Härnäävät äitipuolet, osa 3
Heräsin aamulla päänsärkyyn. Vei aikaa ennen kuin tajusin, missä olin. Tunnustelin alapäätäni ja mietin hetken aikaa, miksi minulla oli vieraat stringit jalassani, kunnes muistin. Herranjumala! Olin nolannut itseni täysin Jonen silmissä! Poikahan saattoi saada vaikka mitä traumoja! Ja ajatella, jos hän kertoo kavereilleen, opettajalleen, psykologille, isälleen… Tarkoituksenihan oli alun perin ollut vain vähän härnätä poikaa, mutta nyt olin kyllä mennyt liian pitkälle vain humalan ja liiallisen innostumisen vuoksi. Enhän minä tosissani halunnut sekstailla poikapuoleni kanssa, kunhan vähän huvikseni ärsyttää vähäsen! Huomasin, että valehtelin itselleni. Olin sentään ollut aika kiihottunutkin saamistani reaktioista. Mutta uskaltaisinko kertoa edes Eevalle?
Puin aamutakkini ja menin alakertaan. Jone istui ja söi jo aamiaista. Hän näytti hieman hämmentyneeltä. En tiennyt miten olla. Istuin hiljaa tuolille. En sanonut sanaakaan eikä Jonekaan. Kyyneleet tulivat silmiini.
– Jone, anna anteeksi, mä oon kauhea! Emmä halunnu häpäistä sua enkä itteeni eilen.
– Ei se haittaa. Musta se oli oikeestaan aika huvittavaa.
– Ei, mä häpeen ihan tosissani. Mähän oon sun äitis tai ainakin melkein. Ei se ollu oikein, että mä käyttäydyin sillee.
– Ei se haittaa, mähän sanoin jo! Jone hymyili. Ei lainkaan ivallisesti vaan niin kuin pienempänä, kun olin torunut häntä ja itkun jälkeen olimme olleet taas parhaat kaverit. Nyt vain osat olivat vaihtuneet. Minä tunsin olevani syyllinen.
Jone meni jääkaapille hakemaan jotain. Nousin myös ja menin hänen taakseen. Otin häntä vyötäisistä.
– Mitähän minä olisin ilman sinua?
Jone kääntyi minuun päin ja halasi minua lujasti.
– Sä oot paras, poikani sanoi.
Menin yläkertaan. Makuuhuoneessa katsoin itseäni peiliin, joka näytti koko vartaloni. Mieheni oli halunnut ison peilin makuuhuoneeseen. Hän olisi halunnut kattoonkin peilin, mutta minä en suostunut. Jos joku vieras olisi tehnyt tupatarkastuksen, olisi ollut liikaa selittämistä… Olin väsynyt, mutta en niin huonovointisen näköinen kuin oikeastaan olisin ansainnut.
Annoin kylpytakin pudota lattialle. Seisoin Eevan stringit jalassa ja käännyin ympäri. Oikeastaan takamukseni näytti niissä hyvältä. En ollut mitenkään ylipainoinen, mutta omasta mielestäni olisin voinut laihtua muutaman kilon. Riisuin stringitkin. Seisoin peilin edessä ilkosillani ja tarkkailin ruumistani joka puolelta päästä jalkoihin. Olin sääriini ja reisiini aika tyytyväinen. Hoikat sääret, reidet vähän tukevammat, mutta niin aikuisella naisella mielestäni pitääkin olla. Kunhan vaan ei vatsa, ja siihen olin tyytyväinen. Jalkani olivat pienehköt. Hoidin varpaani kynnet, mutta en käyttänyt lakkaa kovinkaan usein. Mieheni piti jaloistani ja halusi, että liikkuisin kotosalla paljain jaloin joko lyhyessä hameessa tai shortseissa. Rakastellessamme hän ei hyväksynyt sukkia. Luokittelisin hänet eräänlaiseksi jalkafetisistiksi. Olin myös hyvin nuoresta huomannut Jonen katselevan paljaita sääriäni usein. Rintani olivat suhteessa muuhun vartalooni isot, nännipihani vaaleanruskeat ja nipukat leveät ja herkät, jotka kovettuivat pienestäkin kosketuksesta.
