Huora lähtee varhaiseläkkeelle
Olen huora. Aviomieheni on parittajani. Vain hyvin harvat ihmiset tietävät todellisen ammattini. Minä olen ystäville ja tuttaville tyylikäs ja henkevään keskusteluun pystyvä huumorintajuinen kotirouva, joka osaa laittaa erinomaista ruokaa ja järjestää onnistuneita kutsuja. Mieheni on menestyvä liikemies, mutta kuten klisee väittää useimpien menestyvien miesten takana olevan naisen, olen minä hänen menestyksensä salaisuus. Hän on saavuttanut menestyksensä lahjomalla liikekumppaneitaan ja liiketoimintaa valvovia virkamiehiä. Lahjuksena hän ei käytä rahaa ja lahjukseksi antamansa esineenkin hän antaa vain lainaksi. Lainattava esine olen minä. Minun lihani, suuni, tissini, vittuni ja perseeni. Minä vihaan häntä. Haluaisin karata, mutta en voi. Minulla ei ole muuta ammattia, jolla voisin elättää itseni, ja olen 20 vuoden aikana tottunut elintasoon, jonka nykyinen ammattini antaa. Mutta tiedän, että vanhetessani ja rapistuessani en enää kelpaa lahjukseksi, ja mieheni erottaa minut palveluksestaan. Kuinka minulle sitten käy? Ehkä hän antaa minulle ns. kultaisen kädenpuristuksen vaihtaessaan minut nuorempaan, mutta olen varma, ettei se riitä loppuelämäkseni. Minä vihaan häntä, ja haluan jäädä eläkkeelle jo nelikymmenvuotiaana. Kuitenkin ainoa tapa saada täysimääräinen eläke työstäni on leskeys.
Björn ilmoitti minulle edellisenä päivänä, että seuraavana iltana olisi kutsut. Vieraita tulisi kuusi. Kokemuksesta tiesin, että näin suuri vierasmäärä oli rajatapaus. Toivoin, että kyseessä olisi seurapiiritapahtuma – kolme pariskuntaa – mutta Björn vastasi heti lausumattomaan kysymykseeni ilmoittaen, että kaikki vieraat olisivat miehiä. En tiedä, näytinkö säikähtävän tulevaa työmäärää, mutta Björn oli olevinaan ystävällinen, nauroi ja sanoi tilanneensa minulle aputytön.
- Muistatko Sirpan? Sen vaaleatukkaisen, joka auttoi viihdyttämisessä silloin syyskuussa. Tällä kertaa hän tulee jo ennen vieraita ja hoitaa myös tarjoilun.
Vielä pahempaa. Näitä aputyttöjä oli ollut jo muutaman kerran, jopa pienemmänkin vierasmäärän ollessa kyseessä. Olin varma, että Björn etsiskeli seuraajaa minulle. Aikaisemmin ei sama tyttö ollut tullut toista kertaa, joten ilmeisesti hän ei ollut löytänyt mieleistään. Ja aputytöt olivat aina saapuneet vasta kahvin ja konjakin aikoihin, samaan aikaan kuin keittiöapulainen ja tarjoilijatyttö lähtevät kotiin. Aikoiko Björn nyt yhdistää tarjoilijatytön ja viihdyttäjän roolit ja nähdä, kuinka Sirpa selviäisi tarjoilusta? Mielessäni veikkasin, että seuraavalla kerralla Sirpa tulisi jo niin aikaisin, että auttaisi keittiössä minua ja Violaa, vanhaa keittiöapulaistani, jotta Björn näkisi, kuinka hän pärjää kotirouvaosastolla. Muistin, että Sirpa osasi ainakin englantia. Kuinkahan hän selviää keskustelusta vieraiden kanssa?
- Katetaanko Sirpallekin?
- Ei. Hän hoitaa tarjoilun, joten sitä Violan kaveria ei nyt tarvita. Sirpa liittyy seuraan vasta illemmalla.
Pieni helpotus. Sirpa pysyy aputytön roolissa. Siinä vaiheessa kun hän istuu pöytään ja alkaa keskustella vieraiden kanssa, minä tiedän olevani hukassa.
Teen valmistelut huolella. Varastosta haen ompelukoneen, jota en ole käyttänyt yli kymmeneen vuoteen. Tiedän, että olen nähnyt jossakin kiepin ohutta, pehmeäpintaista köyttä. Purjeennostin, muisto purjehdusajoilta. Etsin autotallista, sitten kaikkialta talosta. Lopulta löydän sen pienestä kuntosalista, jonka Björn on varustanut saunan eteistilaan. Se on lipaston alalaatikossa. Katkaisen ensin köydestä neljä noin puolitoistametristä pätkää. Sitten tikkaan fleecekankaan palasista neljä paksua, noin kymmenen senttiä leveätä ja runsaat parikymmentä senttiä pitkää suikaletta. Vaikka koetan pakottautua rauhalliseksi, ompelutyö kiihottaa minua. Kolmatta fleecekangaslappua ommellessani keskeytän, riisun pikkuhousuni ja työnnän helminauhan geishapalloja pilluni sisään. Kun fleecelaput on ommeltu, katkaisen vahvasta kylpytakin vyöstä neljä yhtä pitkää pätkää, jotka ompelen fleecesuikaleisiin. Jokaisen vyönpätkän alle jätän narun pään. Narun pään solmin sitten tiukasti fleecekankaaseen ommellun vyön ympärille. Viimeistä narua solmiessani orgasmi alkaa ravistella minua.
Suunnittelin menun ja pyyhälsin Stockmannille ostamaan tarvikkeet ja hain Alkosta juomat. Seuraavan päivän käytin aterian esivalmistelujen tekemiseen. Alkuruokana täytettyjä artisokkia. Kalaosastolta olin saanut punakampeloita ja päätin, että pääruokana on kampelaa karibialaisittain. Jälkiruoan, haudutetut päärynät mangokastikkeessa, tein kokonaan valmiiksi ja vein kylmään odottamaan. Viola hoitaisi pääruoan kypsentämisen ja alkuruoan sitten, kun vieraat olisivat jo saapuneet.
Viola ihmetteli toisinaan, miksi menu on joskus niin kevyt ja ruokalajeja vähän, ja toisinaan ruokalajeja taas on hyvin monia. Hän ei ole huomannut, että kevyt menu tarjoillaan vain silloin, kun vieraina on pelkkiä miehiä. Pariskunnille tarjotuilla illallisilla vieraat voivat vapaasti syödä itsensä ähkyyn, mutta miesten illallisilla varsinainen pääruoka tarjoillaan vasta, kun Viola on lähtenyt. Ja sen nauttiminen liian täydellä vatsalla voisi johtaa jopa sydänkohtaukseen. Ja sitähän Björn ei halua, vaikka minä joskus toivonkin.
Sirpa saapui hetken ennen Violaa. Avasin hänelle oven ja tervehdin ystävällisesti. Hän luuli tätä tavalliseksi keikaksi eikä tiennyt olevansa arvioitavana illan emännän seuraajaehdokkaaksi. Tunnen Björnin niin hyvin, että tiesin Sirpan olevan vielä täysin tietämätön mahdollisesta tulevasta roolistaan. Sellainen Björn on. Hän tarkkailee, tarkkailee, vaanii, vaanii. Vasta sitten kun hän on varma, minkä saaliin hän haluaa, hän tarjoaa koukkua. En tiennyt, mitä syöttiä hän tulisi Sirpaan käyttämään, mutta varmaa on, että kun Sirpa edes näykkäisi syöttiä, hän olisi koukussa ja lujasti.
Sirpa oli noin kahdenkymmenenviiden, jo kokenut seurapiirihuora. Hänen hiustensa vaaleus näytti aidolta ja jos rinnoissa oli silikonia, sitä oli tarvittu niin vähän, etten pystynyt huomaamaan sitä. Pitkät hoikat sääret eikä tippaakaan selluliittia. Vein hänet yhteen kylpyhuoneista, jossa hän vaihtoi ylleen tarjoilijan mustan hameen, valkoisen puseron ja pienen valkoisen esiliinan sekä mustat sukat.
