Kati opettajansa kanssa

Edgar Allan Pulp | Koulussa | 2018-02-21 |
Tagit: Teini-ikäinen tyttö (13-18) Aikuinen mies Suuri ikäero

Ahtivihdan opisto oli Suomen mittapuulla harvinainen 1900-luvun alussa perustettu ja siitä lähtien toiminut sisäoppilaitos yläaste- ja lukioikäisille. Koulu oli tehty vanhan maatalokartanon tiloihin ja joskus sen perustamisaikoina koulun arvomaailmaa olivat tiukasti säädelleet puolikristilliset arvot. 2000-luvulla noista vanhan ajan jäänteisistä käyttäytymissäännöistä ja protokolloista ei ollut jäljellä juuri mitään, kuin vain kunnioitus opettajia ja muita oppilaita kohtaan. Sen lisäksi oppilaat käyttivät edelleen tiukasti mitoitettuja koulupukuja.

Kartano oli rakennettu metsään missä sille oli raivattu aaritolkulla kumpuilevia peltosuikaleita, ja oli kartanon pihan reunamilla lampikin jota viime vuosina oli ruopattu uintikäyttöön. Sen reunoilla kasvoi rehevinään vesiheinää, osmankäämiä ja lumpeita pieninä kelluvina saarekkeina. Kartanoon johtavaa, kesäisin pölyävää moreenitietä juhlaviksi tekivät sen molemmille puolille istutetut rohevat pihlajat, joiden oksat talvisin täyttyivät kimeästi toisilleen keskustelevista tilhistä.

Sen lisäksi että sisäoppilaitos oli toimintansa vuosikymmeninä muokannut kartanon tiloja sen toimintaan soveltuvimmiksi, oli pihalle rakennettu myös uusia rakennuksia. Itse keltaiseksi maalattu, kiviperustainen ja päältä laudattu päärakennus nousi päätieltä katsottuna pihan vasemmalla puolella, juhlavana lehtipuiden oksien yläpuolelle. Sitä käytettiin ensisijaisesti opetustiloina. Päärakennusta vastapäätä olivat talvikausin lämmitetyt punaiset aitat, joita myös oli rakennettu pitemmiksi, sillä koulun oppilaat majoittuivat niissä kolmen tai neljän henkilön huoneissa. Niiden takana, pihamaata hiukan alempana, oli vanha ja harmaa navettarakennus, johon oli rakennettu yhteinen ruokala ja jossa oli myös tilat vapaa-ajan toiminnalle. Pihan vapaaksi jäävälle sivulle, eli päätietä täysin vastapäätä oli opettajia varten 1900-luvulla rakennettu ulkoseiniltä rapattu talo. Opettajat saattoivat yöpyä talossa lukukauden aikana, jos asuntoa ei ollut paikkakunnalla tai edestakaisin tehdyt matkat olisivat käyneet turhan kalliiksi rahallisesti sekä ajallisesti.

Mikko oli ollut Ahtivihdan opistolla pian vuoden ajan historian opettajana. Hän oli jo neljänkymmenen viiden vanha, pitkä ja harteikas niin, että hänen harmaat neulepuseronsa usein lähes syleilivät hänen hyvin huollettuja käsi- ja selkälihaksia. Hän nautti työpaikastaan. Hän piti motivoituneista oppilaista ja työkavereista, jotka olivat huomattavasti rentoutuneempia kuin kuntien peruskouluissa joissa työmäärää riitti ja oppilaiden taso oli hyvin vaihtelevaa. Mikko asui sillä hetkellä opistolla ja vapaapäivisin hän ajoi lähimmälle kuntosalille tekemään yksinkertaisia, mutta tehokkaita voimaharjoitussarjoja. Luonnonläheisyys teki Mikon usein lähestulkoon aistikkaaksi ja siksi hänestä usein tuntui että paikassa oli jotain erityistä taikaa.

Ja hän usein mietti olisiko Kati ollutkin itse asiassa noita.

