiukkaan vakoon. Jaanan hengitys oli raskasta ja katkonaista. Nuolin tyttöä niin hyvin kuin vain osasin. Välillä kieleni vaelsi välilihalle ja peppureiälle, jonka koskettamisesta tyttö säpsähti taivuttaen selkäänsä samalla hieman kaarelle. Lopulta painoin pikkusormea varovasti hänen sisäänsä nuollen samalla pienen pientä klitorista, joka kielen avulla löytyi helpommin kuin sormella. Lopulta sormeni oli lähes kokonaan häpyhuulten välissä ja hitaasti edestakaisin sitä liikuttamalla sain tytön ynisemään hiljaa nautinnosta.

Sitten tapahtui jotain aivan taivaallista. Tunsin häpyni sykkivän todella kuumana. Häpyhuulet kuin pumppasivat nuorta vakoani auki. Jaanan kova ja ulospäin työntynyt häpykumpu liukui vasten samankaltaista kumpuani ja lopulta pieni pimpero painautui tiukasti vasten klitoristani räjäyttäen kehooni valtavan orgasmin. Orgasmi voimistui entisestään tuntiessani pienestä pillusta valuvan virtana kuumaa nestettä suoraan omalle alapäälleni. En tiedä, mitä se oli, mutta itseltäni pääsi usein pissa silloin, kun teki oikein hyvää...

Tärisin tytön alla, joka puristi minua tiukasti, katkonaisesti huohottaen. Vedin hänet ylöspäin rinnalleni makaamaan ja tunsin myös hänen vapisevan... Silitin hänen selkäänsä pienten käsien puristaessa minua tiukasti. Makasimme siinä pitkän aikaa, aivan hiljaa, kuunnellen vain toistemme hengitystä.

”Jaana! Jaana!” kuului ulkoa Jaanan äidin vihaiset huudot. Pomppasimme molemmat saalamana pystyyn.

”Äiti on tullut kotiin”, Jaana sanoi kauhuissaan.

”Laitetaan nopeasti vaatteet päällemme ja sitten menet nopeasti kotiin”, sanoin paniikissa hätääntyneenä.

”Mut mä en saisi olla täällä”, parahti Jaana alahuulen näyttäessä merkkejä itkukohtauksesta.

”Mä keksin jotain. Nyt puetaan ja nopeesti”, sanoin vedellessäni vaatteita hätääntyneenä päälleni.

”Ja ei sitten sanaakaan tästä tai mistään. Jooko?” sanoin vetäessäni pikkarit jalkaani.

”Joo, joo, mut mitä mä sanon äidille?” Jaana vastasi edelleenkin äänellä, josta pystyi päättelemään, ettei itku ollut kaukana.

”Mä tiedän. Nyt mennään molemmat ulos ja teidän pihalle. Mä tuun sun mukaan”, sanoin nopeasti, koska olin jo kehittänyt hätävaleen. Samassa nappasin tyttöä kädestä ja juosten kiiruhdimme naapuritalon pihalle, jossa Jaanan äiti huolestuneen näköisenä tyttöään huhuili.

”Ja missäs ne nämä naiset ovat olleet?” sanoi Jaanan äiti kiukkuisena.

”Anteeksi aivan kamalasti. Tää syy oli minun...” sopersin uskaltamatta katsoa häntä edes silmiin. ”Meidän olisi pitänyt pyytää lupa, kun halusin näyttää Jaanalle mun nukkeja”, sopertelin vielä enemmän paniikissa, koska en ollut enää edes itse varma, kuulostiko tuo hyvältä selitykseltä vai huonolta hätävaleelta.

Tuli hetken hiljaisuus. Aika tuntui pysähtyneen, kunnes Jaanan äiti sanoi jo lempeällä äänellä:

”Olisitte tyttökullat jättäneet edes jonkinlaisen viestin. Pelkäsin, että Jaana on jäänyt auton alle tai jotain vastaavaa.”

”Anteeksi... Ei me enää”, nieleskelin sanojani.

”No hyvä, että kaikki on kunnossa kuitenkin, ja hienoa, että Jaana on saanut uuden ystävän. Nuo pojat kun eivät oikein Jaanaa leikkeihinsä mukaan ota. Mutta nyt Jaana sisälle. Tehän näette sitten huomenna koulussa. Ja ensi kerralla sitten ilmoitatte menoistanne”, Jaanan äiti sanoi ystävällisesti.

Tirskahdimme molemmat Jaanan kanssa ääneen ja vilkaisimme ujosti toisiamme. Mieleni olisi tehnyt pussata Jaanaa, mutta en voinut.

Nopeasti juoksin pyörävajaan laittamaan paikkoja sellaisiksi kuin siellä ei olisi mitään tapahtunutkaan, jonka jälkeen suuntasin kotiin.

Aamulla ensimmäisellä välitunnilla nojailin pihakoivuun miettien edellispäivän tapahtumia. Ensiluokkalaiset olivat juuri poistumassa liikuntatunnilta pukuhuoneeseen, kun heidän joukostaan Jaana juoksi luokseni ja antoi paperin, jonka oli taivutellut ”kirjeeksi”.

”Lue se vasta tunnilla”, tirskahti Jaana iloisena ja juoksi koulun ovesta sisään.

Taittelin kirjeen auki. Se oli koristeltu sydämellä ja kukkasilla, joilla oli hymyilevät kasvot. Näiden keskellä luki haparoivalla mutta kauniilla pienen tytön käsialalla: ”Voidaanko leikkiä tänäänkin sun nukeilla?”
×
© Copyright Orkku.net 2020. All Rights Reserved.