Sirpa oli miellyttävä nuori nainen, se täytyy minun myöntää. Tavallaan olin pahoillani, että minun täytyisi myöhemmin mustamaalata häntä Björnille parhaani mukaan, mahdollisimman vaivihkaa tietysti. Björn on mestari huomaamaan kätketyt motiivit. Hetken mietin, että neuvoisin häntä jättämään pikkuhousut pois jo tarjoillessaan ja vilauttamaan hiukan. Björn raivostuisi ja Sirpan taru olisi lopussa. Mutta pelkään, että Sirpa ehtisi kertoa Björnille minun kehottaneen, ja seuraukset olisivat pahat minun kannaltani.
Jätän geishapallot vittuuni mennessäni makuuhuoneeseen piilottamaan ompelutyöni sängyn viereisen lipaston laatikkoon alusvaatteiden alle. Sitten menen taas autotalliin ja pengon kauan laatikkoa, johon Björn on kerännyt kaikenlaista roinaa ajalta, jolloin hän harrasti purjehdusta (nykyisin hänellä on iso moottorivene). Löydän tukevan pylpyrän. (Björniä ärsytti suunnattomasti, kun aina kutsuin plokeja pylpyröiksi ja falleja ja skuutteja naruiksi. Mutta se toimi. Minun ei kauaa tarvinnut osallistua varsinaisiin purjehdustoimiin.) En muista, milloin olen viimeksi ollut yhtä kiihottunut. Leikkaan purjeennnostimesta vielä pienen pätkän ja kiinnitän sen kiiltävään metallilenkkiin, kohtaan josta pylpyrä ripustetaan. Solmua tehdessäni tunnen uuden orgasmin säteilevän koko ruumiiseeni. Nojaudun huohottamaan autotallin työpöytää vasten. Sitten otan seinältä vaijeritaljan ja tutkin sitä hetken, kunnes saan palautettua mieleeni, kuinka sitä käytetään. Etsin työkalulaatikosta pihdit. Palaan taloon ja käyn piilottamassa taljan keittiön siivouskomeroon. Pylpyrän vien makuuhuoneen laatikkoon. Sitten otan makuuhuoneen seksikomeron käsirautalaatikosta kahdet käsiraudat. Ne ovat seksikaupasta hankittuja, ja ne pystyy aukaisemaan paitsi avaimella, myös painamalla pientä vipua. Turmelen pihdeillä kummastakin raudasta tämän vivun. Nyt ne voi avata vain avaimella. Haen vielä keittiöstä sakset ja laitan nekin laatikkoon. Sitten käyn sängylle pitkäkseni ja saan kolmannen orgasmin vetäessäni geishapallot hitaasti ulos pillustani.
Hengitykseni tasaannuttua nousen, haen keittiöstä pakasterasian ja menen vessaan. Minua ei kakata, mutta pitkään keskityttyäni ja ponnisteltuani saan ähellettyä ulos pienen nokareen. Pyydystän sen pakasterasiaan ja vien rasiankin piiloon alusvaatteideni alle. Olen valmis.
Viola saapui ja kolmisin sovimme työnjaosta. Minulle jäi vielä puolisen tuntia ennen vieraiden saapumista keskustella Sirpan kanssa ja udella hieman hänen taustastaan. Selvisi, että hän oli kirjoitettuaan ylioppilaaksi käynyt talouskoulun. Voi helvetti, se keittiöosastosta. Sitten hän oli ollut työssä jossakin hampurilaispaikassa ja säästämillään rahoilla matkustellut yli puoli vuotta ympäri maailmaa. Voi helvetin helvetti. Palattuaan opiskellut yliopistossa yleistä kirjallisuutta pari vuotta ennen ryhtymistään nykyiseen työhön. Helvetin helvetin helvetti. Koetin vielä varovasti kysellä, josko Björn tiesi tästä hänen CV:stään, mutta kun en halunnut suoraan kysyä, asia jäi hiukan epäselväksi. Joka tapauksessa oli selvää, että Sirpa oli erittäin varteenotettava kilpailija. Tiesin, että pystyin ainakin toistaiseksi päihittämään hänet kaikilla muilla aloilla paitsi yhdellä: lihan kiinteydellä. Mutta tiesin myös, että pienellä harjoituksella Sirpasta kehittyisi aivan veroiseni seurapiirirouva ja seksin suhteen hänellä varmasti oli jo riittävästi kokemusta, vaikkakaan ei niin paljoa kuin minulla. Tärkein kuitenkin oli fysiikka. Minä olin jo menossa alamäkeä. Edes kuntosali ja kaiken maailman voiteet eivät pystyneet pitämään kurissa selluliittia, joka alkoi pikkuhiljaa kerääntyä reisiin. Kaulan ryppyjä varten tarvitsisin pikimmiten leikkauksen. Ja toisen operaation silmäkulmien ryppyihin. Mutta tiesin myös, että leikkauksetkaan eivät antaisi kuin hetkellisen lykkäyksen. Sirpa olisi vasta viidentoista vuoden kuluttua samassa pisteessä kuin minä nyt. Mikäli Björn olisi silloin vielä hengissä, hän ehtisi vaihtamaan Sirpankin vielä nuorempaan. Minä sitä vastoin olisin jo – pahimmissa kuvitelmissani – heittänyt henkeni aidsiin kalliolaisena katuhuorana. Tajusin, että minun oli tehtävä jotakin, nopeasti.
Olen kuvannut videon. Kuva on suttuista ja vihertävänsävyistä, otettu hämärässä huoneessa kameran pimeäkuvausasetuksella. Videon alussa näkyvät tunnistettavat naisen kasvot, hän on kumartuneena käynnistämään kameraa. Nainen poistuu kuvasta ja kamera jää lähes viideksitoista minuutiksi näyttämään tyhjää huonetta. Kuvakulma on hyvin matalalla. Etualalla näkyy hiukan sängynreunaa, sänky on sijattu ja päiväpeite on vaalea. Lähes kahta kolmannesta kuva-alasta peittää sängyn takorautainen, koristeellinen pääty. Taustana oleva seinä on vaalea ja paljas. Vain yläosassa, johon sängyn takorautapääty ei ylety, näkyy seinällä pieni taulu, jonka yksityiskohdat eivät erotu kuvassa selvästi.
Lopulta kuvaan tulee kylpytakkiin pukeutunut mies keittiöjakkaran kanssa. Hän kiipeää jakkaralle ja kiinnittää toisessa kädessään olevan köyden kattoon kuvan rajan yläpuolelle. Tässä vaiheessa hänen kasvonsa erottuvat selvästi ja hän on tunnistettavissa. Laskeuduttuaan keittiöjakkaralta hän poistuu ja vie keittiöjakkaran ulos kuvasta ja tulee heti takaisin hyvin matalan jakkaran kanssa. Sen hän asettaa lattialle, kuvarajan alapuolelle. Katosta riippuvassa köydessä on silmukka. Kuvaan tulee äskeinen nainen, nyt alastomana. Hän seisoo jonkin matkan päässä sängystä, kumartuu ja tarttuu sängynpäädyn yläreunaan kummallakin kädellä. Mies ottaa sängyltä, kuvan ulkopuolelta käsiraudan ja kiinnittää naisen vasemman käden takorautakoristeeseen.
Kumartuneen naisen kasvot näkyvät nyt selvästi kiemuraisten koristeiden väleistä. Oikea käsi ei ole kokonaan näkyvissä, samoin miehestä näkyy vain puolet, mutta on helppo arvata, että mies on kiinnittämässä toistakin kättä samalla tavalla sängynpäätyyn. Nainen seisoo lattialla niin kaukana sängystä, että hän joutuu pitämään ylävartalonsa miltei vaaka-asennossa. Hänen takanaan mies kiipeää pienelle jakkaralle ja pujottaa katosta riippuvan silmukan kaulaansa. Mies alkaa puskea kaluaan naiseen; kuvassa ei näy kumpaan ruumiinaukkoon, mutta arvioimalla etäisyys miehen navasta naisen pakaroihin voisi kenties päätellä, että mies käyttää ylempää reikää. Tulkintaa tukee se, että sisälle pääsy tuntuu kestävän jonkin aikaa, ja se, että nainen irvistää kivuliaan näköisesti.
