Että osaa olla kuuma. Heinäkuinen helleperjantai, ja tietysti juuri tänään piti ilmastoinnin mennä rikki. Tällaisena päivänä toivoisi olevansa ulkotöissä, täällä sisällä kun ei tuule, ja ilmastoiduksi suunnitellussa konttorissa ei saa edes ikkunoita auki. Ei minulla muuten mitään valittamista työstäni ole; vastavalmistuneena ekonomina olen todella tyytyväinen päästyäni heti opintojen jälkeen tänne, pankin yrityskonttoriin töihin. Tänään tämä ei tosin tunnu siistiltä sisätyöltä, kun on näin kuuma. Hikoilen kuin porsas, eikä vaatetuksen keventämisestä ole apua – meillä kun sellainen ei ole sallittua. Asiakaspalvelussa työskentelevien naisten pitää pukeutua siistiin jakkupukuun; housujen vaihtoehtona on hame ja sukkahousut. Konttorinjohtaja – mies – pitää tästä tiukasti kiinni: "Jos kerran me miehet emme saa pukeutua shortseihin ja lyhythihaiseen kauluspaitaan, niin ei sitten sallita hametta ilman sukkahousuja naisillekaan". Reiluahan se tietysti on.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja onneksi myös ikävillä asioilla on taipumus tulla tiensä päähän ennen pitkää, ja niin päättyy tämäkin työpäivä. Henkilökunnan taukohuoneessa riisun jakkupuvun ja puseron, ja vaihdan tilalle t-paidan ja shortsit. Sitten pyörän selkään ja kotiin, ja viikonlopun viettoon.

Olen jo aikaa sitten suunnitellut tämän illan ohjelman: kotona ensin pikainen suihku, sitten syön, ja sen jälkeen painelen läheiselle uimarannalle. Jääkaapissa on onneksi eilen tekemääni salaattia vielä jäljellä, joten ruuanlaittoon ei tarvitse kuluttaa aikaa. Säädän suihkuveden vilpoiseksi ja nautin ensimmäistä kertaa tuntikausiin siitä, ettei tarvitse hikoilla. Pesen pitkät hiukseni ja nautin veden virvoittavasta vaikutuksesta. Maltan kuitenkin lopettaa ja siirtyä makuuhuoneeseeni kuivattelemaan.

Katson vaatekaapin oven kokovartalopeilistä itseäni. Ei voi valittaa. Peilistä vastaan katsoo pitkä (177 cm), hoikka (68 kg), nuori (27 v) nainen. Olen todella tyytyväinen vartalooni, vaikkakin joskus mietin, että vanhemmiten varmaan rintani alkavat roikkua oikein kunnolla, niitä kun on kertynyt sen verran, että tarvitsen E-kupin rintsikat pitämään ne ryhdikkäästi paikallaan. No, murehditaan sitä sitten, kun sen aika on.

Kuivateltuani ja hiukset harjattuani syön salaatin, ja pukeudun vasta sen jälkeen. Sidon hiukseni kahdelle ponnarille ja puen päälleni punaiset bikinit, ja niiden päälle vanhoista farkuista repimällä tehdyt shortsit ja valkoisen topin. Tuo toppi on vähän siinä ja siinä, että onko se säädyllinen vaatekappale, se nimittäin on aika lyhyt ja ulottuu juuri ja juuri niin alas, että rintani jäävät sen alle piiloon. Toppi nousee rintojen päälle ja kun siinä ei ole alareunassa mitään resoria tai kuminauhaa, niin se on tällaisena hellepäivänä mukavan ilmava vaatekappale.

Otan kaapista vielä puhtaat pikkuhousut ja rintaliivit, ja laitan ne sängylle siksi aikaa, kun käyn keittiössä täyttämässä vesipullon, jonka laitan valmiiksi reppuun. Aurinkovoide on hyvä ottaa myös, haen sen kylppärin peilikaapista. Sitten sandaalit jalkaan, lippis päähän ja menoksi. Melkein unohdan ottaa mukaan pyyhkeen, mutta viime hetkellä muistan, ja sen reppuun sujautettuani olen valmis.

