Lasten vuositarkastus

admin | Lääkärillä | 21.06.2013 |
Teini-ikäinen tyttö (13-18) Nuori poika (Alle 13) Tirkistelyä

Johanna vilkaisi kelloaan - lääkäri oli taas myöhässä ihan niin kuin aina ennenkin. Johanna oli käynyt saman lääkärin vastaanotolla joka vuosi ihan pienestä pitäen ja joka ikinen kerta lääkäri oli ollut myöhässä. Johanna ei erityisesti edes pitänyt lääkäristä, joka oli ehkä neljissäkymmenissä oleva nainen. Pienempänä lääkäri oli aina halunnut tehdä Johannan mielestä vähän kiusallisenkin perusteellisia tutkimuksia, ja kuumetaudissa lämpö oli mitattu pepusta aina siihen asti, kun Johanna täytti 10!

Tiina oli kuitenkin äidin vanha tuttava, ja siksi Tiinasta oli tullut perhelääkäri, jonka luona oli käyty, aina kun lääkärin apua oli tarvittu. Kun lapset menivät kouluun, oli äiti päättänyt, että niin Johanna kuin Larikin kävisivät säännöllisesti vuositarkastuksessa, koska kouluterveydenhuolto oli muka ammattitaidotonta ja tarkastusten väli äidin mielestä täysin riittämätön. Johannalle koulun tarkastukset olisivat ihan hyvin riittäneet, mutta äidin sanaa oli vaikea vastustella.

Tällä kerralla Johanna kuitenkin jopa odotti tarkastusta, ja odottamiseen oli nyt hyvä syykin. Johannan vieressä odotushuoneen penkillä istui äidin lisäksi myös Johannan pikkuveli Lari, joka oli juuri täyttänyt 12 vuotta. Yleensä Lari ja Johanna olivat käyneet vuositarkastuksissa äidin kanssa kumpikin erikseen, mutta tällä kertaa Johanna oli ujuttautunut mukaan, kun oli kuullut äidin olevan viemässä Laria Tiinan luokse 6-luokan lääkärintarkastukseen. Hetken äiti oli ihmetellyt moista päähänpistoa, mutta sitten selitykset vaivan säästämisestä kätevällä yhteiskäynnillä olivat uponneet ja äiti oli myöntynyt ajatukseen.

Johanna oli halunnut säästää yhteiskäynnin juuri siihen hetkeen, jolloin häntä kaksi vuotta nuorempi Lari olisi 6-luokalla. Omasta kokemuksestaan Johanna nimittäin tiesi, mitä 6-luokan tarkastus piti sisällään. Kuten arvata saattaa, siinä iässä lääkärintarkastukseen kuului murrosiän kehityksen tarkistaminen, ja Tiinan tapauksessa tutkimus oli tuttuun tapaan hyvin perusteellinen. Johanna oli joutunut aikanaan viettämään melkein puolet tarkastuksesta ilkosillaan ilman pikkuhousuja, eikä Larin kohdalla varmastikaan tehtäisi poikkeusta. Johannaa hymyilytti, kun hän ajatteli, mitä tapahtumaa kohta saisi olla todistamassa. Hän ei ollut nähnyt pikkuveljeään alastomana enää muutamaan vuoteen ja siksi oli tietysti jännittävää nähdä, miten kehittynyt Lari mahtaisi jo olla, ja oman lisänsä jännitykseen toi tietysti sekin, että pääsi todistamaan paikan päällä, kun oma pikkuveli sai käydä läpi saman koettelemuksen, josta itse oli jo kaksi vuotta aiemmin selvinnyt.

Äkkiä Johannan haaveilu kuitenkin katkesi, kun vastaaottohuoneen ovi aukesi ja ovella seisoi tuttu lääkäri - Tiina. Johanna ja Lari astuivat sisään ja äiti sulki oven heidän perässään.

"Anteeksi, kun olen taas vähän myöhässä... Mutta nyt olette kaikki täällä, ja sehän on pääasia", Tiina lausahti ja viittasi samalla kaikki istumaan keinonahkaisille tuoleille.

"Teille siis pitäisi molemmille tehdä taas vuositarkastus... Tällainen yhteiskäynti onkin täällä minun luona aika harvinaista, mutta mikäs siinä... Olettehan te kuitenkin saman perheen lapsia, että siinä mielessä ei tarvitse ujostella... Ja tuleehan tämä teille myös vähän halvemmaksi näin", Tiina jatkoi.

