Laskevan auringon talo

Lainavertailu 2019 | Löydä sinulle sopivin laina pikaiseen rahan tarpeeseen!
admin | Naisten Kesken | 2016-02-09 |
Tagit: Naisten välistä seksiä Suuseksiä Seksileluja aikuinen nainen tai useampi kirjoitettu naisen näkökulmasta

Parinkymmenen kilometrin päässä Hämeessä sijaitsevasta kaupungista löytyy muuan kylä. Tuossa kylässä on paljon vanhoja taloja, osa harmaita ja asumattomia, osa edelleen rikkaiden sukujen asuttamia kartanoita. Aivan kylän laitamilla on suuri mäki. Se kätkee taakseen lyhyen hiekkatien, joka näyttää päätyvän synkkään metsään. Tie kuitenkin jatkuu synkkänä koivukujana. Lopulta, kilometrin jälkeen tuo tie päättyy suuren talon pihaan.

Metsä suuren talon ympärillä on jo aikoja sitten saanut elää rauhassa omaa elämäänsä. Kukaan ei ole puihin kajonnut. Metsä estää tuota taloa näkymästä ulkomaailmalle. Talo on mysteeri, kukaan ei tiedä keitä siinä asuu, asuuko ylipäätään ketään. Se on joskus ollut valkoinen väriltään, mutta on sadan vuoden kuluessa harmaantunut melkoisesti. Savupiippu on lähes romahtanut, ulkorakennukset ovat huonossa kunnossa. Ikkunat ovat kuitenkin ehjät. Hyvin harva tietää sen olemassaolosta, paikalliset varoittavat sinne menemästä. Talossa sanotaan kummittelevan. Moni on sinne mennyt ja kadonnut, tällaisia tarinoita kuullaan.

Varsinkin iltaisin kerääntyvät korpit ja muut varislinnut tuon talon pihapiiriin. Korpit istuvat talon katolla ja raakkuvat hirmuisella äänellä. Päiväsaikaankin talon pihapiiri on hyvin synkkä, tiheä metsä ympärillä ei päästä juuri valoa pihapiiriin.

Minä omistan tuon talon. Olen pyrkinyt pitämään sen sellaisena kuin se on ollut jo vuosikymmenet. Talon upeat antiikkikalusteet ovat 1900-luvun alkupuolelta sisustuksen vastatessa muutenkin lähinnä tuon ajan muotia.

Talossa on muuan erikoisuus. Siinä on suuri pienen omakotitalon kokoinen kellari. Olen sisustanut ja rakentanut tuon kellarin omia harrastuksia vastaaviksi. Siellä on viisi äänieristettyä koppia, on varastohuone ja kylmiö. Kaikissa äänieristetyissä kopeissa on nurkissa vahvat metallitangot, on metallirenkaita seinässä kiinni, himmeät kattovalaisimet... Varastosta löytyy lisäksi muuta rekvisiittaa, esimerkiksi erilaisia vaatteita, lääkärinlaukku, käsirautoja, kahleita... Valikoiman paljouden takia en mainitse tuon enempää.

Talon ylimmässä kerroksessa on makuuhuoneita. Siellä on myös oma, henkilökohtainen lukaalini. Valtava pylvässänky vie huomattavan paljon tilaa tuosta suuresta huoneesta. Aina kun astun tuohon huoneeseen, tiedän tulleeni kotiin. Täällä olen vapaa olemaan, mitä ikinä haluankaan olla. Toisinaan on ihanaa elää myös kaupungissa ihmisten ilmoilla ns. normaalia elämää. Outo kaipuu vetää silti aina tänne... Huolimatta siitä että olen täällä aina yksin. En ole tänne koskaan ketään tuonutkaan, mutta ehkä vielä joskus...

Pomo oli alkanut ottaa päähän viime aikoina. Se irstas sika oli kehdannut lähennellä minua pikkujouluissakin. Ikinä en menisi enää yksiinkään pikkujouluihin... Puhui pelkästä tuloksen tekemisestä, mitä muuta me muka sitten teimme päivät pitkät! Kehuja ei herunut mistään. Äijää otti selvästi päähän myös se, ettei ollut onnistunut tekemään vaikutusta minuun. Ei tuntunut ymmärtävän, ettei minua kiinnostanut hänen varakkuutensa. Äijähän oli yksi sika, eronnutkin. Oli kuulemma ennenkin käynyt käsiksi alaisiinsa ja hurjastellut sihteeriensä kanssa. Minuunkin uskalsi käydä lopulta käsiksi, mutta eihän häntä vastuuseen saa kukaan teoistaan... Teki mieli kostaa, mutta en tiennyt miten...