***

Kati oli seitsemäntoista vuotta täyttänyt koulun oppilas. Hän pukeutui aina nuhteettomasti, liikkeissään osoitti mitä ihmeellisintä sulokkuutta ja tapa jolla hän nosti kulmiaan hämmästyessään tai veti huuliaan sievään hymyyn oli jotain kerrassaan ajatonta, jotain erityisen viehkeää. Jopa viekoittelevaa. Katilla oli pyöreät kasvot, toisistaan keskimääräistä kauempana olevat sievät vaaleanvihreät silmät, pieni nenä ja huulet, joiden kaarta Mikko oli joskus unohtunut katsomaan kun luokka oli hiljaisuudessa syventynyt lukemaan lukuja tai tutkimaan aikaisempien vuosien YO-koekysymyksiä. Kati oli ehkä vähän alle 170 senttiä, hänellä oli viehättävä selän kaari ja se teki kauniin pyöreän mutkan hänen takamuksensa kohdalle. Syksyn lämpiminä päivinä vaaleat jalat olivat vilkkuneet puhtaina ja Mikon silmissä virheettöminä auringon valkoisessa valossa ja nyt taas keväällä, kun maa oli sulanut ja luonto tuoksui elävältä, sääret näkyivät jälleen koulupuvun hameen helman alta ja Mikon suu kuivui selittämättömästä tunnemylläkästä.

Mikko oli ajatellut järkeillä asian pois mielestään. Hän oli varmasti vain pyörällä päästään koska oli niin kaukana suuresta maailmasta ja ikäisistään kokeneista naisista. Mutta mitä enemmän hän asiaa pohti ja mietti, sitä useammin hän huomasi keväisen kiiman ohjaavan hänen ajatuksiaan takaisin Katiin, hänen ruumiillisuuteensa, hengitykseen, rintoihin jotka kohoilivat paidan alla ja ikään kuin kutsuivat katsetta omakseen. Ja hän usein mietti miltä Kati näytti riisuutuessaan illalla. Miltä hän näyttäisi valkeilla lakanoilla. Miltä hänen ihonsa tuntuisi miehen salilla kovettuneissa käsissä. Miten tuo selkä kaartuisi hänen sormiensa toimesta. Ja minkälainen ääni karkaisi noilta suloisilta, nuoren naisen huulilta.

Kevät eteni kohisten. Ensimmäiset hiirenkorvat tulivat jo huhtikuun alkupuolella ja maa kuivui. Ruohotupsut viheriöivät ja Mikon käsi teki iltaisin töitä noille syntisille kuville huohottavasta Katista.