Mies alkaa liikkua edestakaisin naisen takana. Pikkuhiljaa hänen vauhtinsa alkaa kiihtyä. Köysi miehen kaulassa kiemurtelee kattoa kohti; se on löysällä. Yhtäkkiä hän hän alkaa läimäytellä naista voimalla pakaroihin, nainen säpsähtää joka iskusta ja alkaa koukistaa polviaan ja levittää jalkojaan, jotka ovat tähän asti olleet melko lähellä toisiaan. Näin hänen takamuksensa laskeutuu alemmas, samalla kun mies laskeutuu jakkaralta. Köysi kaulan ympärillä kiristyy. Miehen vauhti kiihtyy, samalla kun silmät alkavat pullistua ja suu aukeaa, kieli työntyy ulos. Nytkähtelyä. Ottaen tukea naisen pakaroista hän kiipeää henkeään haukkoen takaisin jakkaralle ja nainen suoristaa polviaan ja siirtää jalkojaan yhteen niin, että hänen takapuolensa pysyy samalla korkeudella kuin miehen nivuset. Mies nojaa naiseen, huohottaa. Sitten hän ottaa köyden kaulastaan, irrottautuu naisesta ja poistuu kuvasta. Nainen siirtyy lähemmäs sängynpäätyä, jolloin hänen ei enää tarvitse olla kumartuneena. Parin minuutin kuluttua nainen sanoo jotain olkapäänsä yli. Kestää vielä monta minuuttia ennen kuin mies tulee avaamaan käsiraudat. Sitten hän poistuu, nainen hieroo ranteitaan, vilkaisee suuntaan, johon mies poistui ja kumartuu sitten kohti kameraa. Kuva pimenee.
Björn tuli ensin kahden vieraan kanssa. Muutaman minuutin sisään saapuivat loput neljä. Toivotin heidät tervetulleiksi ja Björn ohjasi heidät olohuoneeseen ja Sirpa kävi tuomassa kaikille drinkit. Vieraista kaksi oli ulkomaalaista, lyhyenläntä silmälasipäinen japanilainen, jonka ikää oli mahdoton arvata ja nuorehko, niin ikään silmälasipäinen amerikkalainen, jolla oli kaksiosainen sukunimi. Kaksi suomalaisista vieraista tunsin ennestään. Toisen jo pitkältä ajalta. Hän pitää siitä, että tyydytän hänet tisseilläni niin, että hän makaa selällään sängyllä, jalat lattialla ja minä olen polvillani lattialla hänen jalkojensa välissä, otan hänen kalunsa rintojeni väliin ja hölskyttelen niitä ylös-alas, kunnes häneltä tulee. Minun pitää olla suu auki vaaksan verran hänen yläpuolellaan, jotta hän voi tähdätä suuhuni. Sitten minun pitää nuolla kalu puhtaaksi. Aivan huomaamaton silmänisku ja silmäys alaspäin tervehtiessämme kertoi, että hän edelleenkin piti minun tisseistäni.
Toisen suomalaisen olin tavannut vain kerran, viisissäkymmenissä olevan laihan konkkonenän. Hän oli ollut kimpussani Björnin ja erään espanjalaisen kanssa siten, että he olivat vuorotellen naineet minua takaapäin niin, että yksi miehistä oli nylkyttänyt itseään suussani paritteluvuoroaan odotellessaan. Konkkonenä ei ilmeelläkään muistuttanut tapahtuneesta, mutta olen varma, että hänen kiveksissään nytkähti kätellessämme. Toinen minulle ennestään tuntemattomista suomalaisista oli nuori, vain hädin tuskin kolmenkymmenen. Hänelle ei varmastikaan riittäisi yksi kerta. Todennäköisesti hän haluaisi sekä Sirpan että minut. Neljäs suomalainen pani miettimään. Hän oli varmasti lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymmentä. Todennäköisesti hän turvautuisi Viagraan, ja se merkitsi sitä, että Sirpalla ja minulla olisi ruumiinaukot täynnä työtä illan mittaan. Vaikka kalu seisoisikin, ei valmista tulisi ihan vähällä. Kun väkeä oli näin paljon ja joukossa sekä hyvin nuori että hyvin vanha mies, olin nyt ensimmäistä kertaa kiitollinen siitä, että Sirpa oli mukana jakamassa urakkaa.
Amerikkalaisesta en oikein osannut tehdä arviota. Hän oli sen verran intellektuellin näköinen, että arvelin hänen olevan helppo tapaus. Mutta intellektuelleistakaan ei koskaan tiedä. Joskus he osoittautuvat sietämättömän kestäviksi oreiksi. Japanilainen oli ilmiselvästi tärkeä. Jossain vaiheessa Björn nyökkäsi vaivihkaa japanilaista kohti ja suhahti korvaani, että minun täytyy pitää huolta hänestä.
- Annat vaikka Sirpan hoitaa koko muun porukan, mutta tämä äijä täytyy saada hyvälle tuulelle.
Itsetuntoani tietysti hiveli hieman Björnin luottamus minuun ja tuntui lohduttavalta, ettei hän halunnut panna Sirpaa vielä tärkeimpään kokeeseen. Samalla Björnin kuiskaus kuitenkin muistutti minua asemastani. Hän ei yleensä puhu näinkään suoraan "hoitamisesta". Jopa kahden kesken hän ylläpitää jonkinlaista kunniallisuuden kulissia. Hän ei anna suoria käskyjä tai neuvoja, vaan minun pitää ymmärtää itse mitä tehdä. Eikä hän edes puhu sukupuolielimistä niiden kansanomaisilla nimillä. Hän on kaksinaismoraalin täydellinen ruumiillistuma.
Kaikuna Björnin kuiskaukseen vastasi päässäni äänetön huutoni: "Björn, sinä kuolet!" Ja minä annoin hänelle hurmaavimman hymyni.
Ulko-oveltamme on matkaa kadulle miltei viisikymmentä metriä. Posti kannetaan kadun varressa olevaan laatikkoon. Eräs Itellan isoista kihoista on pökkinyt minua perseeseen, jotta Björn saisi postinsa ovessa olevaan kirjeluukkuun. Turhaan. Posti joudutaan edelleen hakemaan kadun varresta. Onneksi Helsingin Sanomat kuitenkin kannetaan ovelle asti.
Alan huutaa apua jo ennen kuin postilaatikko kolahtaa. Sisempi ovi on auki, joten äänen pitäisi kuulua ulko-ovenkin läpi, mutta pelkään, että lehdenkantaja on huonokuuloinen. Avunhuutojen pitää kuulua sen sekunnin puolikkaan aikana, jonka Helsingin Sanomat raottaa luukkua.
- Apua! Auttakaa joku! Apua! Tulkaa auttamaan!
Kuluu muutama sekunti ja sitten kuulen lehdenkantajan äänen. Hän puhuu varmaankin postiluukkuun:
- Onko siellä joku hätänä?
- Tulkaa auttamaan! Minut on sidottu kiinni! Tulkaa päästämään minut pois!
- Saako tämän oven jotenkin auki?
- Soittakaa vaikka poliisi mutta pian! Avatkaa nyt se ovi! Tulkaa auttamaan!