Raskas työviikko oli jälleen takana. Maastoauto pomppi kevyesti kuoppaisella tiellä, olin matkalla kotiin. Tarkkailin koko ajan peruutuspeiliä. Olin varma, ettei minua seurattu, mutta en silti malttanut olla vähän väliä vilkaisematta. En halunnut kenenkään löytävän tähän omanlaiseeni maailmaan.

Koivukuja, korpit... Sydämeni pamppaili, kun ajoin läpi tuon synkän metsätien. Pihapiiri alkoi tulla näkyviin. Kaivo, ulkorakennukset ja lopulta itse talo koko komeudessaan.

- Kotona, sanoin hiljaa itselleni.

Astuin varovasti ulos, arvokkaastikin, ikään kuin odottaen jotain... Mitään outoa ei silti taaskaan tapahtunut. Korppien hiljaista raakkumista kuului, mutta olin siihen jo tottunut. Kokosin tarvikkeeni autosta ja suunnistin sisälle. Laskin kantamukseni keittiöön, panin ostokset kaappeihin ja kiersin vaistomaisesti kaikki huoneet läpi. Viimeisenä menin ulos, avasin auton tavaratilan ja kannoin raskaan kantamukseni kellariin. Tarkkailin samalla ympäristöä, mutta mitään normaaliudesta poikkeavaa en huomannut.

Seuraavana aamuna join aamukahvia keittiössä, kun havaitsin auton saapuvan pihaani. Mitä vimmattua?! Säntäsin ikkunaan, vedin verhoa kiinni ja kurkin sen raosta. Kuka oli löytänyt tänne? Kuka kehtasi häiritä rauhaani? Auto pysähtyi maasturini viereen, tumma farmariauto.

- Onko joku jo löytänyt... ajattelin heti.

Kylmät väreet kulkivat pitkin niskaani, kun näin noin 35-vuotiaan naisen nousevan autosta ulos. Nainen vilkuili ympärilleen, katsoi autoani ja kulki sitten ulko-ovea kohti. Hitto, aikoiko se tulla sisään! Säntäsin ulko-ovelle ja hetimiten ulos. Tunkeilija saisi kuulla kunniansa...

Tuuli ujelsi korvissani, kun tönäisin oven auki ja syöksyin pihalle. Nainen edessäni jähmettyi paikalleen.

- A-a-anteeksi... hän sopersi hämmentyneenä.

- Kuka te olette? kysyin oitis kireällä äänellä.

- Minä tuota... Myin teille tämän talon aikanaan, nainen selitti hämmentyneen näköisenä.

Katsoin naista epäuskoisen näköisenä. Hän sanoi nimekseen Satu. Punaiset hiukset reunustivat hänen vaaleita, kauniita kasvojaan. Yllään hänellä oli kaunis harmaa bleiseri. Samassa muistin hänet. Hänhän oli todella myynyt tämän talon minulle pari vuotta sitten.

- Olet kovin muuttunut niistä ajoista, sanoin leppyneenä ja kättelimme.

- Niin, ajattelin tulla katsomaan, miten viihdyt täällä. Anteeksi, kun tungen tänne näin lauantaiaamuna... Satu selitteli.

Mieleni teki ratkaisuja. Olin kaivannut tänne toisaalta seuraa jo jonkin aikaa, mutta toisaalta en halunnut tänne ulkopuolisia ihmisiä. En luottanut erityisesti kehenkään. Satu oli kuitenkin varsin luotettavan oloinen, tässä tilanteessa oli muutenkin syytä käyttäytyä luontevasti. Niinpä sanoinkin:

- Eihän tuo nyt haittaa! Tule toki aamukahville, sanoin ja avasin ovea.

Satu seurasi minua eteiseen.

- Anteeksi oma kiihtymiseni. Ostin tämän paikan saadakseni nimenomaan omaa rauhaa, enkä edes tuntenut teitä aluksi, selittelin mennessämme keittiöön.

- Olen todella pahoillani, jos häiritsen. En tullut ajatelleeksi...

- Te nyt olette poikkeus. Ette varmaankaan tarkoituksella kierrä häiritsemässä ihmisiä... sanoin sovinnollisesti.

- Miten sen nyt ottaa, minähän olen kiinteistövälittäjä. Joidenkin mielestä me olemme todellisia maanvaivoja, Satu sanoi hymyillen.