Kerran eräällä tunnilla, kun käsiteltiin toisen maailmansodan seurauksia kylmään sotaan siirtyvässä maailmassa, Kati kerran nousi pulpettinsa takaa. Mikko ja Kati tulivat tunneilla hyvin juttuun ja sen lisäksi saattoivat keskustella käsiteltävistä aiheista ennen ja jälkeen oppitunnin, historiasta mutta sen lisäksi myös tulevaisuudesta. Kati oli kiinnostunut oppiaineesta, mutta edelleen epävarmana tulevaisuudestaan hänen keskittymisensä oli alkanut herpaantua ja heidän yhteiset keskustelunsa kääntyneet luontaisesti muihin aikoihin ja paikkoihin. Nytkin he vaihtoivat hymyjä, vaikka Katin katseessa oli jotain erityisen hämmentynyttä ja vilpitöntä. Kati tuli opettajan pöytää kohti ja ojentautui toiselta sivulta, Mikon editse, tarttumaan kynään joka oli pyöreässä teräsmukissa pöydän toisessa laidassa. Tytön ruumis taipui kauniisti hänen edessään kuin jokin luonnonvoima ja Mikon oli vaikea pitää katsettaan poissa, vaikka hänen olisi sillä hetkellä ehkä pitänyt. Silloin Mikko näki Katin napitetun paidan sisään, rintojen terhakat nyppylät ja niiden väliin jäävän uoman jota Mikko oli usein puoliunen horteissa nuollut. Näky kohahdutti Mikkoa syvältä ja naulasi hänen katseensa ja aistinsa täydellisesti tyttöön, jonka herkkä tuoksu oli vallannut hänen maailmansa. Hetkeä aikaisemmin epävarmuutta näyttänyt Kati katsahti Mikkoon syrjäsilmin. Vaaleat kiharat, jotka usein valuivat vasemmalta puolelta nuoren naisen kasvoja, sulkivat hetkeksi hänen kasvonsa luokan nähtäviltä ja he vaihtoivat yhteisen, yksityisen katseen. Katin posket olivat punehtuneet, hänen vartalonsa värähti. Kati oli halunnut tätä. Mikon katse siirtyi, lähes vastahakoisesti Katin hypnotisoivista silmistä tytön vartaloa alemmas. Ja Mikko näki kuinka tyttö liikkui pöytää vasten, kuinka nuori nainen hieroi tuolla pyörivällä liikkeellä hameen alle jäävää häpykumpuaan pöydän kulmaan. Ja Katin huulilta karkasi pieni, puoliäänellinen huokaus. Kaikki tapahtui nopeasti. Kukaan muista oppilaista jotka silloin tuijottelivat kirjan sivuja ei nähnyt tapausta. Mutta silloin Mikko oli lähes varma. Lähes varma siitä että myös Kati halusi häntä.

***

Kului pari päivää. Mikko istui kuumeisena työhuoneessaan ja yritti turhaan viilentyä avaamalla ikkunaa. Hänen maailmansa, hänen ajatuksena olivat täynnä itseään pöytää vasten tyydyttävää Katia. Nuorta vartaloa joka etsi tyydytystä ja pyysi sitä itseään selvästi vanhemmalta mieheltä. Kun hän sitten meni pitämään päivän viimeisiä tunteja kello kahdesta kello neljään, hän jäi vielä tuntien jälkeen luokkaan, sillä se oli ainoa paikka, jossa hän tunsi olevansa lähimpänä Katia ja hänen vartaloaan. Kuin hän olisi voinut toisintaa parin päivän takaisen kuvan uudelleen ja uudelleen mielessään.