Itken ja kiljun. Lehdenjakaja koettaa vielä kysellä jotain, mutta minä vain huudan häntä päästämään minut pois. En osaa sanoa, kauanko menee, ennen kuin näen sinisen vilkkuvalon heijastuvan ikkunaverhoihin. Koko odotusajan jatkan hysteeristä itkua ja huutoa. Lehdenjakaja puhuu välillä postiluukun kautta, mutta en kuuntele, mitä hän sanoo. Lopulta kuulen, kuinka ovea hakataan jollain raskaalla esineellä. Tietenkin turhaan. Sitten ikkuna sälähtää rikki ja hälytyslaite alkaa huutaa. Poliisi tulee huoneeseen, katsoo minua ja mittailee hahmoa takanani päästä varpaisiin, huutaa taakseen ja toinen poliisi saapuu. Katson heitä olkapääni yli ja näen lehdenjakajan pakkasesta punaisten mummonkasvojen kurkistavan oven reunan takaa. Itken hysteerisenä ja poliisi koettaa omien käsirautojensa avainta minun rautoihini. Ne eivät sovi. Näen olkapääni yli, kuinka toinen poliisi tuo olohuoneesta tuolin ja he puuhaavat ja ähisevät selkäni takana. Sitten toinen poliiseista sanoo lähtevänsä hakemaan hakemaan työkalua tai jotain. Ensimmäinen poliisi koettaa kysellä, kuinka hälytyksen saa pois päältä, mutta minä en kerro, itken ja huudan vain. Tilanne pysyy mahdollisimman kaoottisena mahdollisimman pitkään.
Lopulta minut on saatu irti käsiraudoista, hälytys on vaiennettu ja istun murharyhmän etsivien kanssa aamutakki päällä olohuoneessa. Annan naispuoliselle etsivälle mini-DV -kasetin.
- Katsokaa tuosta. Tämmöistä tämä aina oli. Nyt Björniltä ei vain meinannut millään tulla ja hän yritti liikaa.
Illallinen meni niin kuin pitikin. Sirpa oli moitteeton tarjoilija. Hän otti ja antoi oikealta, tarjoili vasemmalta, väläytti ihastuttavan hymyn jokaiselle, oli aina paikalla tarvittaessa, mitään ei puuttunut eikä kukaan joutunut odottamaan. Pari kertaa pistäydyin keittiössä, kertomassa Violalle pääruoan aikataulusta ja ilmoittamassa, kun jokin alkoi loppua pöydästä. Istuin japanilaisvieraan vieressä ja uppouduimme keskusteluun geishalaitoksesta. Paheksuimme molemmat "Viimeinen geisha"-elokuvan väärennöksiä ja sen pohjana olleen kirjan epätarkkuuksia. Valehtelin hänelle koettaneeni joskus opetella soittamaan shamisenia, geishojen perinteistä soitinta, mutta huomanneeni, että piano kuitenkin on vahvin instrumenttini. Japanilainen oli ihastuksissaan. Kerroin hänelle, että minulla on shamisen-musiikkia cd:llä ja että voisimme kuunnella sitä myöhemmin. Mies oli ratketa riemusta.
Nuori suomalaismies ahmi Sirpaa katseellaan aina kun tämä tuli huoneeseen, ja huomasin hänen kerran puristavan tätä reidestä, samalla kun tyttö tarjoili hänelle. Tissipanomies taputti Sirpaa kerran takapuolelle. Heti kun Viola oli lähtenyt, vielä kun koko seurue istui pöydässä kahvin ja konjakin kanssa, Sirpa katosi hetkeksi nuorsuomalaisen kanssa. He tulivat takaisin jo kymmenen minuutin päästä. Sirpan hame oli hiukan rypistynyt, mutta se olikin itse asiassa aivan sopiva signaali muulle seurueelle.
Minä vein japanilaisen suoraan ruokapöydästä kuuntelemaan lupaamaani shamisen-musiikkia makuuhuoneen cd-soittimesta. Minä riisuin hänet ja hän auttoi iltapuvun yltäni. Ratsastin hänen päällään ja häneltä tuli kiitettävän nopeasti. Hän auttoi iltapuvun takaisin ylleni ja pukeutui itse. Sitten palasimme muun seurueen pariin. Sirpa oli jo työn touhussa. Hänen puseronsa ja rintaliivinsä oli riisuttu ja hän imi nojatuolissa istuvaa konkkonenää, samalla kun nuorsuomalainen kouri hänen paljaita rintojaan ja suuteli hänen niskaansa. Vanha äijä ja tissipanomies istuivat vastapäisellä sohvalla ja katselivat ilmeisen tyytyväisinä näytelmää.
Saatoin japanilaisen nojatuoliin ja myös hän jäi kiinnostuneena katselemaan Sirpan uurastusta. Purjehdin kulmakaapille ja nostin pöydälle kulhollisen suklaakonvehteja ja toisen kulhon, jossa oli kondomeja ja tuubi liukuvoidetta sekä pienen astian, jossa oli muutama sininen pilleri. Väläytin seurueelle seksikkäimmän hymyni ja menin Björnin ja amerikkalaisen luokse, jotka vielä istuivat ruokapöydässä. Vaikuttivat keskustelevan jostakin liikeasioihin liittyvästä, mutta amerikkalaisen silmät harhautuivat tuon tuostakin aktiviteettiin sohvaryhmän luona. Annoin silmilläni merkin Björnille, että japanilainen on hoidettu ja istuin amerikkalaisen viereen. Björn liittyi ryhmään Sirpan ympärillä.
Björnin hengitys on tasaista. Hän on nukahtanut. Pujahdan varovasti peiton alta pois, vedän aamutakin ylleni ja menen olohuoneeseen. En sytytä valoja, vaan istun sohvassa polttaen savukkeen toisensa jälkeen. En ajattele oikeastaan yhtään mitään. Kun kello on kaksi, hiivin takaisin makuuhuoneeseen. Björn on kääntynyt nukkumaan kyljelleen eikä hän kuorsaa. Menen sänkyyn ja koetan kääntää hänet selälleen olkapäästä painamalla. Hän sanoo jotain epäselvää ja kääntyy enemmän kyljelleen. Nyt hänen toinen kätensä on kokonaan vartalon alla. En uskalla tehdä mitään. Sitten hän aivan itse kääntyy selälleen. Odotan niin kauan, että säännöllinen kuorsaaminen alkaa.
Hiertymiä ei saa tulla. Ne pilaisivat kaiken. Otan alusvaatelaatikosta ompelemani fleecesuikaleet. Kun vedän ne ulos, käsiraudat kolahtavat laatikon pohjaan. Se kuulostaa räjähdykseltä ja Björn lakkaa kuorsaamasta. Jähmetyn paikalleni, ja kuorsaus jatkuu kohta. Odotan vielä viitisen minuuttia. Sitten nostan tavarat sängylle ja hivutan kankaan Björnin ranteen ympäri. Solmin sen niin, ettei se purista yhtään, mutta että käden on mahdotonta mahtua ulos. Sama toiselle kädelle. Huomaan olevani hiestä märkä ja riisun aamutakin. Sitten raotan peittoa jalkopäästä niin, että saan sidottua kankaat nilkkojen ympärille. Toista nilkkaa sitoessani Björnin kuorsaus katkeaa taas ja hän sanoo jotain unissaan. Jähmetyn jälleen. Hän kääntyy vasemmalle kyljelleen. Muutaman minuutin päästä sidon nilkoista lähtevät narut sängyn takorautakoristeisiin. En uskalla vetää niitä vielä kovin tiukalle, jottei hän heräisi.
Otan ranteisiin kiinnitetyt köydenpätkät käsiini ja pujotan ne aivan sängyn kulmissa olevien koristeiden läpi. Olen varma, että silloin kun kiristän ne, Björn herää. Tarkistan vielä, että kumpikin köysi liukuu esteettömästi takorautasilmukassa. Vedän syvään henkeä. Vasta nyt alan kunnolla pelätä, mitä tapahtuu, jos Björn pääsee irti. Nyt huomaan palelevani, nännit ovat jäykistyneet kivikoviksi. Toinen voimakas sisäänhengitys ja sitten vedän voimieni takaa kummastakin köydestä. Björnin oikea käsi lennähtää köyden vetämänä hänen taakseen ja vasen käsi nousee kohti sängyn kulmaa. Hän yrittää kääntyä ja nousta, mutta kaatuu selälleen. Kiristän köysiä vielä.
- Mitä...? Mitä...? Öööh... mitä perkelettä?
Sidon köysien päät kiinni takorautakoristeisiin. En muista kumpaakaan niistä kahdesta solmusta, joita Björn koetti muutamalla purjehdusreissullamme opettaa. Hän itse osasi kolme. Teen vain niin monta solmua, että uskon sen pitävän.
- Perkeleen ämmä! Mitä helvettiä sinä oikein luulet tekeväsi?