Rannalle on parin kilometrin matka, mutta pyörällä se ei kauaa kestä. Väkeä on paljon, mutta löydän kuitenkin nurmikon reunalta sen verran tilaa, että voin asettaa tavarani siihen – en mielelläni levitä kamppeitani hiekalle, kun sitten hiekkaa on joka paikassa. Riisun shortsit ja topin ja lippiksen, ja menen uimaan. Voi miten ihanalta se tuntuu, enkä pane pahakseni miesten katseitakaan, kun kävelen hietikon halki – näissä bikineissä rintani pääsevät sen verran keinahtelemaan, että miesten katseet näyttävät väkisinkin kääntyvän niihin. En rupea kuitenkaan sen kummempaan silmäpeliin kenenkään kanssa, koska miehillä näkyy olevan tyttöystävät tai vaimot, joillakin lapsetkin mukana.

Kahlaan niin pitkälle, että pääsen kunnolla uimaan, ja nautin täysin siemauksin – vesi on lämmintä mutta silti riittävän viileää, että päivän hikoilut unohtuvat helposti. On melkein tyyntä, joten auringon lämmittämä pintavesi ei sekoitu järven keskellä olevaan kylmempään veteen.

En osaa sanoa, kauanko viihdyn vedessä, mutta pitkään siellä olen. Varmaan rupean jo muuttumaan rusinaksi, kun uitan itseäni koko illan. Vilkaisen rannalle ja hämmästyksekseni huomaan, että ihmiset ovat lähdössä pois, jotenkin kiireisen näköisesti. Jatkan kuitenkin uimista, kunnes aalto yllättää minut. Miten näin tyynellä säällä voi tällainen aalto tulla? Katson aallon tulosuuntaan nähdäkseni, olisiko joku pöljä ajanut veneellä uimarannan editse, mutta ei – sen sijaan aaltoja tulee lisää, on ruvennut tuulemaan. Havahdun huomaamaan, että tuo tuuli ei ole lämmin, vaan selvästi vilpoinen. Huomaan myös, että taivaalle on ruvennut kasautumaan pilviä. Selvä homma, hellepäivä on päättynyt ja on aika lähteä kotiin.

Lähden kahlaamaan kohti rantaa ja vedestä vähitellen noustessani tunnen, kuinka ilma on muuttunut nopeasti kylmemmäksi. Muistan, että joku on joskus kertonut kokeneensa saman ja sitten sääkartasta katsoneensa, kuinka juuri silloin kylmä rintama tuli kohdalle. Tässä taitaa olla samasta asiasta kyse, voimakas tuuli on todella kylmä. Tietysti märkää ihoa vasten se tuntuu vielä kylmemmältä, mutta hyvä jos on enää 15 astetta lämmintä.

Rantaan päästyäni kipaisen kiireesti tavaroideni luo, otan nurmikolle levittämäni pyyhkeen – onneksi laitoin repun siihen päälle, muuten tuuli olisi varmaan vienyt sen – ja kuivattelen nopeasti. Vielä kun saa nämä märät bikinit päältä pois, niin eiköhän tässä sitten pärjätä. Kietaisen pyyhkeen suojaksi ja riisun bikinien yläosan. Kurkotan repusta mukaan ottamani rintsikat, mutta käteni tapaa vain tyhjää. Mitä hemmettiä? Katson epäuskoisena reppuun: tyhjähän se on. Sitten muistan. Alusvaatteeni ovat siellä sängyllä, mihin ne jätin, ja kun meinasin unohtaa ottaa pyyhkeen mukaan, sekosin ajatuksissani sen verran, että pikkarit ja rintsikat sitten jäivät. Voi paska.