Vastasin kauniiseen hymyyn ystävällisesti. Kaadoin kahvia meille molemmille. Satu siemaisi kupistaan ja kysyi:

- Onko täällä sitten joku käynyt häiritsemässä?

- Ei, onneksi. Mutta enhän minä ole täällä kovin usein ehtinyt vielä käymäänkään. Viime kesänä ehdin olemaan lähes koko loman ajan, sitten näitä viikonloppuja tietysti, tunnustin.

Keskustelimme etupäässä Sadun työstä. Juuri nyt oli kuulemma hiljaista aikaa, asunnot ja talot eivät vain mennetkään niin vaan kaupaksi. Juuri sen vuoksi Satukin oli ehtinyt käväisemään täällä.

- Mukavaa kun tulit. Olisit vain soittanut etukäteen, niin olisin osannut varautua hieman paremmin.

- Aivan, tosiaan. Olen minä kanssa yksi hölmö. Minullahan on sinun numerosikin yhä...

Päätin esitellä Sadulle hieman taloa, kaikkea sitä mitä olin saanut täällä aikaan. Kellariin emme kuitenkaan poikenneet. Väitin sen olevan edelleen huonossa kunnossa, valaistustakin vailla. Siirryimme vähitellen ylimpään kerrokseen. Satu ihasteli huoneita:

- Kuin vanha kartano, kyllä sinun kelpaa täällä asustella!

Tulimme "oman" huoneeni luo. Jos Satu oli saanut nähdä jotain kaunista, niin entä kun hän näkisi makuuhuoneeni pylvässänkyineen... Avasin oven ja sanoin:

- Tämän minä sisustin kokonaan uudelleen, tein myös hieman uusia hankintoja. Tyttöjen juttuja!

Satu astui sisälle huoneeseen, eikä saanut heti sanaa suustaan. Huomasin hänen ahmivan katseillaan huonetta. Huomasin pylvässänkyni vievän häneltä suurimman huomion.

- Upea! hän henkäisi lopulta.

Samassa hänen katseensa nauliintui sängylleni. Niinpä tietysti! Koko dildokokoelmani oli jäänyt siihen eilisyön jäljiltä... Naamani alkoi oitis punehtua.

- Tyttöjen juttujapa hyvinkin! Satu sanoi ja purskahti nauramaan.

Sain myös itsekin hieman hymyiltyä, vaikka vaikeaa se oli. Onneksi Satu ei ollut mikään tosikko. Hän siirtyi pian ikkunan eteen ja katseli ulos. Kierteli sitten huoneessa ja näytti oitis unohtavan koko asian.

- Upeaa, ei voi kyllä muuta sanoa... Satu ihasteli.

- Aikaahan tähän meni. Rahaakin, mutta kyllä tämä oli kaiken vaivan arvoinen, uskalsin jälleen puhua.

- No varmasti.

Satu seisahtui jälleen sängyn viereen. Huomasin hänen katseensa kiinnittyvän jälleen leluihini. Voi ei...

- Kyllähän näihinkin näyttää pitkä penni uponneen, Satu sanoi hymyillen.

Hymyilin arasti takaisin.

- Onko sinulla yhtään moottoroitua? Satu kysyi sitten kiinnostuneena.

Veri tuntui pakenevan päästäni. Samalla olin kuitenkin helpottunut siitä, ettei Satu näyttänyt tosiaankaan olevan mikään tosikko.

- On... On kai siellä yksi, änkytin.

Satu istuutui sängylle kokoelmani viereen ja otti käsilaukkunsa syliinsä.

- Katsopas, mitä minulla on. Kannan sitä aina mukana, Satu sanoi ja alkoi penkoa käsilaukkuaan.

Lyhyt, varsin kapea sininen sauva ilmestyi laukusta Sadun kädessä. Satu väänsi sen toisesta päästä ja hiljainen moottorin ääni täytti huoneen.

- Pieni mutta pippurinen, Satu sanoi ja hymyili jälleen.

En ollut erityisen kiinnostunut naisista. Entisen työtoverini Kaisan kanssa meillä oli tosin ollut lyhyt romanssi. Kaisa oli paljastunut biseksuaaliksi eräällä firman risteilyllä. Olin silloin ollut ensi kertaa naisen kanssa... Olimme rakastelleet yhdessä vielä pari kertaa myöhemminkin, mutta jossain vaiheessa välimme olivat totaalisesti viilentyneet. Siitäkin huolimatta mietin usein, että jospa vain voisin viettää vielä yhden yön hänen kanssaan... Nimenomaan täällä.