Katselin karvoitustani. Minulla oli aika runsas tummanruskea karvoitus jalkojen välissä. Sääreni ja kainaloni ajelin säännöllisesti, mutta alapääni annoin olla. Halusin tuntea olevani naaras, en pikkutyttö. Toisaalta kun olin tunnustellut Eevan melkein pikkutytön pimpsaa eilen, tuntui melkein kuin haluaisin joskus kokeilla, miltä tuntuisi olla täysin paljas.
Nousin varpailleni ja katselin jännittyneitä reisilihaksiani. Katsoin peilistä taakseni. En ollut huomannut Jonea, joka seisoi oviaukossa ja tarkkaili toimintaani. Hän oli riisunut yöpaitansa ja seisoi boksereissaan. Nyt hän tuli takaapäin ja otti minua vyötäröstä kiinni laittaen käsivartensa alavatsani ympärille ja painoi ruumiinsa kiinni omaani.
– Mä tykkään susta. Oli hyvä, et isä löys sun eikä ketään muuta.
– Kyllä minäkin sinusta tykkään, sen sinä tiedät.
– Sä oot mun äiti.
– No melkeinhän minä olenkin.
Jone kuulosti lapsellisemmalta kuin yleensä. Katsoin peilistä meitä molempia. Jone oli minua melkein päätä pidempi, mutta näytti kuitenkin pikkupojalta ja tuntuikin siltä haparoivan halauksensa myötä. Vaikka olin ärsytellytkin Jonea ja tiesin hänen onanoivan ja vaikka seisoin peilin edessä alasti hänen vahvassa otteessaan, en kuitenkaan juuri nyt voinut tuntea häntä seksuaaliseksi olennoksi. Tajunnassani oli vain se pikku-Jone, joka oli pienenä saunan yhteydessä antanut haleja alastomalle äitipuolelleen.
Jone painoi alapäänsä selkääni vasten. Hän kyykisti hieman polviaan ja siirsi käsiään ylemmäs, melkein rintojeni alle. Yhtäkkiä tunsin, kuinka hänen kova peniksensä sojotti ylöspäin boksereiden alla ja ajautui alaselkääni pitkin pakaroitteni väliin.
– Mutta Jone…
– Anna mä pidä sua vähän aikaa. Mä niin tykkään susta!
– Ei, Jone, ei…
– Sä oot paras.
Yritin irtautua, mutta Jone oli vahva. Hänen ranteidensa puristus tiukkeni ja boksereiden peittämä kalu painautui lujemmin ja täytti koko pyllyvakoni. Tunsin, kuinka pakaroideni välissä alkoi nykiä ja kuinka kangas kinkkujeni välissä kastui. Jone päästi otteensa. Hänen naamansa oli punainen.
– Jone! Näin et saa tehdä!
– Ethän kerro isälle?
– En kerro, mutta lupaa, ettet tee toiste! Sinähän olet ihan pervo!
– Lupaa, ettet kerro!
– Tämän kerran lupaan, mutta en toista. Mene huoneesesi ja häpeä!
Jone meni huoneeseensa. Olin hämmentynyt mutta helpottunut: juurihan olin pelännyt, että Jone kertoisi muille eilisestä, nyt minulla oli yliote! Mutta olinko kokenut Jonen äskeisen laukeamisen vastenmielisenä? En vaan oikeastaan aika kiihottavana. Mutta sitä en aikonut paljastaa Jonelle.
Vedin kylpytakin ylleni ja menin Jonen huoneeseen. Hän oli pukenut päälleen ja oli lähdössä kouluun.