Eihän tässä sitten muu auta kuin pukea shortsit ja toppi päälle ilman alusvaatteita. Märissä bikineissä ei tee mieli olla yhtään pidempään. Pukeudun ja sullon bikinit ja pyyhkeen reppuun ja laitan repun pyöränkoriin, ja lähden polkemaan. Pysähdyn kuitenkin saman tien, kun tunnen, miten toppi nousee rintoja pitkin ylöspäin ja paljastaa rintani. Niinpä tietysti. Nämä pahuksen utareet ovat niin painavat, että ilman rintsikoita ne roikkuvat juuri sen verran alempana, että tämä pikkutoppi, joka kotoa lähtiessä tuntui hyvältä idealta, nousee vähän ylös ja paljastaa tissini oikein kunnolla. Hittolainen. En minä nyt tissit paljaana viitsisi kotiin pyöräillä. Otan repusta pyyhkeen ja laitan sen hartioilleni sillä tavoin, että se peittää etumukseni, jospa tämä näin toimisi.

Sen verran nololta tämä kuitenkin tuntuu, että päätän mennä kotiin kiertotietä. Jos nimittäin en pidä pyyhkeestä koko ajan kiinni, tuuli vie sen pois rintojeni edestä. Suuntaan siis reitille, joka menee metsäisen puiston halki, matkaa tulee ehkä kilometrin verran enemmän, mutta se nyt ei saa haitata.

Metsätiellä on – kuten arvelinkin – hiljaista, ihmisiä ei tule eikä mene. En ihmettele, äkisti kylmennyt ilma on karkottanut kaikki sisätiloihin. Taivaalle kertyy tummia pilviä, ja matkan päästä kuuluu ukkosen jyrinää – taitaa olla reippaampikin ukonilma tulossa tämän hellepäivän päätteeksi.

Noin puolessamatkassa huomaan vastaantulijan. Hän on varmaan minun ikäiseni tyttö, tai siis nuori nainen, pitkä ja hoikka, pukeutunut tiukkoihin, valkoisiin vaatteisiin. Pitkät tummat hiukset ja eteläeurooppalaiset, hieman eksoottiset kasvojenpiirteet, ihokin taitaa olla vähän meikäläistä tummempi. Tavattoman kaunis tyttö, ajattelen, vaikka en yleensä naisia ihan sillä silmällä katsokaan.

En malta olla katsomatta tyttöä tarkemmin, kun hän on lähempänä. Hän hymyilee minulle, ja hymyilen takaisin. Tarkkaavaisuuteni herpaantuu hetkeksi ja nostan päätäni vähän liikaa, jolloin suoraan vastaan puhaltava tuuli tarttuu lippikseeni ja lennättää sen tielle. Pysähdyn ja laitan pyöräni seisontatuen varaan, ja lähden hakemaan lippistä. Tyttö on sen huomannut ja nostanut maasta, ja antaa sen minulle. Kun ojennan käteni ottaakseni lakkini, päästän pyyhkeestä irti ja tuuli tarttuu heti siihen. Huomaan, miten tytön katse suuntautuu alemmas, kohti paljastuneita rintojani. Hän astuu lähemmäs, nostaa katseensa silmiini ja sanoo jotain. En saa selvää mitä. Tyttö ojentaa kätensä ja koskettaa vasenta rintaani. Olen tilanteesta niin hämmentynyt, etten osaa sanoa tai tehdä mitään. Seison vain siinä, lippis kädessäni, paikallani jähmettyneenä, kun tyttö ojentaa toisenkin kätensä ja koskettaa oikeaa rintaani. Tytön kädet tunnustelevat nännejäni. Suljen silmäni ja huokaisen. Tyttö sanoo taas jotain, tällä kertaa saan siitä selvän: "Ihanat". Avaan silmäni ja katson ympärilleni. Olemme kahdestaan pyörätiellä metsän keskellä, tuntematon tyttö hyväilee rintojani. Mietin, olenko unessa vai hereillä.