Minulta meni viisi minuuttia ennen kuin sain amerikkalaisen vapautettua estoistaan ja toiset viisi minuuttia ennen kuin sain vapautettua hänet vaatteistaan. Sitten riisuin iltapukuni ja asettelin sen huolellisesti sivupöydälle. Pikkuhousut olin jättänyt jo makuuhuoneeseen. Jenkki nosteli tissini korsetin kupeista ja keskittyi niihin. Eikä aikaakaan kun uikutin jo selälläni takanedustan vaalealla karvalankamatolla jalat pystyssä ja amerikkalainen ähisi päälläni silmälasit huurussa, yllättävän karvainen takapuoli pumpaten ylös ja alas. Kun hän oli valmis, huomasin, että muu seurue japanilaista lukuun ottamatta oli jo riisuutunut ja että konkkonenä ja nuorimies työstivät Sirpaa sohvalla, toinen suuhun ja toinen pimppiin. Vanha äijä, tissipanomies ja Björn odottelivat vuoroaan. Japanilainen oli täysissä pukeissa, oli vain kaivanut kalunsa esiin ja leikitteli sillä sylissään. Menin hänen luokseen ja tarjouduin imemään, mutta hän torjui tarjouksen viitaten kädellään:
- Later, later, my dear. I just watch now. Please do join them.
Niinpä kävin lypsämässä tissipanomiehen kuiviin. Hän istua retkotti puolimakaavassa asennossa sohvalla. Sirpa nojasi meidän vieressämme ylävartaloaan sohvan selkänojaan, tarjoten peräänsä konkkonenälle, samalla kun nuorsuomalainen survoi itseään hänen suuhunsa. Vanha mies oli ilmiselvästi käyttänyt hyväkseen astiaa, jossa oli pieniä sinisiä pillereitä. Hän seisoi sohvan takana temmi tanassa ja tuijotti silmät loistaen, kuinka sipaisin liukuvoidetta kaluun ja puristin tissivakoni sen ympärille ja kuinka tissejäni ylös-alas nostelemalla sain miehen lopulta purskauttamaan lastinsa avoimena odottavaan suuhuni. Aivan ilmeisesti vanha mies halusi saman käsittelyn, ja annoin sen hänelle. Jouduin lisäämään liukuvoidetta kahdesti ja tuntui, että vakoni oli hiertymäisillään vereslihalle ja käteni olivat juuri menossa kramppiin, ennen kuin hän lopulta purkautui. Senkin jälkeen Viagra piti ukon kivikovana ja jonkin ajan kuluttua Sirpa alkoi ahkeroida hänen kimpussaan.
Tällä tavoin yö meni, niin kuin lukemattomat yöt aikaisemminkin. Vanhan äijän lisäksi tissipanomies ja amerikkalainen innostuivat ottamaan Viagran, joten töitä todella riitti. Sirpa piti koko ajan mustan hameensa, esiliinansa ja stay up -sukkansa yllään. Todennäköisesti Björn oli ohjeistanut häntä. Joka tapauksessa pukeutuminen antoi viestin, että hän oli palvelija. Björn haluaa pitää luokkarajat selvinä. Sirpa saikin vierailta huomattavasti rajumpaa kohtelua kuin minä, koska hän oli palkollinen. Minun taas kaikki tiesivät olevan Björnin nainen, jonka Björn ystävällisesti lainaa vierailleen. Olin Madame, ja Sirpa oli lutka. Minulla oli sininen korsetti, sukkanauhat ja sukat. Minunkin takamukseni oli alaston, mutta jotenkin hienostuneemmalla tavalla. Sirpalla oli hame, jonka helma oli suurimman osan aikaa tungettuna vyötärönauhan alle niin, että hänen pyllynsä oli paljaana tavallaan paljon irstaammin. Kun yö ehti anaalivaiheeseen, Sirpan pyllyreikä puhkaistiin ilman mitään seremonioita. Minulta kysyttiin kohteliaasti jopa lupa.
En edes kuule, mitä hän puhuu minulle. Tai huutaa. Hänen jalkansa sätkivät ja menen kiristämään niitä piteleviä naruja. Hän raivoaa ja katson häntä hetken, mutta on kuin hän puhuisi vierasta kieltä. Huomaan, että vasemman jalan side näyttää löysältä. Istun jalan päälle selin Björniin ja alan sitoa sidettä uudelleen. Juuri kun olen saanut solmun pitäväksi, tunnen yhtäkkiä Björnin sormet kaulani ympärillä.
- Nyt mä, saatanan huora, tapan sut! Mitä vittua sä oikein teet!
Lamaudun kauhusta. Sormet puristavat. Tartun molemmin käsin hänen ranteeseensa. Fleece on paikallaan. Sänkyyn sitomani solmu siis on irronnut. Koetan vääntää sormia irti, mutta ne ovat raudanlujat. Samalla Björn koettaa vetää minua itseensä päin. Tunnen kuristuvani. Onneksi hänen toinen kätensä on kiinni ja asento, jossa hän puristaa kaulaani, on hyvin hankala. Temmellämme vuoteella ja samalla peitto nousee ylöspäin. Björn nukkuu aina ilman housuja, vain pyjaman takki yllään. Näen hänen jalkovälinsä, jota köydet pitävät raollaan. Survaisen kyynärpääni hänen kiveksiinsä. Björn karjahtaa ja ote kaulaltani herpoaa. Kierähdän lattialle ja vedän henkeä. Mustelmat. Mustelmat kaulassa. OK. Minun täytyy vain sanoa, että hän huvittelee kuristamalla minua hiukan. Se sopii kuvaan. Mustelmista vielä näkee, että ne on tehty takaapäin.
Nousen ja näen kauhukseni, että Björn on huomannut sakset, jotka olin nostanut sängylle myöhemmin tapahtuvaa köysien katkaisemista varten. Nyt sakset ovat hänen vapaassa kädessään ja hän on juuri ottamassa oikean käden köyden saksien terien väliin. Nousen ylös ja tartun vasemmasta ranteesta roikkuvaan köyteen. Vedän siitä ja Björn kääntyy takaisin selälleen. Hän koettaa asettaa sakset ranteestaan lähtevän köyden ympärille, mutta vedän nopeasti eri suuntaan ja kietaisen köyden takorautaisen nupin ympäri. Toisella kädellä tartun saksien teriin ja puristan ne yhteen. En saa sidottua köyttä kiinni yhdellä kädellä enkä saa irrotettua saksia yhdellä kädellä. Olemme pattitilanteessa. Erehdyn katsomaan Björniä silmiin. Hän huohottaa, mutta aloittaa heti suostuttelun.
- Luovuta pois. Sä et saa sidottua sitä köyttä kiinni. Heti kun sä yrität, mä leikkaan sen poikki. Lopetetaan nyt tää pelleily. Jos sä haluat, sä voit sitoa mut sänkyyn ja naida mua siinä. Mä en tiennyt, että sä tykkäisit siitä.
Björn valehtelee. Hän ei ikinä antaisi naida itseään sidottuna. Hän haluaa aina olla kontrollissa. Minäkin bluffaan. Kurkkuni on kuiva eikä ääneni ole yhtä varma kuin haluaisin sen olevan.
- Okei. Päästä sitten irti saksista. Mä sidon sut ja annan sulle kyytiä.
Sen jälkeen kun kaikilta miehiltä oli tullut ainakin kerran (ja joiltakin kaksi kertaa), he lepäilivät, kertoivat kaksimielisiä vitsejä, polttivat sikareita ja maistelivat sivistyneesti joko portviiniä tai – jos olivat viriiliydestään varmoja – viskiä. Sirpa ja minä emme juuri ehtineet levätä. Kuten tavallista, tässä vaiheessa joku heistä sai kuningasajatuksen naisten keskeisen seksin katselemisesta. Niinpä sohvapöytä siirrettiin sivummalle ja Sirpa kävi selälleen matolle tuoleissa istuvien miesten muodostaman piirin keskelle. Minä laskeuduin hänen päälleen ja aloimme nuolla toisiamme 69-asennossa.