Mikko yritti jo keskittyä muihin ajatuksiin, kun hän kuuli ovelta ääntä. Hän käänsi päätänsä, arveli että tulija olisi siivooja tai luokkaa seuraavaksi päiväksi valmisteleva opettaja, mutta hänen sydämensä lähes hypähti kun hän tunnisti Katin huoneen keltaisessa valossa joka tuli auringon lämmittämistä ikkunoista. Koivujen hitaasti tuuhenevat oksat loivat omia, salaperäisiä varjojaan lattian suorille laudoille. Kati katsoi Mikkoa, rinta kohoillen ja sulki oven perässään.
"Mikko, haluaisin apua", Kati aloitti.
"Totta kai", Mikko kiirehti vastaamaan ja nousi nopeasti tuoliltaan. Hänen kehonsa oli jännittynyt, aikaisempien kiihottavien mielikuvien värisyttelemä, niin että nyt Katin nähdessään hän oli pakahtua.
"Tarkoitan... En tiedä kannattaako mun enää lukea historiaa, käydä näillä tunneilla", Kati jatkoi nopeasti. Tytön ääni värisi ja hetken Mikko ajatteli että tyttö oli purskahtamaisillaan itkuun.
"Jatka", Mikko pyysi. Kati käveli lähemmäs, pöydän luo. Tytön katse vältteli Mikkoa.
"En tiedä, en halua kirjoittaa historiaa YO-kokeissa. En tiedä mitä tekisin. En tiedä mikä olisi oikein tehdä", Kati sanoi. Tytön kasvot hohtivat ja hänen jalkansa liikahtelivat hermostuneesti.
"Oletko puhunut opolle?" Mikko yritti jatkaa, niin ammatillisesti kuin saattoi, vaikka hän aisti tytön vain vähän matkan päässä itsestään.
"Mikko", Kati hengähti. Hän tarttui miestä olkavarresta. "Olen aivan sekaisin siitä mitä minä haluan tehdä."
Mikko ei voinut enää pidätellä itseään. Hänen oli saatava varmuus. Hän kääntyi tytön eteen ja työnsi siron vartalon tiiviisti itsensä ja pöydän väliin.
"Mikko", Kati sanoi hätääntyneenä. Mikon miehuus kumpusi jo housukankaan läpi, painoi hellästi Katia alavatsalle. Kati hengitti nopeasti, kaiken oli täytynyt käydä nopeammin kuin hän oli millään tavalla varautunut. Tuntien tällä tavoin tytön vartalon aivan itsessään, hengityksestä kohoilevat rinnat ja arasti liikehtivän lantion, Mikon oli enää vaikea hillitä itseään. Hän oli tullut jo pitkälle. Hän ei voisi enää perääntyä. Opettaja tarttui oppilastaan reisistä ja nosti yllätyksestä äännähtävän tytön pöydälle istumaan. Mies piteli edelleen kiinni voimakkaista, lämpimistä reisistä kun hänen huulensa hakeutuivat noille suloisille, pehmeille huulille. Märkä lämpö, jota he molemmat siinä hetkessä tunsivat, yhdisti heidät siinä paikassa ja siinä hetkessä. Katin vartalon liike, kun hän yritti asettua tässä uudessa tunteiden ja tilanteiden mylläkässä, se vain innosti Mikkoa lisää. Hänen kielensä tunkeutui Katiin, etsi kielen ja tanssi sen kanssa, kunnes halusi vain enemmän.
"Mikko, mä en voi", Kati huokaisi, mutta Mikko ei voinut kuunnella. Hän suuteli tytön kaulaa samalla kun kädet kävivät paidan nappeihin. Kati värisi kauttaaltaan. Hänen siniset rintaliivinsä Mikko riisui hellästi ja varoen, mutta hänen kätensä kävivät rintoihin ahnaasti. Kati äännähti kimeästi.
"Kati, meidän täytyy olla hiljaa", Mikko sanoi, rauhoittelevasti, vaikka tosissaan olisi halunnut naida tuota tyttöä eläimellisesti, mitään pidättelemättä, tanssia tytön vartalossa. Mikko hieroi rintoja, puristeli niitä. Ne olivat kovin pehmeät, kimmoisatkin niin että Mikko mietti, miten oli voinut olla tunnustelematta niitä aikaisemmin.