Tyttö katsoo silmiini, ja jotenkin tunnen tarvetta selittää, miksi olen keskellä metsää tissit paljaina pyöräilemässä. "Olin uimassa ja rintsikat jäi kotiin." Tyttö hymyilee, kädet edelleen rinnoillani. "Ihanat rinnat sulla." Laitan lippiksen päähäni ja otan tytön käsistä kiinni. Tunnen tilanteen kiihottavuuden ja ihmettelen reaktiotani, enhän minä lesbo ole...? Vedän tytön kuitenkin lähemmäs ja halaan häntä, saan siinä samalla hetken miettimisaikaa, miten tästä tilanteesta pääsisin.

Sitten kuulen voimistuvaa kohinaa ja katsomme molemmat kohinan suuntaan. Harmaa sadeseinämä sieltä lähestyy. Kohta kastutaan ja kunnolla. Tyttö päättää seuraavan askeleen: "Mä asun tässä lähellä, tule mukaan". Asettelen pyyhkeen taas peittämään strategiset paikkani ja lähden ripeästi kävelemään, pyörääni taluttaen, tytön perässä. Emme ehdi montakaan askelta ottaa, kun sade saavuttaa meidät ja hetkessä olemme likomärät. Sade liimaa tytön valkoiset vaatteet entistäkin tiukemmin hänen ihollensa, ja katseeni kiinnittyy väkisinkin hänen kaunismuotoisiin, pyöreisiin pakaroihinsa, jotka keinahtelevat märän kankaan alla ja värähtävät jokaisella askeleella. Kohdassa, jossa pyörätieltä haarautuu kapea polku, tyttö kääntyy ympäri, ja nyt näen selvästi, ettei hänellä ole rintsikoita. Tummat nännit erottuvat selvästi valkoisen poolopaidan kankaan läpi. Jalkovälissä erottuu tumma kolmio, mutta en pysty erottamaan, onko kyse tummista pikkuhousuista vai tummasta karvoituksesta. "Mennään tästä, oikaisee vähän." Tunnen punastuvani, kun kuulen tytön puhuvan – varmaan hän näki, mihin katseeni suuntautui.

Jatkamme kuitenkin saman tien matkaa. Kävelemme sateessa ripeästi muutaman kymmenen metrin päässä olevan kerrostalon pihaan, jonne jätän pyöräni, laitan sen lukkoon ja menen sitten tytön perässä sisälle. Kävelemme toiseen kerrokseen ja sieltä sisälle tytön asuntoon. Tyttö sytyttää valot ja tulee sitten luokseni, kietoo kätensä ympärilleni ja suutelee minua suoraan suulle. "Mun nimi on Liana." Suudelma maistuu sadevedelle ja tuntuu aivan mykistävän ihanalta. Kun saan äänini takaisin, ymmärrän sentään esittäytyä. "Niin joo, mä olen Tiina."

Liana kertoo vanhempiensa olevan romanialaisia, itse hän on syntynyt Suomessa, mutta vanhemmat halusivat kuitenkin antaa hänelle aidon romanialaisen nimen. Siinäpä selviää eksoottisen ulkonäön salaisuus. Liana rupeaa saman tien riisumaan märkiä vaatteitaan, ensin paita ja saman tien myös housut. Ei niiden alla mitään ole, joten hetkessä tyttö on edessäni alasti. "Ota nuo märät vaatteet pois, mä haen sulle pyyhkeen", Liana sanoo ja kävelee selvästi tarkoituksellisesti pyllyään keikutellen sitten eteisen oikealla puolella olevaan huoneeseen, joka näyttää olevan makuuhuone. Eteinen jatkuu vielä pidemmälle; sen oikealla puolella on siis ensin makuuhuone ja sen jälkeen keittiö, keittiötä vastapäätä näyttää olevan olohuone. Ja keittiön ja olohuoneen välissä, eteisen jatkeena, kylpyhuone, jonne Liana vie omat märät vaatteensa annettuaan minulle pyyhkeen.