"Katsotaas... Johanna onkin näköjään jo 14... Niin se aika rientää. Muistan, kun olit ihan pikkutyttö ja nyt olet jo melkein nainen."

"Mjoo..." Johanna mutisi jotain vastaukseksi.

"Ja Larilla onkin sitten tämä 6-luokkalaisten tarkastus edessä..."

"Onkos teillä ollut mitään ongelmia talven aikana?" Tiina jatkoi kyselemistä. Ennen kuin Johanna tai Lari ehti sanoa sanaakaan, äiti ehti jo vastaamaan Tiinan kysymykseen:

"Lari on ollut kyllä terve kuin pukki koko vuoden. Ei edes mitään pientä flunssaa. Johanna on aina välillä valitellut vatsakipuja, mutta muuten on oltu kyllä terveitä."

"Ei mulla mitään vatsakipuja ole ollut. Tai ainakaan mitään pahoja kipuja", Johanna kiirehti lisäämään, ja tottahan se olikin. Johanna oli käyttänyt vastakipuja vain tekosyynä lintsatakseen koulusta eikä hän nyt halunnut tehdä asiasta suurta numeroa.

"Hyvä sitten. Voisittekin sitten vaikka molemmat heittää vähän vaatteita vähemmäksi, niin otetaan pituudet, painot ja muut tavalliset. Alushousut voi jättää. Ja Johanna voi jättää myös rintaliivit..." Tiina ohjeisti.

Nopeasti molemmat kuoriutuivat vaatteistaan. Johanna tunsi, kuinka viileä ilma ja kylmä laattalattia saivat olon tuntumaan vähän epämukavalta ja alastomalta. Hän tunsi miten pienten, vasta vähän koholla olevien rintojen nännit kovettuivat rintaliivien alla. Hän uskotteli sen johtuvan kylmästä ilmasta, mutta totta puhuen hän tunsi kyllä lievää kiihotusta ajatellessaan, mitä näytelmää saisi kohta katsella.

Sitten lääkäri aloitti tutkimukset. Pituus ja paino, ryhti ja jalkojen asento, näkö, kuulo, verikoe... Kaikki kunnossa. Johannan osalta koko tutkimus oli pian melkein hoidettu, ja lääkäri pyysikin Johannaa istumaan alas siksi aikaa, kun hän tekisi vähän lisää tutkimuksia Larille. Johanna valitsi tarkoituksella tuolin huoneen toisesta laidasta, josta oli esteetön näköala karkean vahapaperin peittämälle tutkimuspöydälle. Hän tunsi lievää kosteutta pikkuhousuissaan, samalla kun nännit kovettuivat lisää... Kohta se alkaisi!

Lääkäri pyysi Laria nousemaan tutkimuspöydälle ja käymään selinmakuulle. Vahapaperi rapisi rypistyessään Larin selän alla, ja sitten Lari makasi jo liikkumatta selällään. Tiina siirtyi tutkimuspöydän viereen seisomaan ja alkoi tunnustella Larin vatsaa käsillään. Tutkimus selväsi kutitti, koska Lari alkoi kiemurrella, ja Johanna kuuli vahapaperin rypistyvän taas.

"Tämä voi vähän kutittaa, mutta koita kestää vaan", lääkäri sanoi ja siirtyi sitten jo tutkimaan Larin kainaloita ja kylkiä.

"Kaikki näyttäisi olevan kunnossa tällä puolella", lääkäri sanoi ja siirtyi sitten kohti huoneen nurkassa olevia metallisia kärryjä. Johanna näki, miten lääkäri poimi kärrystä parin kumisia suojahanskoja.

"Kun tämä nyt on sinulle 6-luokan tarkastus, niin meidän täytyy katsoa vähän sinun murrosiän kehitystä ja varmistaa, että kaikki on kunnossa myös sillä puolella, eli jos vaikka riisut alushousut ihan kokonaan pois, niin katsotaan vähän sitä pippeliä", lääkäri jatkoi kylmän viileästi.

"Siis mitä... Ei kai... En mä haluu... Kun äiti ja Johannakin on tossa ja näkee..." Lari änkytti. Johanna näki, kuinka Larin ilme muuttui melkein itkuiseksi.