– Ethän sä kerro? Emmä enää toiste…
– Jone, Jone, Jone… Anna nyt minullekin anteeksi, en minä suuttua halunnut. Mutta ei ole oikein, että teet niin minulle. Mutta kyllä minä ymmärrän, sinä olet jo kehittynyt ja paineet tulevat sinullakin pintaan. Kyllä minä tajuan! Enkä ole edes vihainen.
– Mä luulin, et säkin halusit…
– Mistä sinä niin? No, olinhan minä eilen tosi törkeä, mutta olin niin kännissä…
Silloin Jone sanoi jotain, jota en ollut odottanutkaan.
– Mut muut, joilla on äitipuoli, saa tehä kaikkee ja sä oot näyttäny mulle kaikki paikkas…
– Hetkinen! Luonnollinen alastomuus kuuluu kotiympäristöön ja sillä ei ole seksin kanssa mitään tekemistä. Sinun kohdallasi ymmärtää ja on ihan luonnollista, että teini-ikäinen on utelias, mutta aikuisena minä en voi sillä lailla kiihottua poikapuolestani.
Näin valehtelin ja jatkoin:
– Mutta mitä tarkoitat, että muut äitipuolet?
– On muita, jotka saa.
– Ainoa, jonka tunnen kavereistasi, on Pete ja hänen äitipuolensa Eeva ei ainakaan suostuisi.
– Pete on kertonu, että sen äitipuoli auttaa sitä. Se antaa Peten katella sitä sillon, ku se runkkaa.
– Ei voi pitää paikaansa! Jos Pete on joskus vahingossa nähnyt Eevan alasti niin kuin sinäkin olet nähnyt minut…
– Ei ku se tulee huoneeseen melkein joka ilta ja sit se riisuu ja antaa Peten katella sitä ja sit se kattelee ite, kun Pete runkkaa. On se joskus antanu sen koettaa sen pilluaki, ihan sisältä.
– Tällaisiako se sinulle kertoilee?
– Joo mut sitä et saa sanoo Eevalle, muuten ne saattaa viedä sen hoitoon. On meiän luokalla yks toinenkin. Se on saanu nussia omaa äitipuoltaan. Kaikki tekee niin. Mä luulin, että sä halusit kans.
– En halua. Mutta onkohan paras, että pukeudun vähän enemmän jatkossa?
– Ei sun tarvi… Emmä enää koskaan tee sillee, jos et sä haluu.
– No hyvä niin. Mutta olenko minä, vanha täti, sitten niin kiihottava?
– Kyl sä oot.
Mietin hetken. Onko tämä todella niin yleistä? Ja emmehän me todellakaan mitään verisukulaisia olleet, ja avioituihan Woody Allenkin tytärpuolensa kanssa, joten miksei nainen…
– Koska sun pitää olla koulussa?
– Tunnin päästä.
– Haluatko todella onanoida minun nähden?
– Annaks sä?
– Jos annan sinun katsella, lupaatko, että jää tähän kertaan?
– Takuulla!
– Etkä leuhki muille? Minä tulen kieltämään kaiken! Ja isällesi on todisteita sinua vastaan riittävästi.
Nyt melkein kaduin viimeistä lausetta, sillä jos Jone alkaisi kysellä, olisi pakko paljastaa yhtä sun toista. Mutta Jonella ei tainnut olla aivokapasiteettia salapoliisianalyyseihin juuri nyt. Kun teinipojalla on pillu mielessä, katkeaa kaikki muu aivotoiminta.
– En kerro kellekään!
– No sitten vaan housut alas! Kun tulen, on housujen oltava kintuissa!
Menin vessaan ja hain paperirullan. Ojensin sen Jonelle, joka istui sängyllään farkut kintuissa mutta bokserit vielä jalassa. Itse pidin aamutakkini visusti kiinni.
– Eikös ne housut pitänyt ottaa alas? Nyt on mun vuoro nähdä, mitä sulla on näytettävänä.