Katseemme kohtasivat hetkeksi. Sadun ilme oli hieman outo... Aivan kuin hän olisi koettanut lukea ajatuksiani. Ei hänenkään kropassaan valittamista ollut. Iho oli hyvin vaalea, lähes kalpea. Pituutta hänellä oli vain hieman vähemmän kuin minulla, noin 173 cm. Vartaloltaan hän oli hyvin säilynyt, jopa atleettinen. Tanssi ja säännölliset juoksulenkit olivat pitäneet hänen vartalonsa kunnossa. Luonnostaan punainen tukka ylettyi olkapäille ja oli siistitty otsalta tasaiseksi. Silmät olivat hyvin vihreät...

- Tahtoisitko kokeilla tätä? Satu kysyi sitten varovasti. Huomasin hänen katseensa olevan kuuma, jotenkin hyvin arvoituksellinen...

- Tahdon... kuiskasin takaisin.

Istuin sängylle Sadun viereen. En tiennyt oikein mitä tehdä... Tajusin haluavani häntä, mutta... Satu otti kuitenkin ohjat käsiinsä. Tunsin hänen kätensä laskeutuvan reidelleni. Katseemme kohtasivat, Sadun huulet painuivat huulilleni. Naisen outo, tunnusteleva suudelma. Vastasin kiihkeästi hänen suudelmaansa ja kaaduimme sängylle. Avasin varovasti Sadun bleiserin...

Hetkeä myöhemmin olimme molemmat täysin alastomana peiton alla. Satu kävi makaamaan päälleni, suutelimme kiihkeästi. En malttanut pitää käsiäni poissa hänen upeilta, treenatuilta pakaroiltaan. Tunsin niiden sileän, kiinteän lihan sormieni ympärilläni. Hyväilin niitä varovasti hieromalla, mutta uskaltauduin myös puristamaan niitä välillä. Satu vastasi viemällä sormensa jo läpimäräksi muuttuneelle vaolleni. Uteliaat sormet tunnustelivat häpyhuuliani, painautuivat hieman sisään ja sitten aivan pohjaan asti. Ihanat aallot lävistivät minut nyt ensi kerran pitkään aikaan... Voihkaisin nautinnosta.

- Miltäs tämä tuntuu? Tuntuuko hyvältä? Satu kysyi hiljaa.

- Ihanaa... Älä vaan lopeta, anelin.

Kuulin moottorin käynnistyvän. Avasin silmäni ja näin Sadun pienen sauvan ilmestyneen hänen käteensä. Värisevä sauva kosketti ensin napaani, liikkui hieman alemmas ja sitten sivuille pitkin alavatsaani. Ihana värinä liikkui hiljalleen alemmas, kohtasi karvoitukseni rajan. Odotin vavisten, sauva liikkui kiusallisen hitaasti... Viimein tunsin värisevän sauvanpään koskettavan häpyhuuliani, enkä voinut kuin huokailla nautinnosta. Sauva liikkui ylemmäs, kosketti herkkää kohtaa ja ensimmäiset supistukset tuntuivat jo alapäässäni. Satu painoi kaksi sormea sisääni ja antoi sauvan väristä klitoristani vasten. Olin täysin hänen vallassaan...

En kestänyt enää, orgasmi tuli ja singautti minut istumaan. Kaadoin Sadun alleni ja suutelin häntä kiihkeästi rintaan, kaulaan ja sitten suoraan suulle.

- Jopa nyt... Se taisi tosiaan tuntua hyvälle... Satu ihmetteli.

En vastannut, vaan kävin ahneesti hänen pienten, kiinteiden rintojensa kimppuun. Otin kirsikanpunaisen nännin suuhuni ja näykkäisin varovasti hampaillani. Vasemmalla kädellä hyväilin hänen vasenta rintaansa oikean käden siirtyessä varovasti hänen litimärälle hävylleen. Tunsin Sadun hengityksen tihenevän ja käyvän raskaammaksi. Ujutin sormen varovasti noiden ohuiden häpyhuulten läpi sisälle märkään onkaloon ja tunsin, kuinka Sadun tiukka pillu supistui sormeni ympärille.

- Oih... Sadulta pääsi ja näin hänen päänsä heittäytyvän sivuun.