"Valitettavasti tämä on sellainen tutkimus, joka pitää tehdä kaikille kuudesluokkalaisille... Mutta se on ihan pikku juttu eikä satu. Äläkä nyt äitiä tai siskoa häpeile. Samaa perhettähän te kaikki olette, ja eiköhän ne nyt ennenkin ole sinut nähneet", lääkäri tokaisi ja jatkoi kumihanskojen kiskomista paikalleen.

Johanna tuijotti silmä kovana, kun pikkuveli vei kädet hitaasti lanteilleen ja tarttui alushousujen kaulukseen ja alkoi kiskoa niitä alas. Kun Lari kohotti peppuaan, alushousut luiskahtivat äkkiä alas ja pippeli ponnahti terhakkana esiin. Johanna teki näkemänsä perusteella nopean tilannearvion. Pili oli selvästi pidempi kuin pari vuotta sitten, kun Johanna oli viimeksi nähnyt veljensä alasti, mutta muuten kehitystä ei vielä juuri näkynyt eikä karvoituksesta ollut vielä tietoakaan. Aika pikkupentu vielä, Johanna ajatteli, mutta samalla antoi silmiensä vaeltaa uteliaina pikkuveljen vartalolla. Jostain oudosta syystä hän huomasi, että alastoman pikkuveljen katselu kiihotti häntä vähän ja hän tunsi, kuinka kosteus alkoi hitaasti virrata pikkuhousujen kätköissä.

Lääkäri oli nyt saanut hanskat käteensä ja siirtyi nyt takaisin Larin viereen.

"Katsotaan ensin kivekset", lääkäri sanoi, ja samassa kädet jo seikkailivat Larin jalkojen välissä. Lääkäri pyöritteli ja puristeli kiveksiä ja siirtyi pian tutkimaan pippeliä, joka alkoi näyttää jo selviä heräämisen merkkejä. Pippeli oli jo selvästi kasvanut kokoa ja oli koholla puolittain seisovassa asennossa. Lääkäri käänteli ja taivutteli pippeliä eikä lääkärin loputtoman pitkältä tuntuva hellä koskettelu ainakaan yhtään helpottanut Larin yrityksiä hillitä alkavaa erektiota.

"Kokeillaan sitten, miten hyvin esinahka liikkuu", lääkäri totesi ja samalla alkoi jo vetää Larin esinahkaa taakse. Lari ähkäisi voimakkaasti, kun lääkäri veti vähän kovemmin. Lopulta esinahka liikahti ja alkoi liukua taakse paljastaen altaan selvästi turvonneen ja helakan punaisena hehkuvan terskan pään. Johanna katseli toimenpidettä lumoutuneena ja kiitti itseään loistavasta paikan valinnasta - hänellä oli käytännössä täysin esteetön näkymä pöydällä makaavan pikkuveljen jalkojen väliin. Kun pelkkä alastoman pojan näkeminen oli saanut Johannan selvästi kiihottumaan, tunsi hän nyt pikkuhousujensa kostuvan entisestään katsellessaan, miten lääkäri liikutteli esinahkaa ja kokeili sen liikkuvuutta. Näky oli hänelle täysin uusi ja jännittävä, sillä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt, kun pojalla seisoi tai täysin ymmärtänyt, mitä esinahan taakse vetäminen tarkoitti, mutta nyt hän sai täydellisen havaintoesityksen molemmista asioista ja vieläpä oman pikkuveljen toimiessa mallinukkena.

Lääkäri jatkoi tutkimusta kuin mitään ei olisi tapahtunut eikä kiinnittänyt mitään huomiota Larin seisokkiin. Lääkäri levitti vähän rasvaa terskan pinnalle ja veteli sitten muutaman kerran esinahkaa terskan yli, kunnes se alkoi liikkua vähän helpommin. Larin kasvoilta Johanna näki, että tilanne oli Larille ilmeisesti yhtä aikaa sekä erittäin nautinnollinen että hyvin nolo - olihan hän käytännössä joutunut lääkärin runkkaamaksi äidin ja oman siskon katsellessa toimitusta aivan lähietäisyydeltä. Johanna muisti nyt myös oman tutkimuksensa pari vuotta aiemmin ja kiitti onneaan, ettei Lari ollut ollut silloin paikalla - intiimien paikkojen esitteleminen jo pelkästään oman äidin nähden oli tuntunut riittävän nololta, eikä hän todellakaan olisi halunnut vielä pikkuveljenkin olevan mukana operaatiossa. Luoja, miten onnellinen hän olikaan, että 6-luokan tarkastus oli hänen osaltaan jo ohi.