Jone veti bokserit jalastaan ja potki ne sekä farkut lattialle. Hänellä oli ikäisekseen tosi mahtava kalu, paksu ja pitkä. Tullut poika isäänsä… Mustat karvat ympäröivät koko kalleutta ilmoittaakseen, että nyt on kyseessä mies. Ei enää se pikkupoika, joka hamsteriani joskus maailmassa paijaili. Avasin härnäävästi aamutakkini kaulusta ja paljastin rintani.
– Kato nyt, poika, kerrankin kunnon tissiä! Ett oo tällaisia montaa nähny.
– Sulla on isommat kun Eevalla!
– Hetkonen… Koska sä ne oot nähny?
– No nyt kun et takuulla sano, niin mä voin paljastaa, että me kerran Peten kanssa vakoitiin sitä, kun se vaihto vaatteita.
– Näitkö ihan kaiken?
– En. Se piti pikkarit jalassaan, mut Pete sanoo, et se on posliini.
Niin on, meinasin sanoa, mutta en kuitenkaan sanonut. Pudotin takkini maahan ja sanoin:
– Ja nyt näät yhen, joka ei oo!
Seisoin ja levitin haarani. Taivutin selkääni, jotta poika näki kunnolla. Jone istui ja tuijotti jalkoväliäni, muttei koskenutkaan omaan elimeensä.
– Eiks sun pitäny runkata?
– Anna mä kattelen vielä vähän!
– No kattele vaan. Mutta älä koko päivää.
Jonen kirjoituspöydän luona oli konttorituoli, jossa oli pyörät alla. Istahdin tuolille ja ajelin sillä Jonen suuntaan. Istahdin lähelle Jonea vastapäätä ja nostin toisen jalkani hänen yöpöydälleen. Annoin hänen katsella. Vein molemmat käteni häpyhuulilleni ja raotin niitä. Tunsin, kuinka mahla valui Jonen konttorituolille. Koettelin klitoristani.
– Tässä on naisen sydän.
Jone nieleskeli, mutta ei vieläkään koskenut elimeensä, antoi sen seistä turvonneena ja komeana. Laskin jalkani yöpöydältä lattialle. Vieritin tuolin vielä lähemmäksi Jonea. Nostin toisen jalkani Jonen reidelle. Sanoin melkein pikkutytön äänellä:
– Hiero mun jalkapohjaa. Sitä särkee. Mua on sääli!
Jone otti molemmilla käsillään kiinni jalastani ja kosketti varovasti. Nauroin.
– Ai, älä kutita. Oota vähän!
Otin jalkani alas ja vedin tuolin pyörissä olevan jarrun kiinni.
– No nyt, ettei lähetä pyörimään. Hiero mun jalkaa, ota kova ote.
Jone alkoi hieroa jalkapohjaani tiukalla otteella. Nostin toisenkin jalkani hänen syliinsä.
– Hiero tätäkin!
Vuoronperään Jone hieroi molempia jalkojani. Istuin sen verran lähellä, että polveni taipuivat ja pystyin levittämään haarani, jotta Jone näkisi kaikki salani, jalkapohjat yhdessä hänen sylissään. Kun hän hieroi vasenta jalkaani, vein oikean hänen peniksensä kohdalle ja kosketin sitä varpaallani.
– Mitenkäs se tämä veitikka voi?
– Älä, multa voi tulla…
Koskettelin jalkapohjallani Jonen penistä. Irrotin toisenkin jalkani hänen otteestaan ja vein sen kullia kohti. Otin jaloillani hänen kalunsa jalkapohjieni väliin ja puristin hellästi. Vedin isovarpaillani esinahan taakse, jolloin Jonen kalusta alkoi syöksyä valkoista nestettä, joka tahri jalkapohjani täysin. Päästin otteeni.
– Johan tuli äkkiä pojulta. On tainut olla kiimassa pitkäänkin!