Minun oli pakko, aivan pakko saatava nuolla ja maistaa häntä. Vetäydyin pois hänen päältään ja hivuttauduin alemmas... Raotin arasti hänen reisiään, Satu ymmärsi ja levitti reisiään hieman. Punertava karvoitus oli siistitty tyylikkääksi kolmioksi. Kaksi punaista huulta oli hivenen verran auki ja hunajaista liukastetta valui niiden keskeltä alas välilihalle. Levitin vapisevin sormin hieman noita ohuita huulia ja painoin sitten kieleni varovasti niiden väliin. Etusormellani hyväilin klitorista, joka oli selvästi kiihkosta paisunut. Satu voihkaisi äänekkäästi, silitteli hiuksiani ja niskaani hellästi. Upotin kieleni kokonaan hänen kiimaisen pillunsa uumeniin. Halusin antaa hänelle vain parasta: Liikutin kieltäni hellästi, mutta voimakkaasti hänen kiimanesteitä pursuavassa kolossaan. Nuolin pillun jokaisen sopukan, johon kieleni suinkin ylettyi. Hunajainen mahla maistui suussani taivaalliselta, maku sai minut värisemään kiimasta entistä enemmän.

Kuin yhteisestä sopimuksesta nousimme istumaan, kiimaiset katseemme kohtasivat. Käänsin Sadun pian selin minuun päin ja painoin hellästi hänen niskaansa hieman alas. Satu ymmärsi tarkoitukseni, halusin häntä takaapäin... Sadun täyteläinen pylly oli pystyssä edessäni, kumarruin hänen puoleensa ja suutelin hänen toista pakaraansa. Annoin sitten kieleni varovasti hyväillä hänen kaunista, kutsuvana sykkivää peräaukkoaan, joka vain tuntui odottavan jotain sisäänsä. Otin kuitenkin ensin paksun punaisen dildon ja työnsin sen hellästi sisään Sadun kiimaiseen pilluun. Liikutin sitä hetken edestakaisin, Satu voihkaisi ja huudahteli välillä patjaa vasten.

- Oohh... Miten se tuntuukaan... Ooh... Kovemmin. Kovemmin!

Survaisin tekopeniksen syvälle ja painoin kieleni vasten vaaleanpunaista anustaan. Kieleni yritti sisään, mutta ankarasti ponnisteleva peräaukko piti sen vielä ulkona. Huomasin Sadun moottoroidun pikkusauvan patjalla vieressäni ja noukin sen oitis käteeni. Panin sen pienen moottorin käyntiin ja siirsin sen surraamaan tuota ihanasti supistelevaa anusaukkoa vasten. Satu kiljaisi nautinnosta ja tukahdutti suurimman osan tuosta äkillisestä nautinnon purkauksesta patjaa vasten.

En malttanut enää, minun oli pakko saada tehdä se. Se mistä olin ehkä kaikkein eniten haaveillutkin... Pudotin sauvat käsistäni ja käänsin Sadun takaisin selälleen allani. Sadun katse oli raukea. Levitin Sadun reisiä jälleen ja asetuin hänen päälleen. Painoin lantiotani alaspäin voimakkaasti, häpymme kohtasivat. Tunsin klitorikseni painuvan Sadun häpykumpua vasten, kiihkoni kasvoi yhä voimakkaammaksi.

Satu ymmärsi, mitä olin tekemässä ja nousi hieman pystympään asentoon. Pillumme osuivat vastakkain, ja hirvittävän kiiman vallassa hieroin omaa kiimaista vakoani Sadun märkää koloa vasten. Käänsin Satua hieman enemmän kyljelleen, jotta homma onnistuisi mahdollisimman hyvin. Tartuin hänen vasempaan reiteensä ja aloin voimakkaasti hangata omaa paisunutta klitoristani hänen omaansa vasten. Mahtavat nautinnon aallot lävistivät minut. Satu alkoi myös voihkia taas varsin isoon ääneen.

- Aah, ooh... Satu huudahteli.

Sain orgasmin, sitten toisen... Koko elämä oli hetken aikaa suurta ilotulitusta. En kestänyt enempää, vaan lysähdin makaamaan Sadun päälle.

Makoilimme hetken paikallamme. Viimein käännyimme katsahtamaan toisiamme, suutelimme ja hymyilimme väsyneinä mutta onnellisina.

Vielä ovella suutelimme pitkään ja kiihkeästi. Mieleni teki riisua Sadun bleiseri vielä kerran. Tyydyin kuitenkin vain puristamaan vielä kerran hänen täyteläisiä pakaroitaan. Ennen lähtöään pyysin Satua käymään vielä lähiaikoina.

- Kyllähän minä tulen! Satu lupasi.

Farmariauton takavalot hävisivät viimein koivukujan taa. Käännyin kannoillani ja astelin kellarin ovelle...

Arvostele novelli:

Kommentit

Ei kommentteja...
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi novellia!