Mutta Larin osalta näytelmä jatkui vielä.

"Katson vielä varmuuden vuoksi, miten paljon sinulla kehittyy siemennestettä, niin tiedetään, missä vaiheessa murrosikä on menossa. Ja tulee sitten samalla katsottua eturauhanenkin", lääkäri jatkoi ja siirtyi pukemaan uusia tutkimushanskoja käsiinsä.

"Siis mitäs se tarkottaa?" Lari sopersi. Johanna näki, miten rasvasta kiiltelevä pippeli sojotti vieläkin puoliseisovassa asennossa Larin jalkojen välissä.

"Onkos sinulle koska laitettu viimeksi peräpuikkoja?"

"No on siitä jo joku vuosi", Lari sopersi taas ja ilme muuttui selvästi huolestuneemmaksi.

"Hyvä, sitten tämä on aika tuttu operaatio", lääkäri selitti.

"Aiheutetaan sinulle vaan siemensyöksy hieromalla eturauhasta sormella. Valitettavasti sen voi tehdä vain pepun kautta, eli joudun laittamaan sormen peräsuoleen sisään. Se voi tuntua joistain pojista vähän ikävältä, mutta se ei satu yhtään ja riittää kun makaat siinä selälläsi ja nostat jalat koukkuun vatsan päälle ihan niin kuin laitettaisiin peräpuikkoa", lääkäri jatkoi.

Lääkäri sai hanskat käsiinsä ja siirtyi takaisin Larin luokse. Johannalla oli edelleen esteetön näkymä suoraan tapahtumien ytimeen. Lääkäri antoi Larille pienen muovipurkin ja käski pidellä sitä pippelin pään edessä ja ottaa siemenet talteen, kun se hetki tulisi. Sitten hän siirtyi Larin taakse ja pyysi tätä nostamaan jalat koukkuun vatsan päälle. Vastahakoisesti Lari totteli, ja Johanna näki, miten pikkuveli kääntyi hitaasti myös Johannalle niin valitettavan tutuksi käyneeseen irvokkaaseen asentoon.

Kivespussi oli kiristynyt ja pienet kivekset pullottivat hauskan näköisesti jälleen kovana seisovan pippelin juuressa. Vähän alempana näkyi pieni ryppyinen peppureikä, jota huolimattoman pyyhkimisen seurauksena reunusti vaaleanruskea rantu. Johanna tunsi kiihotuksensa kasvavan taas katsellessaan, miten lääkäri ensin levitti tahmeaa voidetta sormiinsa ja siirtyi sitten hieromaan vaseliinia myös peppureiän ympäristöön. Sitten aivan ennalta varoittamatta lääkäri vei ensin yhden ja pian toisenkin sormen Larin peräsuoleen.

Lari ähkäisi, kun sormet liukuivat syvemmälle peppuun. Pian ne ilmeisesti jo löysivät etsimänsä ja aloittivat rytmikkään työskentelynsä. Johanna olisi halunnut nähdä toimenpiteen jokaisen yksityiskohdankin, mutta ei kehdannut tuijottaa, vaan tyytyi vain välillä vilkuilemaan tilanteen kehittymistä. Sivusilmällä hän näki, miten lääkäri vei toisen käden sormet muka vahingossa kivespussille ja alkoi sitten huomaamattomasti hieroa pieniä kiveksiä sormillaan. Larin ähkintä voimistui ja oli nyt jatkuvampaa ja selvästi kuultavaa. Operaatiota katsellessaan Johanna tunsi aina vain voimakkaampaa halua viedä kättään nyt jo litimärkänä valuvalle pimpilleen, mutta hän hillitsi kuitenkin itsensä ja tyytyi vain katselemaan tätä ainutlaatuista näytelmää, jota vain harva 14-vuotias tyttö pääsi koskaan todistamaan.