Kuoriudun märistä vaatteistani ja käärin itseni pyyhkeeseen, joka on iso ja pehmeä, tuntuu ihanan lämpimältä. "Voiko nämä mun vaatteet laittaa myös kuivumaan?" Sanaakaan sanomatta Liana ottaa vaatteeni ja ripustaa ne kylppärinsä pyykkilangoille kuivumaan. Annan hänelle myös punaiset bikinini ja rantapyyhkeeni, jotka ovat vielä vähän kosteat.

Mietin, mitä tässä nyt seuraavaksi tapahtuu, mutta Lianalla on suunnitelmat selvillä. Edelleen alasti hän tulee luokseni, ottaa minua kädestä ja johdattaa minut olohuoneeseen sohvalle istumaan. Liana ottaa sohvalta viltin, istuu viereeni ja käpertyy viltin sisälle. "Mun pitää varmaan vähän selittää", hän aloittaa. Ja kertoo sitten, kuinka hänellä on tapana aina kesäisin rankkasateen tullessa mennä ulos metsään pukeutuneena äskeisen kaltaisiin tiukkoihin, ohuisiin vaatteisiin, jotka kastuessaan liimautuvat ihoon ja paljastavat suunnilleen kaiken. Vähän punastellen Liana kertoo, kuinka hän menee sitten metsän keskellä olevalle pienelle aukiolle "nautiskelemaan", kuten hän asian ilmaisee. Äsken hän oli ollut juuri sinne matkalla, ja kun sitten vastaan tuli isorintainen tyttö tissi paljaana, niin ei hän sitten malttanut hillitä itseään.

Nyt on sitten minun vuoroni punastella, ja arvelen sopivaksi kertoa myös koko tarinani tältä illalta, miksi olin tuolla metsätiellä vähintäänkin arveluttavasti pukeutuneena. Kerron samaan hengenvetoon, etten tietääkseni ole lesbo, mutta Lianan kosketus tuntui kuitenkin aivan ihanalta ja kiihottavalta, ja tunnustan katselleeni häntä "sillä silmällä" kävellessämme peräkkäin tänne. "Joo, huomasin kyllä, missä sun silmät oli, kun käännyin siinä polun alussa." Äh, tietysti. Nolottaa niin, että vedän pyyhkeen tulipunaisten kasvojeni peitoksi. Liana ei tästä häkelly, vaan siirtyy ihan lähelle, siirtää pyyhkeen kasvoiltani ja katsoo minua suoraan silmiin. Ja sitten hän suutelee minua taas, tällä kertaa pidempään. Tunnen kiihkon tulvahtavan jalkoväliini, kun vastaan Lianan suudelmaan. Kiedon käteni hänen niskansa taakse ja annan hänen kaataa minut selälleni sohvalle.

Pyyhe ja viltti saavat kyytiä, kun kietoudumme toisiimme, suutelemme, kätemme tutkivat toistemme vartaloita, kaikki muu unohtuu, on vain Tiina ja Liana. Tunnen, kuinka Lianan kuuma suu siirtyy huuliltani rinnoilleni, sitten vatsalleni, sieltä edelleen jalkoväliini, josta olen jo aivan märkä. Olihan minua nuoltu aikaisemminkin, mutta ei koskaan toisen tytön toimesta... ja kyllä tyttö tietää, miten tyttöä käsitellään. Tunnen orgasmin olevan lähellä, mutta en halua tämän kiihkon vielä loppuvan, joten pyydän Lianaa odottamaan. Hän nostaa päänsä jalkovälistäni ja on aivan tajuttoman ihanan näköinen, huulet märkinä pilluni nesteistä, vähän ihmettelevä ilme kasvoillaan. "Sä teet tuon niin ihanasti, että mä haluan vähän odottaa... Anna mä hyväilen sua välillä", sanon.