– Emmää oo koskaan nähny noin läheltä…
– Hyi, tuhma poika! Töhri äippänsä jalat!
– Sä oot paras, sanoi Jone.
– Niin sinäkin, mutta nyt sun pitää mennä kouluun.
Kun kävelin vessaan päin, katsoin taakseni. Jonen huoneen mattoon jäivät tahmeat jalanjäljet, jotka luultavasti kuivuisivat muistoksi jostain hyvin odottamattomasta ja salaisesta hetkestä.
Puin aamutakkini ja menin alakertaan. Jone istui ja söi jo aamiaista. Hän näytti hieman hämmentyneeltä. En tiennyt miten olla. Istuin hiljaa tuolille. En sanonut sanaakaan eikä Jonekaan. Kyyneleet tulivat silmiini.
– Jone, anna anteeksi, mä oon kauhea! Emmä halunnu häpäistä sua enkä itteeni eilen.
– Ei se haittaa. Musta se oli oikeestaan aika huvittavaa.
– Ei, mä häpeen ihan tosissani. Mähän oon sun äitis tai ainakin melkein. Ei se ollu oikein, että mä käyttäydyin sillee.
– Ei se haittaa, mähän sanoin jo! Jone hymyili. Ei lainkaan ivallisesti vaan niin kuin pienempänä, kun olin torunut häntä ja itkun jälkeen olimme olleet taas parhaat kaverit. Nyt vain osat olivat vaihtuneet. Minä tunsin olevani syyllinen.
Jone meni jääkaapille hakemaan jotain. Nousin myös ja menin hänen taakseen. Otin häntä vyötäisistä.
– Mitähän minä olisin ilman sinua?
Jone kääntyi minuun päin ja halasi minua lujasti.
– Sä oot paras, poikani sanoi.
Menin yläkertaan. Makuuhuoneessa katsoin itseäni peiliin, joka näytti koko vartaloni. Mieheni oli halunnut ison peilin makuuhuoneeseen. Hän olisi halunnut kattoonkin peilin, mutta minä en suostunut. Jos joku vieras olisi tehnyt tupatarkastuksen, olisi ollut liikaa selittämistä… Olin väsynyt, mutta en niin huonovointisen näköinen kuin oikeastaan olisin ansainnut.
Annoin kylpytakin pudota lattialle. Seisoin Eevan stringit jalassa ja käännyin ympäri. Oikeastaan takamukseni näytti niissä hyvältä. En ollut mitenkään ylipainoinen, mutta omasta mielestäni olisin voinut laihtua muutaman kilon. Riisuin stringitkin. Seisoin peilin edessä ilkosillani ja tarkkailin ruumistani joka puolelta päästä jalkoihin. Olin sääriini ja reisiini aika tyytyväinen. Hoikat sääret, reidet vähän tukevammat, mutta niin aikuisella naisella mielestäni pitääkin olla. Kunhan vaan ei vatsa, ja siihen olin tyytyväinen. Jalkani olivat pienehköt. Hoidin varpaani kynnet, mutta en käyttänyt lakkaa kovinkaan usein. Mieheni piti jaloistani ja halusi, että liikkuisin kotosalla paljain jaloin joko lyhyessä hameessa tai shortseissa. Rakastellessamme hän ei hyväksynyt sukkia. Luokittelisin hänet eräänlaiseksi jalkafetisistiksi. Olin myös hyvin nuoresta huomannut Jonen katselevan paljaita sääriäni usein. Rintani olivat suhteessa muuhun vartalooni isot, nännipihani vaaleanruskeat ja nipukat leveät ja herkät, jotka kovettuivat pienestäkin kosketuksesta.
Katselin karvoitustani. Minulla oli aika runsas tummanruskea karvoitus jalkojen välissä. Sääreni ja kainaloni ajelin säännöllisesti, mutta alapääni annoin olla. Halusin tuntea olevani naaras, en pikkutyttö. Toisaalta kun olin tunnustellut Eevan melkein pikkutytön pimpsaa eilen, tuntui melkein kuin haluaisin joskus kokeilla, miltä tuntuisi olla täysin paljas.