Lääkäri jatkoi määrätietoista työtään, ja Larin voihkinta voimistui alkaen olla jo selvästi hallitsematonta. Äkkiä Johanna näki, miten Larin koko vartalo jäykistyi ja Larilta pääsi pitkä uikutus, samalla kun muovipurkkiin ruiskahteli pieni määrä harmaanvalkeaa tahmeaa nestettä jäykkänä sojottavan pippelin päästä. Sitten Lari valahti aivan veteläksi ja jäi makaamaan paikalleen hiljaa ja liikkumatta. Lääkäri veti sormensa ulos, nosti purkin sivupöydälle ja pyyhki Larin paikat ylimääräisestä rasvasta ja roiskeista.

"Hyvinhän se meni... Ja kehitys näyttää olevan sinulla oikein hyvällä mallilla. Sinun osaltasi tutkimus oli tässä, eli voit nyt pukea vaatteet ylle ja käydä siihen Johannan viereen istumaan."

Lääkäri siirtyi pöydän ääreen tutkimaan papereitaan. Lari puki vaatteet ennätysvauhtia ja istui Johannan viereen penkille. Johanna tajusi vasta nyt, että hänelläkin oli edelleen pelkät alusvaatteet yllä.

"Mäkin voin varmaan laittaa jo vaatteet takaisin", Johnna kysyi ja kääntyi jo kohti kasaa, johon oli omat vaatteensa kerännyt.

"Odotas kuule vielä hetki... Kun tässä on vielä yksi juttu..." lääkäri vastasi. Johannan sydän hypähti. Mikä ihmeen juttu? Eihän hänelle enää pitänyt tehdä yhtään mitään.

"Kun minä vaan katselin näitä papereita ja tuli mieleen se, että sinulla oli talven aikana ollut niitä selittämättömiä vatsakipuja."

"No ei ne oikeestaan mitään ollu... Ne meni aina melkein heti ohikin..." Johanna änkytti nyt vastaukseksi selvästi jännittyneenä.

"Mutta kun minä katsoin näitä sinun papereita, ja sinulla on ollut vähän vastaavaa pienempänäkin... Oletkos sinä muuten käynyt jo gynekologilla?" lääkäri jatkoi.

"Ee-en..." Johanna sai sanotuksi ja pelonsekaiset tunteet alkoivat velloa hänen sisällään. Ei kai vaan...

"Sitten meidän on kyllä varmaan syytä katsoa muutama juttu ihan varmuuden vuoksi... Kun sinun ikäisillä murrosikäisillä tytöillä nämä vatsakivut voi johtua niin monesta syystä. Riisuhan sinäkin pikkuhousut ja tule tähän tutkimuspöydälle."

Johannan sydän alkoi jyskyttää. Tämä ei voinut olla totta! Äkkiä häntä alkoi kaduttaa, että oli puhunut äidin ympäri suostumaan tähän yhteiseen tarkastuskäyntiin.

"Onko se ihan välttämätöntä? Eikö se vois odottaa seuraavaa kertaa? Kun Larikin on tossa ja kaikki..." Johanna yritti vielä änkyttää, mutta lääkäri oli ehdoton:

"Kyllä se on vaan parempi katsoa nyt kaikki kerralla pois. Ja eihän sinun nyt Laria tarvitse ujostella. Johan sinäkin olit paikalla, kun Laria tutkittiin, niin ei kai se nyt sen kummallisempaa voi olla."

Johanna oli kauhuissaan. Lari istui juuri sillä tuolilla, josta oli parhaat näkymät tutkimuspöydän suuntaan, ja nyt hän näki, miten pikkuveljen silmiin oli syttynyt uteliaisuuden kiilto. Koko tilanne oli mennyt nyt ihan päälaelleen. Johanna oli aivan varma, että pikkuveli ei antaisi yhdenkään 14-vuotiaan tytön anatomiaa koskevan yksityiskohdan mennä ohi, vaan varmasti tapittaisi koko operaation ajan silmät selällään. Mutta pikkuveljen läsnäolo oli noloista ongelmista pienempi, sillä nyt Johanna tajusi, että oli vieläkin aivan märkä ja pikkuhousut melkein uivat kiimanesteissä, jotka Larin tutkimuksen katselu oli kirvoittanut. Miten ihmeessä hän nyt salaisi kiihotuksensa? Varmasti se nyt paljastuisi... Ja miksei hän ollut vaihtanut puhtaita alushousuja ja käynyt alapesulla ennen tarkastusta... Edes varmuuden vuoksi... Mutta se kaikki oli nyt myöhäistä ja lääkäri huomaisi taatusi kaiken... Voi itku!