Liana siirtyy ylemmäs niin, että saatan suudella hänen pehmeitä huuliaan ja maistaa oman makuni. Seuraan Lianan mallia ja siirryn suutelemaan hänen pieniä rintojaan, joiden tummat nännit napottavat terhakasti pystyssä. Tytöllä on litteä ja kiinteä vatsa ja sen alapuolella siisti tumma karvoitus, vähän samanlainen kuin minullakin. Tiedän kyllä, että ikäiseni tytöt nykyään tykkäävät pitää alapäänsä ajeltuna, mutta minä en ole siitä koskaan innostunut.

Minua rupeaa vähän jännittämään, kun etenen kohti Lianan pillua... onhan tämä ensimmäinen kerta, kun teen niin. Sanonkin sen hänelle. "Älä huoli, sanon kyllä, jos haluan, että teet jotenkin eri tavalla", Liana rauhoittaa minua. Tunnen tytön märkyyden tuoksun jo kaukaa, ja kun pääsen perille, löydän aivan litimärän pillun. Kosketan pillunhuulia varovasti kielelläni ja maistan kiihottavan kirpeän maun. Laitan myös yhden sormen sisään, ja ilmeisesti Liana pitää siitä: "Ihanaa, laita toinenkin sormi sinne". Työnnän toisen sormen Lianan sisään ja kun hän sitä pyytää, vielä kolmannenkin... Luulen, että se jo sattuisi, mutta sitä vastoin se taitaakin vain lisätä tytön nautintoa, kun hän rupeaa työntelemään lantiotaan kättäni ja suutani vasten. Toinen käteni on vapaana, joten hyväilen sillä Lianan rintaa, toinen on syvällä tytön pillussa ja kieleni työskentelee klitoriksen kimpussa. Tunnen Lianan vartalon jännittyvän ja kuulen tytön kiljaisevan, kun hän kiemurtelee orgasmin kourissa.

Tästä räjähdyksestä selvittyään Liana sukeltaa sanaakaan sanomatta minun jalkoväliini ja aloittaa sellaisen sormetuksen ja nuolemisen, että ei mene kauaakaan, kun on minun vuoroni saada tajunnan räjäyttävä orgasmi. Tuntuu siltä, että se ei lopu ollenkaan, mutta toisaalta en edes halua sen loppuvan. Kuitenkin loputtomalta tuntuneen purkauksen jälkeen palaan taas maan pinnalle, ja kietoudumme Lianan kanssa toisiimme pitkäksi aikaa. Lopulta Liana katkaisee hiljaisuuden ehdottamalla, että menisimme suihkuun. Minulla ei toki ole mitään sitä vastaan, joten näin teemme.

Suihkussa Liana pesee ensin selkäni ja hiukseni, ja sitten minä teen hänelle saman. Meillä molemmilla on pitkät, tummat hiukset, joten tiedämme, miten ne pitää pestä. Erityisen huolellisesti pesemme toistemme rinnat, pyllyt ja pillut, jotka tulevat hellästi mutta perusteellisesti pestyiksi. Emme kuitenkaan rupea uudestaan rakastelemaan suihkussa, vaan palaamme sohvalle, ja Liana käy hakemassa jääkaapista pullon kylmää valkoviiniä ja kaapista pari lasia. Onhan tässä jo ryypyt ansaittu!

Istumme sohvalla toisiimme käpertyneinä, maistelemme viiniä, juttelemme ja välillä suutelemme. Olen yhtä aikaa onnellinen ja hämmentynyt – Lianan kanssa on niin hyvä olla, mutta en olisi koskaan arvannut, että voin kokea tällaista toisen tytön kanssa. Kerronkin sen Lianalle, joka suhtautuu hämmennykseeni ymmärtäväiseksi.