Tämä ohjelmanumero esitetään yleensä aina kun illanvietossa on mukana aputyttö. Seurue on yleensä sen verran iäkästä, että palautumisaika siemensyöksyn jälkeen on ainakin ilman Viagraa melko pitkä. Niinpä herroilla on kiihottavaa katseltavaa levätessään. Sirpa ja minä huokailimme ja voihkimme niin kuin meidän oletettiinkin tekevän. Minulle naisen nuoleminen ja naisen hyväiltävänä oleminen on aina ollut puhtaasti ammatillista, mutta tällä kertaa huomasin yllätyksekseni pitäväni siitä. Sirpa oli hyvin hellä ja minusta alkoi tuntua, että toisissa olosuhteissa olisin hyvinkin saattanut kiihottua hänen kielensä ja huultensa pehmeästä kosketuksesta. Hänen häpykarvansa oli ajeltu, samoin kuin minun ja yhtäkkiä tajusin, kuinka kaunis hänen kukkansa olikaan, punaiset terälehdet reunustamassa houkuttelevaa, kosteaa onkaloa. Minusta alkoi tuntua, etten eläkkeelle päästyäni enää koskaan halua ruhjovaa miehenkyrpää, vaan alan etsiä naista ystäväkseni. Olisin voinut levätä kauan tässä Sirpan kanssa, mutta aivan liian pian hän alkoi ulvahdella orgasminsa merkiksi, ja minä tietysti jouduin heti teeskentelemään omaani vastaukseksi.
Tuijotamme toisiamme. Kummankin bluffi on liian läpinäkyvää. Sitten keksin. Nousen sängylle ja painan polveni hänen ranteelleen. Alan vääntää saksia molemmin käsin. Muista, ei mustelmia, ei haavoja, ei turvonneita niveliä. Painamalla keskisormen päätä voimakkaasti saman sormen ensimmäistä niveltä kohti saan Björnin karjahtamaan kivusta ja otteen herpoamaan. Sidon köyden uudelleen. Nyt kunnolla. Otan tyynyliinan yhdestä tyynystä ja peitän hänen päänsä sillä. Rimpuilu on hankalampaa, kun Björn ei pysty näkemään. Sitten tarkastan kaikki solmut. Kiinnitän pylpyrän korkeimpaan kohtaan sängynpäädyssä ja pujotan Björnin köyden hänen kaulaansa. Se on luja, mutta päällystetty jollain silkin tapaisella kankaalla. Saakohan tällaisia seksikaupoista? Tarkastan solmut vielä kerran, koska kohta rimpuilu alkaa toden teolla. Sitten alan improvisoida.
Haen keittiöstä suurimman kokkiveitsen, vedän peiton kokonaan Björnin päältä, avaan pyjaman napit ja poistan sitten tyynyliinan. Näen kuinka hänen silmänsä laajenevat kauhusta. Hän alkaa anella. Hän lupaa, kuinka ei enää koskaan pakota minua seksiin. Hän viittaa suhteemme onnellisiin alkuaikoihin, jolloin vielä luotin häneen ja olin rakastunut. Se saa minut kylmän raivon valtaan. Nostan hänen viisisenttiseksi kutistuneen hirviökyrpänsä pystyyn ja kutittelen sitä veitsen kärjellä. Hän kiemurtelee ja sanat virtaavat ryöppynä hänen suustaan. Hän on hyvä puhuja, ja aina osannut puhua minut ympäri hetkessä. Mutta nyt en kuule sanoja. Otan kivekset käteeni ja nostan ne hänen näkyvilleen. Painan veitsen ihoa vasten. Muista! Varovasti! Ei viiltoja! Ei jälkiä. Björn kiemurtelee yhä kovemmin ja puheen korkeus nousee miltei falsettiin. Kyllästyn ja vien veitsen pois. Menen olohuoneeseen ja poltan tupakan. Vilkaisen pari kertaa ovelta tarkistaakseni, että solmut pitävät. Tumppaan tupakan. Nyt.
Orgasmimetelöintimme tietysti toimivat merkkinä miehille ja samassa kasvojeni alla olevaan vakoon ängettiin penis ja tunsin, kuinka omaani työnnettiin toinen. Mies nosti Sirpan polvet koukkuun olkapäilleen ja minä aloin puristella ja sivellä miehen kiveksiä ja peräreikää. Arvasin, että Sirpa nuoli allani minua tökkivän miehen pusseja. Sirpaa röykyttävä mies tuli ensin, riisui kondominsa ja työnsi kalunsa minun nuoltavakseni. Puhdistin sen kuuliaisesti ja olin iloinen, kun saatoin antaa Sirpalle lepohetken. Hän ei pääsisi pois altani ennen kuin minua rynkyttävä mies lopettaisi.
Kun mies lopetti, huomasin hänen olleen amerikkalaisintellektuelli. Ilmeisesti hän piti kypsemmistä naisista, koska oli jo toisen kerran valinnut minut. Minä uhmasin Björniä ja komensin tupakkatauon. Björn ei tuntunut pahastuvan tästä oma-aloitteisuudesta, koska koko joukko hyväksyi ehdotuksen hyvin auliisti. Käsiimme työnnettiin portviinilasit ja savukkeet. Sirpa oikoi hameensa ja minä nostin rinnat hetkeksi takaisin korsetin kuppeihin ja olkanauhat olkapäille. Istuimme vierekkäin sohvassa ja koetimme saada hengityksen tasaantumaan. Miehet ympärillä kehuivat kilvan ruumiinaukkojemme ihanuutta, lihamme kiinteyttä, muotojemme esteettisyyttä ja kaikkia niitä ominaisuuksia, joista huoria yleensä kehutaan. Kun lasit olivat tyhjät, vilkaisimme toisiimme, tumppasimme savukkeemme ja kuin yhdestä sopimuksesta käännyimme ympäri, asetuimme polvillemme sohvaan, otimme lujan otteen selkänojasta ja pyllistimme miehille. Sirpa läimäytti vielä itseään avokämmenellä pakaralle.
Kenties eleen väärä provokatiivisuus ja jopa kapinallisuus pantiin merkille, koska saimme rangaistuksemme ja yön anaalivaihe alkoi. Sirpa kiljaisi kivusta, kun nuorsuomalainen tunki aisansa hänen pyllyynsä. Vanha äijä otti mallia nuoresta kollegastaan, mutta hän levitti ensin liukuvoidetta reiälleni, työnsi sormellaan sitä hiukan sisäänkin ja kumartui kuiskaamaan korvaani mielestään vitsikkäästi:
- Sopiiko, että vierailen B-rapussa?
Tietenkin valehtelin, että mielihyvin ja tervetuloa ja ukko aloitti loputtoman jyystämisensä. Sirpa ja minä päästelimme nautintoa viestiviä vinkaisujamme ja huohotuksiamme, nojasimme päitämme sohvan selkänojaan, kummankin poski tummaa nahkaa vasten. Katseemme kohtasivat ja tiesimme, että kumpikin koettaa ajatella jotakin muuta kuin suolissamme kirnuavia pökäleitä. Selkänojasta kiinni pitävät kätemme koskettivat toisiaan. Kumpikin oli vakava, kummankin suusta tuli säännöllisin väliajoin teeskennelty "ooh". Me vain katselimme toisiamme silmiin. Hänen silmänsä olivat ruskeat ja kulmakarvat oli nypitty hyvin kapeiksi ja kauniiksi viiruiksi. Salaliittolaiset. Me molemmat tiesimme jotain, mitä huoneessa olevat miehet eivät tienneet. Tajusin, etten vihaa häntä, vaikka hän on kilpailijani, ja minun pitäisi vihata häntä ja tuhota hänet. Sitten Sirpan pää tempaistiin pystyyn ja näin, kuinka suonikas penis työntyi hänen suuhunsa. Peniksen yläpuolella oli pitkänomainen syntymämerkki. Siirsin käteni Sirpan käden päälle ja katselin Björnin syntymämerkin edestakaista liikettä, kunnes omakin pääni nostettiin selkänojalta ja minunkin suuhuni tunkeutui liukas ja kova lihakimpale.