Lääkäri oli jo vaihtanut tutkimuspöydälle puhtaan vahapaperin ja veti nyt uusia tutkimushanskoja käsiinsä. Hitaasti Johanna kohottautui seisomaan, siirtyi tutkimuspöydän viereen, ja sitten hitaalla mutta varmalla käsien liikkeellä kiskoi pikkuhousut alas ja nosti ne tuolille muiden vaatteiden päälle. Hän puristi jalkojaan tiukasti yhteen yrittäen estää kiihottumista paljastumasta. Hän seisoi vielä selin Lariin päin, eli tämä ei vielä ollut saanut kovinkaan hyvää käsitystä siskon anatomiasta ja kehitysasteesta, mutta koko totuus paljastuisi kyllä hyvin pian.

"Nousehan sitten tähän tutkimuspöydälle ja laita jalat näihin telineisiin", lääkäri tokaisi ja nosti metalliset jalkatuet esiin pöydän alta. Ei voi olla totta... Vielä jalkatuet ja kaikki... 6-luokan tarkastuksessakaan hänen ei ollut tarvinnut esitellä itseään tuossa asennossa, mutta nyt pahimmatkin pelot näyttivät toteutuvan ja vielä pikkuveljen katsellessa aivan lähietäisyydellä.

Johanna veti syvään henkeä, kääntyi sitten ja nousi pöydän reunalle. Lari sai heti nopean yleissilmäyksen siskon vartalosta, joka ainakin 12-vuotiaan silmin näytti jo aika kehittyneeltä. Johannalla oli jo aika kookkaat ja kauniin terhakat rinnat, joiden keskellä nännit näkyivät tummina ja suurina kohoumina. Vartalon muodot olivat muutenkin pyöristyneet varsin mukavasti ja jalkojen välissä versoi jo jonkin verran häpykarvoitusta - tosin Larin hämmästykseksi vielä hyvin vaaleaa ja aika ohutta ja untuvaista. Johanna oli silti selvästi muuttunut sitten viime kerran ja näytti nyt jo melkein nuorelta naiselta. Lopullisesti Larin leuat loksahtivat kuitenkin sitten, kun lääkäri käänsi jalkatuet kunnolla auki paljastaen tytön anatomian piilotetut salaisuudet Larin vapaasti katseltaviksi.

Jalkatukien avaamisen myötä paljastui myös Johannan kiihotus sekä se, että viimeisestä alapesusta oli jo vähän aikaa. Koko jalkoväli kiilteli liman ja kosteuden vallassa, ja peppureiän ympärillä näkyi ruskea rengas aivan kuin Larilla hetkeä aiemmin. Lari katseli näkyä lumoutuneena ja tunsi pippelinsä taas heräävän eloon, vaikka viimeisestä laukeamisesta oli tuskin kymmentä minuuttia. Johannan intiimialue oli varsin siisti mutta edelleen vain melko vähän kehittynyt. Untuvaisen karvoituksen peittämien suurten häpyhuulten välissä näkyivät pienet häpyhuulet, jotka olivat vielä vaaleanpunaiset ja vain hiukan ryppyiset, vaikka ne murrosiän myötä olivatkin jo suurentuneet selvästi. Huulten yhtymäkohdassa näkyi selvästi pieni patti, joka oli nyt kiihotuksen seurauksena turvonnut selvästi normaalimitoistaan. Koko alueen takaosassa näkyi limaa valuva emättimen aukko, jonka suu oli lievästi auki ja jota peittävä immenkalvo oli ahkeran itsetyydytyksen ansiosta auennut jo monta vuotta sitten. Larista näky oli uskomattoman kiihottava ja hän tunsi erektionsa voimistuvan nopeasti.

"Sinä taidatkin olla vähän jännittynyt, kun noin vuotaa limaa, mutta eipä se haittaa. Onnistuupahan tutkimus helpommin, kun on riittävästi kosteutta", lääkäri tokaisi ja siirtyi istumaan Johannan jalkojen väliin sijoitetulle penkille. Johannaa hävetti. Hän sulki silmänsä ja olisi halunnut vajota maan alle! Lääkäri takuulla tajusi, mistä liman vuotaminen johtui, muttei halunnut nolata Johannaa pikkuveljen kuullen.