Ilta on jo muuttunut yöksi, ja sadekin lakannut. "Jääthän yöksi?" kysyy Liana. Totta kai jään; tuntuu, että en halua täältä lähteä ollenkaan. Liana menee etsimään minulle t-paitaa yöpaidaksi, mutta ei siitä mitään tule: ei hoikan, pienirintaisen tytön paidat minulle mahdu. Tuntuu kuin ahtautuisin makkarankuoreen. Parempi nukkua alasti, ei se ole minulle ongelma. Lianakin menee sänkyyn alasti, ja vielä ennen nukkumaan rupeamista ajaudumme suutelujen ja hyväilyjen pyörteisiin, ja tarvitsemme vielä uuden suihkussakäynnin. Tällä kertaa jätetään hiukset pesemättä – niiden kuivatteluun menisi taas pitkä aika, eikä päästäisi nukkumaan ollenkaan. Vähän aikaa vielä jutellaan, kunnes tulee uni molemmille.

Herään yöllä enkä heti muista, missä olen. Katson ympärilleni hämärässä huoneessa, näen vieressäni nukkuvan tytön ja alan vähitellen muistaa. Mieleen tulee kaikenlaisia ajatuksia, monet niistä hyvinkin hämmentäviä. Olen toisaalta onnellinen, mutta toisaalta tuntuu, etten tunne itseäni ollenkaan. Olenko minä lesbo? Tätä ennen en ole sellaista edes ajatellut, vaan haaveillut mukavasta, ehkä komeastakin miehestä, jonka jostain löytäisin, johon rakastuisin ja jonka kanssa voisin elämäni elää. Onhan minulla miehiä ollut – ei nyt kovin monia, mutta muutama suhde kuitenkin, vaikka ne eivät kovin pitkäkestoisia olleetkaan. Ja nyt sitten vietän illan aivan tuntemattoman tytön kanssa ja koen sellaista seksuaalista hyvää, jonka olemassaoloa en ole osannut edes kuvitella.

Pyöriskelen sängyssä näine ajatuksineni, ja uni pakenee koko ajan kauemmas. Ei tämä pyörimisellä parane, ajattelen ja nousen ylös. Otan peiton mukaan ja siihen kääriytyneenä menen ensin vessaan pissalle ja sen jälkeen tassuttelen keittiöön. Löydän kaapista lasin ja juon vähän vettä. Sitten menen olohuoneeseen. Katson isoista ikkunoista ulos, aurinko on jo noussut ja alkaa valaista maisemaa. Mieleeni tulee Freud, Marx, Engels & Jungin kappale Viski ja naiset, jossa yksi kohta menee näin: "... kun varhainen valo sai harmaasta taivaan siniseks" – nyt taitaa olla juuri tuo hetki. Yön harmaus väistyy, ja aurinko taikoo maailmaan taas värit.

Avaan oven varovasti ja menen parvekkeelle. On vielä viileää, mutta peittoon kääriytyneenä tarkenen kyllä. Aamuyön ilma tuoksuu raikkaalle, eiliset sateet ovat vieneet hellepäivän pölyt hyvin mennessään ja ilma on kuulas ja ihana. Kuuntelen lintujen laulua ja mietin taas edellisen illan tapahtumia.

Ajatukset kiertävät kehää päässäni. Kuulen parvekkeen oven avautuvan, kun Liana astuu ulos. "Mä luulin hetken, että sä lähdit pois", tyttö sanoo, ja huomaan hänen silmissään kyyneliä. Vastaan, että uni katosi ja ajattelin tulla vähän ulos haukkaamaan raitista ilmaa, jos sitten saisin taas unta. Liana värähtää kylmästä – hän ei ole ottanut peittoa mukaansa, vaan on parvekkeella alasti. Vedän hänet lähelleni ja saman peiton sisään, mahdumme siihen kyllä molemmat. Liana tahtoo tietää, mikä minut herätti, joten kerron näistä ajatuksistani. Vähän pelkään hänen suhtautumistaan, mutta hän sanoo ymmärtävänsä: "Mulle kävi muutama vuosi samalla tavalla, kun lähdin yhden opiskelukaverin mukaan bileistä". Sitten Liana kertoo, kuinka hän oli kamppaillut ajatustensa kanssa ja murehtinut vanhempiensa ja muiden reaktioita, kun nämä saisivat tietää hänen mieltymyksistään, mutta kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin.