Nousin varpailleni ja katselin jännittyneitä reisilihaksiani. Katsoin peilistä taakseni. En ollut huomannut Jonea, joka seisoi oviaukossa ja tarkkaili toimintaani. Hän oli riisunut yöpaitansa ja seisoi boksereissaan. Nyt hän tuli takaapäin ja otti minua vyötäröstä kiinni laittaen käsivartensa alavatsani ympärille ja painoi ruumiinsa kiinni omaani.
– Mä tykkään susta. Oli hyvä, et isä löys sun eikä ketään muuta.
– Kyllä minäkin sinusta tykkään, sen sinä tiedät.
– Sä oot mun äiti.
– No melkeinhän minä olenkin.
Jone kuulosti lapsellisemmalta kuin yleensä. Katsoin peilistä meitä molempia. Jone oli minua melkein päätä pidempi, mutta näytti kuitenkin pikkupojalta ja tuntuikin siltä haparoivan halauksensa myötä. Vaikka olin ärsytellytkin Jonea ja tiesin hänen onanoivan ja vaikka seisoin peilin edessä alasti hänen vahvassa otteessaan, en kuitenkaan juuri nyt voinut tuntea häntä seksuaaliseksi olennoksi. Tajunnassani oli vain se pikku-Jone, joka oli pienenä saunan yhteydessä antanut haleja alastomalle äitipuolelleen.
Jone painoi alapäänsä selkääni vasten. Hän kyykisti hieman polviaan ja siirsi käsiään ylemmäs, melkein rintojeni alle. Yhtäkkiä tunsin, kuinka hänen kova peniksensä sojotti ylöspäin boksereiden alla ja ajautui alaselkääni pitkin pakaroitteni väliin.
– Mutta Jone…
– Anna mä pidä sua vähän aikaa. Mä niin tykkään susta!
– Ei, Jone, ei…
– Sä oot paras.
Yritin irtautua, mutta Jone oli vahva. Hänen ranteidensa puristus tiukkeni ja boksereiden peittämä kalu painautui lujemmin ja täytti koko pyllyvakoni. Tunsin, kuinka pakaroideni välissä alkoi nykiä ja kuinka kangas kinkkujeni välissä kastui. Jone päästi otteensa. Hänen naamansa oli punainen.
– Jone! Näin et saa tehdä!
– Ethän kerro isälle?
– En kerro, mutta lupaa, ettet tee toiste! Sinähän olet ihan pervo!
– Lupaa, ettet kerro!
– Tämän kerran lupaan, mutta en toista. Mene huoneesesi ja häpeä!
Jone meni huoneeseensa. Olin hämmentynyt mutta helpottunut: juurihan olin pelännyt, että Jone kertoisi muille eilisestä, nyt minulla oli yliote! Mutta olinko kokenut Jonen äskeisen laukeamisen vastenmielisenä? En vaan oikeastaan aika kiihottavana. Mutta sitä en aikonut paljastaa Jonelle.
Vedin kylpytakin ylleni ja menin Jonen huoneeseen. Hän oli pukenut päälleen ja oli lähdössä kouluun.
– Ethän sä kerro? Emmä enää toiste…
– Jone, Jone, Jone… Anna nyt minullekin anteeksi, en minä suuttua halunnut. Mutta ei ole oikein, että teet niin minulle. Mutta kyllä minä ymmärrän, sinä olet jo kehittynyt ja paineet tulevat sinullakin pintaan. Kyllä minä tajuan! Enkä ole edes vihainen.
– Mä luulin, et säkin halusit…
– Mistä sinä niin? No, olinhan minä eilen tosi törkeä, mutta olin niin kännissä…
Silloin Jone sanoi jotain, jota en ollut odottanutkaan.