"Katsotaan ensin ihan nämä ulkoiset sukupuolielimet ja millä mallilla kehitys on", lääkäri totesi. Samalla Johanna tunsi, miten lääkärin sormet sukelsivat jalkojen väliin. Toisella kädellä lääkäri venytti häpyhuulia vielä enemmän auki, samalla kun toinen käsi alkoi hellästi tunnustella Johannaa joka paikasta. Johannasta tuntui kuin lääkäri olisi enemmänkin hyväillyt kuin tutkinut häntä, mutta ei mahtanut asialle mitään ja tyytyi kohtaloonsa. Oikeastaan se, että joku lopulta kosketti herkkiä paikkoja kaiken kiihottumisen jälkeen, ei tuntunut lainkaan pahalta, mutta tilanne olisi kyllä muuten voinut olla vähän mukavampikin.

Kun lääkäri oli lopulta saanut tarpeekseen tunnustelusta, hän nousi ja haki jotain nurkkakaapista.

"Katsotaan seuraavaksi sinun rektaalilämpö, että voidaan sulkea pois tulehdukset", lääkäri totesi ja harppoi takaisin kohti Johannaa kuumemittari ja rasvatuubi kädessään. Lääkäri levitti tahmeaa rasvaa ensin sormiinsa ja sitten myös kuumemittariin.

"Tämä onkin sinulle varmasti tuttu toimenpide", lääkäri tokaisi ja samalla siirtyi rasvaamaan Johannan peräaukon ympärystä. Johanna säpsähti ensin tuntiessaan lääkärin sormet peräaukollaan, mutta rauhoittui sitten ja huomasi lähes nauttivansa tämän herkän paikan koskettelusta.

Lari tiesi hyvin tarkkaan, kuinka tuttu toimenpide lämmön mittaaminen peräaukosta niin Johannalle kuin Larille itselleenkin oli - heiltä molemmilta kuume oli mitattu pepusta pitkään vielä kouluiässäkin - ja tunsi outoja nautinnon väristyksiä ajatellessaan, että isosisko joutuisi nyt yllättäen tuon nolon toimenpiteen kohteeksi vielä neljäntoista vuoden iässäkin. Silmä kovana hän seurasi, miten rasvattu mittari upposi syvälle Johannan peräsuoleen - ja sitten piti vain odottaa.

"36,9 eli ainakaan mikään tulehdus se ei voi olla", lääkäri totesi, samalla kun pyyhki kuumemittaria vaseliinista.

"Tunnustelen nyt kuitenkin varmuuden vuoksi vielä peräsuolen kautta", lääkäri jatkoi, ja samassa Johanna tunsi, kuinka lääkärin sormet sukelsivat uudestaan tiukan peppureiän kimppuun. Ensin sisään sujahti yksi sormi ja pian myös toinen. Alkuun Johanna tunsi räjähtävänsä, mutta pian tiukka peräaukko tottui ylimääräiseen esineeseen peräaukossa ja Johanna tunsi kiihotuksensa taas kasvavan lääkärin sormien seikkaillessa syvällä peräsuolessa. Johanna tunsi kiihotuksensa kasvavan ja yritti hillittä itsensä pitääkseen lähestyvän orgasmin kurissa. Lopulta tutkimus päättyi ja lääkäri veti sormensa ulos, juuri ennen kuin Johannan itsehillintä olisi pettänyt.

"Kaikki kunnossa silläkin puolella", lääkäri jatkoi. "Lopuksi tehdään vielä sisätutkimus ja katsotaan pari juttua siltä puolelta."

Lääkäri kiinnitti Johannan nilkat telineisiin ja haki sitten muutamia välineitä sivukaapista. Lari tuijotti vuoroin tutkimuspöydällä jalat levällään makaavaa siskoaan ja vuoroin kaapista ilmestynyttä, julman näköistä välinevalikoimaa pelon ja kiihotuksen sekaisin tuntein. Tarjottimella oli ruiskuja, pihtejä, levittimiä ja oudon näköisiä metallisia instrumentteja, joiden käyttötarkoitusta Lari saattoi vain aavistella. Varmaa kuitenkin oli, että kaikki välineet oli tarkoitettu tytön salaisimpien paikkojen tutkimiseen, ja varmaa oli myös se, että isosisko saisi pian tuntea noiden välineiden kosketuksen. Vaikka välineiden katselu synnytti myös pelon sekaisia tunteita, tunsi Lari, miten erektio pikkuhousuissa yltyi kaikesta huolimatta aina vain rajummaksi.