Katson kelloa. Vain 40 minuuttia on kulunut, tuntuu kuin kolmelta tunnilta. Lehdenjakaja tulee viideltä ja haluan, että kaikki on valmista puoli tuntia ennen. Minulla on reilusti yli puolitoista tuntia aikaa. Poltan vielä toisen tupakan. Sitten kolmannen. Palaan makuuhuoneeseen ja huomaan, että Björnin kyrpä on edelleen jäykkä. Alan nauraa hysteerisesti, kun huomaan spermatipat hänen reisillään ja vatsallaan. Nauran niin, että vajoan lattialle. Sitten tajuan, että spermaa pitäisi olla myös minussa. Otan savukeaskista sellofaanin ja kaavin sormellani sellofaaniin niin paljon spermaa kuin suinkin saan. Katkon Björnin siteet ja irrotan silmukan. Björn putoaa sängylle pää kenossa sängynpäätyä vasten. Vedän hänet jaloista suoraan. Irrotan oman köyteni Björnin köydestä ja vieritän hänet sitten lattialle, sängyn vieressä olevan maton päälle. Maton avulla vedän hänet kattokoukun alle ja kainaloiden alle sidotun köyden, keittiöjakkaran ja taljan avulla nostan hänet ylös. Silkkiköydessä on lenkki valmiina juuri oikeassa kohdassa. Laitan sen koukkuun, otan taljan pois ja katkaisen saksilla kainaloiden alla olevan köyden.
Alan meikata Björnin kullia. Se ei ole enää kivikova, osa verestä on paennut paisuvaiskudoksista. Sivelen siihen hiukan liukuvoidetta ja runkkaan sitä hiukan niin, että voide levittyy tasaisesti. Se on vielä aivan lämmin. Sitten avaan kakkarasiani ja huomaan, että nokare on aivan liian kiinteä. Joudun lisäämään siihen tipan vettä, niin että saan levitettyä sitä hiukan kaluun. Esinahan poimuun laitan hiukan enemmän, niin että siitä saadaan varmasti kunnon näyte. Sellofaanista otan hiukan spermaa ja hieron sitä terskaan. Tulitikun avulla nostan pienen pisaran terskan päälle.
Pikkujakkarassa ja keittiöportaissa saa olla minun sormenjälkiäni, mutta Björnin sormenjälkien täytyy olla päällimmäisinä. Painelen hänen käsiään pitkin jakkaroiden pintaa. Kerään fleecesuikaleet, leikkaan niistä irti köydet ja vyönpätkät ja silppuan suikaleet saksilla. Laitan kangassilpun ja köydenpätkät eri muovikasseihin ja piilotan toisen kassin siivouskomeroon. Tulen hävittämään kassit heti kun saan tilaisuuden. Olen varma, ettei talossa tehdä kotietsintää ainakaan heti. Tämä on koko suunnitelman heikoin kohta, koska en keksinyt koko talosta ainoatakaan kotietsinnän kestävää piilopaikkaa. Mutta otan tämän riskin. Pylpyrän ja taljan ja toisen muovikassin vien autotalliin sytyttämättä valoa.
Tarkastan makuuhuoneen, ettei mitään ole jäänyt näkyville. Käyn kylpyhuoneessa sotkemassa meikkini pandaksi. Sitten otan seksikaapista dildon, voitelen sen ja työnnän peräreikääni. En tiedä, kuinka kauan anaaliyhdynnän jälkeen lääkäri pystyy näkemään merkkejä siitä. Tiedän vain, että parkkiintunutkin peräreikä, kuten minulla, on arka vielä koko seuraavan päivän. Enkä tiedä, kuinka nopeasti joudun lääkärintarkastukseen. Tässä en ota riskejä. Menen olohuoneeseen, istun sohvassa dildo sisälläni ja poltan ketjussa. Dildo ei tunnu kiihottavalta, se tuntuu vain loputtomalta vessahädältä. Päätän, että tämä on viimeinen kerta, kun suolessani on mitään ylimääräistä.
Vähän vaille puoli viisi työnnän dildon ulos itsestäni, pesen sen ja vien paikalleen. Sellofaanista kaavin loput spermat ja levitän ne peräaukolleni. Sitten poltan sellofaanin keittiön lavuaarissa. Asetun makuuhuoneen ikkunan ääreen odottamaan lehdenjakajaa. Lähes puoli tuntia kuluu ja sitten näen, kuinka lehdenjakaja avaa portin ja lähestyy taloa. Hänen ollessaan noin kymmenen metrin päässä ovesta, huudan apua ensimmäisen kerran. Jatkan huutamista ja kuulen postilaatikon kolahtavan. Samalla napsautan sängynpäätyyn kiinnitetyt käsiraudat ranteisiini. Painan raudat liian tiukalle, jotta ranteisiin painuu hyvät jäljet. Toivon, että poliisi saapuu ennen kuin sormet menevät kuolioon.
Myöhemmin yöllä koko seurue oli kuin lauma lapsia syntymäpäiväkutsuilla, kaikilla masu täynnä karkkia, mutta lisää pitää vain ottaa, vaikka jo pikkuisen yököttää. Sirpaa ja minua väänneltiin erilaisiin kummallisiin asentoihin ja vuoroteltiin eri rei'illä. Minun piti kerran käydä selälleni pöydälle ja äijät leikkivät Clintonia työntelemällä sikaria vaginaani. Sitten tilalleni vaihdettiin Sirpa, ja hänen kanssaan leikittiin viinipullon kaulan kätkemistä. Jossain vaiheessa joku keksi Björnin pienen kuntosalin saunan eteisessä ja siellä huviteltiin pökkimällä meitä eri kuntosalilaitteissa. Sirpa aseteltiin painonnostopenkille ja minua varten rekkitanko laskettiin niin alas, että aukkoni olivat sopivalla korkeudella roikkuessani kyynär- ja polvitaipeistani tangossa. Tässä Björnkin käväisi hetken sisälläni.
Japanilaiselle tuntui riittävän ainoa kerta makuuhuoneessa. Hän katseli innoissaan muiden miesten touhua, mutta piti vaatteet yllään, tyytyen vain runkkaamaan. Muutaman kerran kutsuin häntä katseellani, mutta hän vain hymyili ja kehotti eleillään jatkamaan muiden kanssa. Kun koko muu joukko oli saanut lopulta tarpeekseen ja haali jo vaatteita ylleen, kutsui japanilainen minut luokseen. Kävin vielä laittamassa shamisen-cd:n soimaan ja imin silmät kiinni istuvasta japanilaisesta viimeiset mehut. Kesti kauan ennen kuin sain hänet tulemaan, ja silloin kaikki muut miehet olivat jo lähteneet ja Sirpa oli jo pukeutunut.
Taksia odottaessaan japanilainen ylisti Björnille iltaa ja suuteli minua kädelle lähtiessään. Koin käsisuudelman irvokkaaksi seistessämme eteisessä, hän moitteettomassa liituraitapuvussaan, Björn kylpytakissaan ja minä korsetissani, rinnat paljaina ja häpykarvat ruumiinnesteiden klimpeiksi liimaamana. Hymyilin hänelle kuitenkin mahdollisimman viehättävästi ja toivotin uudestaan tervetulleeksi milloin vaan.
Maksaessaan Sirpalle Björn ehdotti, että tämä voisi jäädä yöksi, mutta oli ilmeisesti japanilaismenestyksestämme niin hyvällä tuulella, ettei alkanut vastustella, kun Sirpa sanoi mieluummin menevänsä kotiin. Hyvä. Koska aamulla Björn olisi vielä halunnut aamiaisen ja vessareissun jälkeen yhteishoidon Sirpalta ja minulta. Kun vain minä olisin paikalla, hän ei vaivautuisi. Nykyisin hän nai minua ilman katselijoita vain naru kaulassaan.