– Mut muut, joilla on äitipuoli, saa tehä kaikkee ja sä oot näyttäny mulle kaikki paikkas…
– Hetkinen! Luonnollinen alastomuus kuuluu kotiympäristöön ja sillä ei ole seksin kanssa mitään tekemistä. Sinun kohdallasi ymmärtää ja on ihan luonnollista, että teini-ikäinen on utelias, mutta aikuisena minä en voi sillä lailla kiihottua poikapuolestani.
Näin valehtelin ja jatkoin:
– Mutta mitä tarkoitat, että muut äitipuolet?
– On muita, jotka saa.
– Ainoa, jonka tunnen kavereistasi, on Pete ja hänen äitipuolensa Eeva ei ainakaan suostuisi.
– Pete on kertonu, että sen äitipuoli auttaa sitä. Se antaa Peten katella sitä sillon, ku se runkkaa.
– Ei voi pitää paikaansa! Jos Pete on joskus vahingossa nähnyt Eevan alasti niin kuin sinäkin olet nähnyt minut…
– Ei ku se tulee huoneeseen melkein joka ilta ja sit se riisuu ja antaa Peten katella sitä ja sit se kattelee ite, kun Pete runkkaa. On se joskus antanu sen koettaa sen pilluaki, ihan sisältä.
– Tällaisiako se sinulle kertoilee?
– Joo mut sitä et saa sanoo Eevalle, muuten ne saattaa viedä sen hoitoon. On meiän luokalla yks toinenkin. Se on saanu nussia omaa äitipuoltaan. Kaikki tekee niin. Mä luulin, että sä halusit kans.
– En halua. Mutta onkohan paras, että pukeudun vähän enemmän jatkossa?
– Ei sun tarvi… Emmä enää koskaan tee sillee, jos et sä haluu.
– No hyvä niin. Mutta olenko minä, vanha täti, sitten niin kiihottava?
– Kyl sä oot.
Mietin hetken. Onko tämä todella niin yleistä? Ja emmehän me todellakaan mitään verisukulaisia olleet, ja avioituihan Woody Allenkin tytärpuolensa kanssa, joten miksei nainen…
– Koska sun pitää olla koulussa?
– Tunnin päästä.
– Haluatko todella onanoida minun nähden?
– Annaks sä?
– Jos annan sinun katsella, lupaatko, että jää tähän kertaan?
– Takuulla!
– Etkä leuhki muille? Minä tulen kieltämään kaiken! Ja isällesi on todisteita sinua vastaan riittävästi.
Nyt melkein kaduin viimeistä lausetta, sillä jos Jone alkaisi kysellä, olisi pakko paljastaa yhtä sun toista. Mutta Jonella ei tainnut olla aivokapasiteettia salapoliisianalyyseihin juuri nyt. Kun teinipojalla on pillu mielessä, katkeaa kaikki muu aivotoiminta.
– En kerro kellekään!
– No sitten vaan housut alas! Kun tulen, on housujen oltava kintuissa!
Menin vessaan ja hain paperirullan. Ojensin sen Jonelle, joka istui sängyllään farkut kintuissa mutta bokserit vielä jalassa. Itse pidin aamutakkini visusti kiinni.
– Eikös ne housut pitänyt ottaa alas? Nyt on mun vuoro nähdä, mitä sulla on näytettävänä.
Jone veti bokserit jalastaan ja potki ne sekä farkut lattialle. Hänellä oli ikäisekseen tosi mahtava kalu, paksu ja pitkä. Tullut poika isäänsä… Mustat karvat ympäröivät koko kalleutta ilmoittaakseen, että nyt on kyseessä mies. Ei enää se pikkupoika, joka hamsteriani joskus maailmassa paijaili. Avasin härnäävästi aamutakkini kaulusta ja paljastin rintani.
– Kato nyt, poika, kerrankin kunnon tissiä! Ett oo tällaisia montaa nähny.