Lääkäri siirsi tarjottimen lähemmäs tutkimuspöytää ja kävi taas istumaan Johannan jalkojen väliin.

"Puhdistan ensin vähän paikkoja", lääkäri tokaisi ja alkoi pyyhkiä Johannan jalkoväliä desinfiointiaineella kostutetulla liinalla. Hän puhdisti ensin huolellisesti kaikki pimpin uurteet ja poimut ja siirtyi sitten pepun ympäristöön. Lari näki, miten ruskea rengas hävisi peppureiän ympäriltä ja koko alue muuttui kauniin helakan punaiseksi. Sitten lääkäri otti pöydältä ohuen lasiputken ja alkoi voidella sen pintaan rasvaa.

"Ensin katetroin sinun virtsarakkosi, ettei tule vahinkoa sitten kesken tutkimuksen", lääkäri sanoi ja vei sitten putken lähellä klitorista näkyvän pienen reiän kohdalle, hieroi aukkoa hetken ja sitten aivan varoittamatta alkoi työntää putkea sisään.

"Eeeeiii", Johanna valitti tuntiessaan katetrin etenevän virtsaputkessa kohti virtsarakkoa. Lopulta katetri oli perillä ja Johanna tunsi helpottavan tunteen, kun rakko alkoi tyhjentyä. Lääkäri antoi virtsan valua katetrista pieneen lasikulhoon ja veti sitten katetrin ulos nopealla liikkeellä. Mutta helpotus oli vain hetkellinen, sillä samassa Lari näki, kun lääkäri poimi pöydältä oudon, ankan nokkaa muistuttavan metallisen instrumentin ja vei sen Johannan jalkojen väliin. Lääkäri asetti instrumentin pienten häpyhuulten väliin ja sisään emättimen aukosta. Larin silmät suurenivat hämmästyksestä, kun lääkäri käänsi instrumentin auki ja levitti emättimen seinämiä niin, että sen keskelle aukesi ammottava aukko. Lari ei voinut käsittääkään, että tytön paikat voisivat venyä niin paljon!

Lääkäri otti käteensä instrumentin, jossa oli sisäkkäin kaksi metallista puikkoa, joista sisemmän päässä näkyi pieni leikkuri. Sanaakaan sanomatta lääkäri vei instrumentin Johannan sisään ja jatkoi tähystämistä.

"Otan nyt pari pientä näytepalaa emättimen sisältä... Koita nyt pysyä rauhallisena, sillä tämä nipistää hiukan", lääkäri sanoi tyynesti.

Johanna tunsi nipistyksen sisällään ja hänen suustaan pääsi voihkaisu. Nipsaisua seurasi vielä toinen ja kolmaskin. Lopulta lääkäri veti instrumentin ulos ja poisti levittimen emättimen aukosta.

"Eiköhän tämä riitä tällä erää", lääkäri tokaisi ja viittasi Johannaa nousemaan. Johanna nousi ylös ja alkoi pukea ylleen. Hän näki, miten vieressä pikkuveli tuijotti vieläkin silmät selällään, kun Johannan salaiset paikat katosivat pikkuhousujen peittoon.

Lääkäri vaihtoi vielä muutaman sanan äidin kanssa ja teki pari merkintää papereihinsa, ja sitten tarkastus olikin ohi.

"Hyvinhän se sujui! Ensi vuonna sitten taas uudestaan", lääkäri tokaisi ja vilkaisi Johannaa ja Laria ovelasti hymyillen.

"Tehän voitte taas tulla yhdessä, kun kaikki meni tälläkin kertaa näin hienosti", lääkäri jatkoi. Lari ja Johanna vilkaisivat toisiinsa: kaikesta huolimatta kumpikin oli tainnut nauttia käynnistä aika paljon, eikä taitaisi olla ollenkaan mahdoton ajatus, että sama otettaisiin uusiksi myös ensi vuonna...

Arvostele novelli:

Kommentit

Ei kommentteja...
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi novellia!

Etsi seksinovellia