"Ei, älä", Kati oli nostanut kätensä Mikon rinnalle, harteille, mutta hänen vastarintansa oli heikkoa, lähes tahdotonta. Mikko hellitti kätensä kuumiksi käpälöimistään rinnoista ja kyykistyi lattialle Katin tärisevien jalkojen luokse, joita hän kosketti ja silitti. Polvien yli hän katsoi Katin pientä viehkeää vatsakumpua. Hän nojautui lähemmäs ja nuoli sitä pitkittäin, hameen rajasta alkaen. Reisille siirtyneet kädet liukuivat pehmeää ihoa vasten aivan alushousuille. Kati pidätti hengitystään ja nosteli polviaan. Mikko tarttui alushousuista ja veti ne alas, samalla nostaen hametta kasvojensa edestä. Hän siirsi liikehtiviä polvia erilleen ja Kati käänsi katseensa pois päin, kaiketi kainoudesta. Katin naiseus, vielä arasteleva nuppu jo kiilsi naisen märästä ja kumpua pehmittivät vaaleat karvat. Mikon karkeat sormet tulivat häpyhuulille, ja Katin pää retkahti taaksepäin.
"Mikko, mä en voi-" tytön huohotus keskeytti Katin sanat ja Mikon edes etäisesti katuvat ajatukset. Miehen sormet pyörivät aikansa häpyhuulilla, tunnustelivat niiden silkkisiä sisäpintoja ja hieroivat mitä suurimmalla lempeydellä klitorista suojaavaa nahkataskua. Kati vaikersi.
"Oletko ollut muiden kanssa?" Mikko kysyi ja katsoi Katin huumaantuneita kasvoja. Kati nyökytti päätään vähäisesti. Mikko tunsi pientä järjetöntä mustasukkaisuutta itsessään, mutta sitä suuremmalla syyllä hän halusi naida tuo naaraan omakseen.
"Keiden?"
"Vain yhden pojan, sen yhden...", Kati huokaili. ”Juhon kanssa...”
"Kati, tämän jälkeen sä muistat vain minut", Mikko sanoi päättäväisesti ja samalla työnsi etusormensa Katin tiukkaan naiseuteen. Kati vingahti.
"Voi ei."
"Minä tulen naimaan sinua nyt, tässä huoneessa Kati", Mikko sanoi, veti sormea ulos ja työnsi uudelleen sisään.
"Sä et saa", Kati vaikeroi. Mikon sormi teki työtä peukalon pyöritellessä märkää klitorista. Kati huokaili. Luokkahuoneessa kaikui nuoren naisen kiimainen huohotus, kutsu astuntaan. Kati nyki Mikon paitaa, repi sitä, jolloin Mikko otti hetkeksi etäisyyttä riisuakseen sen pois. Mikko painoi omaa, hientuoksuista miehen vahvaa vartaloa Katia vasten ja Kati vinkui.
"Kati, meidän täytyy olla hiljaa", Mikko toisti, oma äänensä matalasti väristen ja avasi sitten housujensa vetoketju. Kati seurasi vierestä, hänen kätensä, hennot, lämpöiset kätensä vaelsivat Mikon vartalolla, vielä epävarmoina paikastaan. Mikko oli täynnänsä pelkkää kuumaa himoa, halua täyttää tyttö omalla miehisyydellään, laueta hänen sisäänsä, tehdä tytöstä naisensa. Mikon elin, paksu ja kaareva, nousi Katin näkökenttään uhkaavana, mutta samalla, niin salaperäisellä tavalla, mieltä kiihoittavana. Mikko tarttui Katin sulokkaista käsistä ja ohjasi ne kohti sauvaansa. Katin sormet koskettivat peniksen pehmeää ihoa ja kavahtivat. Mutta Mikko rohkaisi niitä vain uudelleen ja silloin Katin pitkän sormet alkoivat liikkua lämpimällä peniksellä. Helliä sitä omalla, vielä kömpelöllä tavallaan. Siinä oli jotain herkkää, jotain sellaista joka vain pahensi Mikon halua työntyä tuohon naiseen. Silloin Mikko kävikin äkkiä kärsimättömästi, tarttui äkisti Katia reisistä ja veti hänet aivan pöydän reunalle. Kati piti käsillään miehen rintakehästä.
"Älä ole kova", Kati sanoi lähes hätäisesti. Mutta Mikko suuteli tyttöä ja tyttö vastasi siihen alistuvasti. Mikko tähtäili hetken aikaa, hieroi sauvaansa koko pituudeltaan Katin kosteudessa ja nautti tuosta heidän yhteisestä tunnustelustaan. Kati vain jännittyi lisää. Mikko ei varoittanut tai sanonut mitään, kun hänen peniksensä kärki lopulta löysi Katin tiukan vaon ja hän alkoi työntää lantiollaan itseään tytön sisään. Kati kiljaisi. Hänen äänensä täytti huoneen. Mikko jatkoi työntämistään ja Katin reidet nousivat ylös, painautuivat Mikon kylkiin.