– Sulla on isommat kun Eevalla!
– Hetkonen… Koska sä ne oot nähny?
– No nyt kun et takuulla sano, niin mä voin paljastaa, että me kerran Peten kanssa vakoitiin sitä, kun se vaihto vaatteita.
– Näitkö ihan kaiken?
– En. Se piti pikkarit jalassaan, mut Pete sanoo, et se on posliini.
Niin on, meinasin sanoa, mutta en kuitenkaan sanonut. Pudotin takkini maahan ja sanoin:
– Ja nyt näät yhen, joka ei oo!
Seisoin ja levitin haarani. Taivutin selkääni, jotta poika näki kunnolla. Jone istui ja tuijotti jalkoväliäni, muttei koskenutkaan omaan elimeensä.
– Eiks sun pitäny runkata?
– Anna mä kattelen vielä vähän!
– No kattele vaan. Mutta älä koko päivää.
Jonen kirjoituspöydän luona oli konttorituoli, jossa oli pyörät alla. Istahdin tuolille ja ajelin sillä Jonen suuntaan. Istahdin lähelle Jonea vastapäätä ja nostin toisen jalkani hänen yöpöydälleen. Annoin hänen katsella. Vein molemmat käteni häpyhuulilleni ja raotin niitä. Tunsin, kuinka mahla valui Jonen konttorituolille. Koettelin klitoristani.
– Tässä on naisen sydän.
Jone nieleskeli, mutta ei vieläkään koskenut elimeensä, antoi sen seistä turvonneena ja komeana. Laskin jalkani yöpöydältä lattialle. Vieritin tuolin vielä lähemmäksi Jonea. Nostin toisen jalkani Jonen reidelle. Sanoin melkein pikkutytön äänellä:
– Hiero mun jalkapohjaa. Sitä särkee. Mua on sääli!
Jone otti molemmilla käsillään kiinni jalastani ja kosketti varovasti. Nauroin.
– Ai, älä kutita. Oota vähän!
Otin jalkani alas ja vedin tuolin pyörissä olevan jarrun kiinni.
– No nyt, ettei lähetä pyörimään. Hiero mun jalkaa, ota kova ote.
Jone alkoi hieroa jalkapohjaani tiukalla otteella. Nostin toisenkin jalkani hänen syliinsä.
– Hiero tätäkin!
Vuoronperään Jone hieroi molempia jalkojani. Istuin sen verran lähellä, että polveni taipuivat ja pystyin levittämään haarani, jotta Jone näkisi kaikki salani, jalkapohjat yhdessä hänen sylissään. Kun hän hieroi vasenta jalkaani, vein oikean hänen peniksensä kohdalle ja kosketin sitä varpaallani.
– Mitenkäs se tämä veitikka voi?
– Älä, multa voi tulla…
Koskettelin jalkapohjallani Jonen penistä. Irrotin toisenkin jalkani hänen otteestaan ja vein sen kullia kohti. Otin jaloillani hänen kalunsa jalkapohjieni väliin ja puristin hellästi. Vedin isovarpaillani esinahan taakse, jolloin Jonen kalusta alkoi syöksyä valkoista nestettä, joka tahri jalkapohjani täysin. Päästin otteeni.
– Johan tuli äkkiä pojulta. On tainut olla kiimassa pitkäänkin!
– Emmää oo koskaan nähny noin läheltä…
– Hyi, tuhma poika! Töhri äippänsä jalat!
– Sä oot paras, sanoi Jone.
– Niin sinäkin, mutta nyt sun pitää mennä kouluun.
Kun kävelin vessaan päin, katsoin taakseni. Jonen huoneen mattoon jäivät tahmeat jalanjäljet, jotka luultavasti kuivuisivat muistoksi jostain hyvin odottamattomasta ja salaisesta hetkestä.
© Copyright Orkku.net 2020. All Rights Reserved.