Juttelemme vähän aikaa parvekkeella; huomaan, että Lianalla on huoli siitä, että pelästyisin tapahtunutta ja haluaisin pois. Rauhoitan häntä kertomalla, että vaikka olenkin hämmentynyt ja vähän pelkäänkin tätä tilannetta, niin ei ole tarkoitus noin vain häipyä. Koettujen fyysisten nautintojen lisäksi tunnen, että Lianan ja minun välillä voisi olla muutakin ja sanon sen hänelle. Hänellä on samanlainen tunne. Nyt minua alkaa taas nukuttaa, ja ehdotan Lianalle, että mentäisiin sisälle ja yritettäisiin nukkua. Aamulla voidaan sitten jatkaa juttua.

Kohta käperrymme taas peittojemme alle eikä mene kuin hetki, kun nukahdan rauhalliseen uneen. Tällä kertaa en herää kesken kaiken vaan vasta aamulla. Avaan silmäni ja tunnistan ympärillä olevan huoneen, muistan edellisen illan ja yön tapahtumat. Vieressä ei ole ketään, mutta kuulen lupaavaa kolistelua keittiöstä. Nousen ylös, kiedon lakanan ympärilleni ja menen kohti ääniä, siis keittiötä, josta löydän aurinkoisesti hymyilevän Lianan, joka on laittanut aamiaistarpeet pöytään ja kahvinkeitin pörpöttää viimeisiä pisaroita pannuun.

Suutelemme ja toivotamme toisillemme hyvät huomenet, sitten Liana kertoo laittaneensa kylppäriin minua varten puhtaan pyyhkeen ja hammasharjan. Huomaavaista! Sanonkin sen hänelle ja menen sitten aamupesulle.

Löydän kylpyhuoneen telineestä myös kuivuneet vaatteeni, joten puen eiliset bikinit sekä topin ja shortsit päälle, ja sitten menen takaisin keittiöön. Istumme Lianan kanssa aamiaiselle, juttelemme edellisen illan ja yön tapahtumista, ja yöllinen rauhattomuuteni tuntuu olevan tiessään. Tuntuu siltä, että voin puhua Lianalle avoimesti ja hän taitaa tehdä saman. On todella rauhoittavaa, kun ei tarvitse joka sanaansa miettiä.

Aamiaisen jälkeen keräämme astiat ja sitten on väistämättä aika miettiä, mitä seuraavaksi teemme. Otan tässä vaiheessa ohjat käsiini ja ehdotan Lianalle, että jos menen nyt omaan kotiini ja vähän laittelen siellä paikkoja siistiksi, ja hän tulisi sitten vaikka iltapäivällä luokseni, ja oltaisiin siellä loppupäivä ja hän voisi sitten vuorostaan olla minun luonani yötä. Tämä sopii Lianalle hyvin, joten vaihdamme vielä puhelinnumeroita, ja sitten otan tavarani ja lähden.

Kotiin päästyäni vaihdan lopultakin ne sängylle unohtuneet alusvaatteet ylleni, niiden päälle t-paidan ja lyhyen hameen, ja sitten rupean siivoamaan. En tosiaankaan halua Lianan näkevän kaikkia niitä villakoiria, jotka viime viikkoina ovat luokseni muuttaneet, eikä keittiössä tiskausta odottavat astiatkaan ole mikään mieltä ylentävä näky. Siivottuani ja tiskattuani istun työpöytäni ääreen, avaan läppärin ja kirjoitan viimeksi kuluneen vuorokauden tapahtumat muistiin.

Tässä ollaan nyt; aika näyttää, miten Tiinan ja Lianan käy.

Arvostele novelli:

Kommentit

Ei kommentteja...
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi novellia!

Etsi seksinovellia