"Sattuu."
"Ei satu enää kauan Kati", Mikko puuskutti ja alkoi silloin liikuttaa lantiotaan. Kati kiemurteli hänen käsissään. Hänen vartalonsa liikkui, aluksi Mikon työntöjä karaten, mutta pian tytön liike rauhoittui, muuttui aaltomaiseksi liikkeeksi, myötäileväksi. Hän puristi käsillään Mikon harteista ja voihki. Tytön hengitys kutitti Mikon hikoilevaa ihoa ja korvan nipukkaa. Katin lihakset suipistelivat voimakkaan miessauvan ympärillä, pitelivät otteessaan. Kati voihki ja huohotti, välillä sanoi ettei Mikon pitänyt, ettei hänen saanut. Mutta pian Mikko ohjasi tytön pöydälle selälleen, työnsi tieltä kirjat ja kynät. Kati asettui raukeana, selkä kaarella pöydälle ja käänteli päätään, yrittäen epätoivoisesti tukahduttaa voihkettaan. Ulkoa tuleva valo kultasi pään ympärille levinneet hiuksensa. Nännit punersivat ja Mikko ohjasi suunsa niitä nuolemaan ja imemään. Mikko nojautui sitten Katin päälle ja tytön pitkät sääret menivät ristiin hänen selkänsä taakse, hän sulki miehen itseään vasten. Heidän katseensa kohtasivat täydellisesti. Luokkahuone täyttyi heidän yhteisistä äänistään. Intiimeistä ruumiin äänistä, pöydän hiljaisesta, niuhottavasta ininistä, lemmenparin huohotuksesta, voihkeesta, urahduksista. Mikko nopeutti lantionsa sykkivää liikettä ja Katin ruumis avautui hänelle, otti hänet itseensä. Sitten, jossain vaiheessa, Mikko tarttui Katia taas takareisistä ja veti hänet pöydän reunalle ja siitä ylös syliinsä. Kati äännähti yllättyneenä. Mikko käänsi Katin selän liitutauluun ja alkoi naida sylissään olevaa naista koko henkensä voimalla. Katin ääni yltyi. Hänen voihkeensa muuttui kimeäksi ja hänen kätensä tarrasivat kynsiä myöten Mikon selkään. Samalla kun Mikko teki tätä liikettä, alapäässään jo pakottava tarve pian laueta, tyttö alkoi hänkin liikkua kuin jonkin syvän, vasta heräävän vaistonsa ohjaamana ja auttoi Mikon penistä syvemmälle sopukoihinsa. He keinuivat yhdessä, antautuivat täysin, kunnes molemmat olivat huipussaan. Katin koko ruumis taipui taakse, hänen hiuksensa kohosivat liitutaululta hänen kasvoilleen ja miehen kylkiin puristuneet polvensa nousivat. Mikko antoi myös oman voimansa tyhjentyä. Siemennestettä purkautui sykäyksittäin tytön samettiseen pyhättöön ja molemmat olivat hetken vain täysin humaltuneita täydellisestä kiihkon huipentumasta. Mikko ohjasi tytön pöydälle, laski hänet siihen voimattomana makaamaan ja katsoi, kuinka tyttö taivutti toisen polvensa ylös ja valkoista mahlaa valui punaisesta kukasta pöydälle. Mikko kumartui suutelemaan tytön turpeita häpyhuulia ja maistoi suolan. Kati silitti käsillään miehen hiestä kastuneita hiuksia.
Mikko nousi ja meni avaamaan ikkunaa. Ulkoilma laskeutui hänen iholleen kuin vilvoittava peitto ja tavoitti pöydällä edelleen makaavan Katinkin, liikutti kultaisia kiharoita. Mikko kääntyi, nosti tytön pöydältä hieman täriseville jaloille seisomaan ja käydessään tuolilleen, ohjasi Katin hajareisin syliinsä istumaan. Sanattomina, he vielä siemailivat itseensä tätä syntisen salasuhteensa viiniä.

Arvostele novelli:

Kommentit

Ei kommentteja...
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi novellia!