Sidon Björnin köyteen heti solmun yläpuolelle oman köyteni ja pujotan sen pylpyrän läpi. Mietin sanoisinko Björnille hyvästit. Päätän etten sano. Hämmästyksekseni huomaan kiihottuvani, kun alan vetää köydestä. Björnin puhetulva loppuu, kun köysi kiristyy ja hän alkaa tempoa raajojensa siteitä ja kääntää katseensa minuun päin ja koettaa tavoittaa silmäni ja anoa vielä kerran noilla aukoillaan, joiden läpi en koskaan ole nähnyt hänen mieleensä ja minä katson suoraan niihin ja näen ensimmäisen kerran hänen sieluunsa ja näen siellä vain pohjatonta kauhua ja hymyilen ja vedän köydestä ja niskassa oleva solmu kiristyy ja köysi painaa hänen kaulavaltimoitaan ja henkitorveaan ja Björn on painava ja minun on vedettävä koko ruumiini painolla ja hänen hengityksensä vinkuu ja minä vilkaisen hänen kyrpäänsä ja huomaan sen jäykistyneen ja minä olen niin kiihottunut, että mietin ratsastaisinko hänellä vielä viimeisen kerran, mutta päätän, että sitä riemua en hänelle suo ja hänen takapuolensa nousee sängystä ja hän koettaa turhaan tukea ruumiinsa painoa käsillään ja jaloillaan ja hänen suunsa aukeaa ja kieli tulee ulos ja silmät pullistuvat päästä ja minä sidon köyden pään sängyn päätykoristeisiin ja hänen takapuolensa jää ilmaan ja hän saa otettua hiukan tukea käsillään sängyn päätykoristeista, mutta se vain pitkittää hiukan hänen rimpuiluaan ja minä jään katsomaan, kuinka hän nytkähtelee kauan ja kuinka hänen kasvonsa ovat hirveän rumat ja tummanpunaiset ja tajuan ensimmäisen kerran, kuinka ruma hän oikeastaan on ja hän tuijottaa minua enkä saa silmiäni irti hänen silmistään, joista vähitellen häviää elämä ja minä kuvittelen, kuinka ratsastaisin hänen kyrvässään ja tukisin itseäni vetämällä samalla narusta ja minä hieron kädelläni ihanaa ikiomaa vittuani ja saan orgasmin, samalla kun hän lakkaa nytkähtelemästä ja minä menen olohuoneeseen ja sytytän vapisevin käsin tupakan.
Björn ilmoitti minulle edellisenä päivänä, että seuraavana iltana olisi kutsut. Vieraita tulisi kuusi. Kokemuksesta tiesin, että näin suuri vierasmäärä oli rajatapaus. Toivoin, että kyseessä olisi seurapiiritapahtuma – kolme pariskuntaa – mutta Björn vastasi heti lausumattomaan kysymykseeni ilmoittaen, että kaikki vieraat olisivat miehiä. En tiedä, näytinkö säikähtävän tulevaa työmäärää, mutta Björn oli olevinaan ystävällinen, nauroi ja sanoi tilanneensa minulle aputytön.
- Muistatko Sirpan? Sen vaaleatukkaisen, joka auttoi viihdyttämisessä silloin syyskuussa. Tällä kertaa hän tulee jo ennen vieraita ja hoitaa myös tarjoilun.
Vielä pahempaa. Näitä aputyttöjä oli ollut jo muutaman kerran, jopa pienemmänkin vierasmäärän ollessa kyseessä. Olin varma, että Björn etsiskeli seuraajaa minulle. Aikaisemmin ei sama tyttö ollut tullut toista kertaa, joten ilmeisesti hän ei ollut löytänyt mieleistään. Ja aputytöt olivat aina saapuneet vasta kahvin ja konjakin aikoihin, samaan aikaan kuin keittiöapulainen ja tarjoilijatyttö lähtevät kotiin. Aikoiko Björn nyt yhdistää tarjoilijatytön ja viihdyttäjän roolit ja nähdä, kuinka Sirpa selviäisi tarjoilusta? Mielessäni veikkasin, että seuraavalla kerralla Sirpa tulisi jo niin aikaisin, että auttaisi keittiössä minua ja Violaa, vanhaa keittiöapulaistani, jotta Björn näkisi, kuinka hän pärjää kotirouvaosastolla. Muistin, että Sirpa osasi ainakin englantia. Kuinkahan hän selviää keskustelusta vieraiden kanssa?
- Katetaanko Sirpallekin?
- Ei. Hän hoitaa tarjoilun, joten sitä Violan kaveria ei nyt tarvita. Sirpa liittyy seuraan vasta illemmalla.
Pieni helpotus. Sirpa pysyy aputytön roolissa. Siinä vaiheessa kun hän istuu pöytään ja alkaa keskustella vieraiden kanssa, minä tiedän olevani hukassa.
Teen valmistelut huolella. Varastosta haen ompelukoneen, jota en ole käyttänyt yli kymmeneen vuoteen. Tiedän, että olen nähnyt jossakin kiepin ohutta, pehmeäpintaista köyttä. Purjeennostin, muisto purjehdusajoilta. Etsin autotallista, sitten kaikkialta talosta. Lopulta löydän sen pienestä kuntosalista, jonka Björn on varustanut saunan eteistilaan. Se on lipaston alalaatikossa. Katkaisen ensin köydestä neljä noin puolitoistametristä pätkää. Sitten tikkaan fleecekankaan palasista neljä paksua, noin kymmenen senttiä leveätä ja runsaat parikymmentä senttiä pitkää suikaletta. Vaikka koetan pakottautua rauhalliseksi, ompelutyö kiihottaa minua. Kolmatta fleecekangaslappua ommellessani keskeytän, riisun pikkuhousuni ja työnnän helminauhan geishapalloja pilluni sisään. Kun fleecelaput on ommeltu, katkaisen vahvasta kylpytakin vyöstä neljä yhtä pitkää pätkää, jotka ompelen fleecesuikaleisiin. Jokaisen vyönpätkän alle jätän narun pään. Narun pään solmin sitten tiukasti fleecekankaaseen ommellun vyön ympärille. Viimeistä narua solmiessani orgasmi alkaa ravistella minua.
Suunnittelin menun ja pyyhälsin Stockmannille ostamaan tarvikkeet ja hain Alkosta juomat. Seuraavan päivän käytin aterian esivalmistelujen tekemiseen. Alkuruokana täytettyjä artisokkia. Kalaosastolta olin saanut punakampeloita ja päätin, että pääruokana on kampelaa karibialaisittain. Jälkiruoan, haudutetut päärynät mangokastikkeessa, tein kokonaan valmiiksi ja vein kylmään odottamaan. Viola hoitaisi pääruoan kypsentämisen ja alkuruoan sitten, kun vieraat olisivat jo saapuneet.
Viola ihmetteli toisinaan, miksi menu on joskus niin kevyt ja ruokalajeja vähän, ja toisinaan ruokalajeja taas on hyvin monia. Hän ei ole huomannut, että kevyt menu tarjoillaan vain silloin, kun vieraina on pelkkiä miehiä. Pariskunnille tarjotuilla illallisilla vieraat voivat vapaasti syödä itsensä ähkyyn, mutta miesten illallisilla varsinainen pääruoka tarjoillaan vasta, kun Viola on lähtenyt. Ja sen nauttiminen liian täydellä vatsalla voisi johtaa jopa sydänkohtaukseen. Ja sitähän Björn ei halua, vaikka minä joskus toivonkin.
Sirpa saapui hetken ennen Violaa. Avasin hänelle oven ja tervehdin ystävällisesti. Hän luuli tätä tavalliseksi keikaksi eikä tiennyt olevansa arvioitavana illan emännän seuraajaehdokkaaksi. Tunnen Björnin niin hyvin, että tiesin Sirpan olevan vielä täysin tietämätön mahdollisesta tulevasta roolistaan. Sellainen Björn on. Hän tarkkailee, tarkkailee, vaanii, vaanii. Vasta sitten kun hän on varma, minkä saaliin hän haluaa, hän tarjoaa koukkua. En tiennyt, mitä syöttiä hän tulisi Sirpaan käyttämään, mutta varmaa on, että kun Sirpa edes näykkäisi syöttiä, hän olisi koukussa ja lujasti.
Sirpa oli noin kahdenkymmenenviiden, jo kokenut seurapiirihuora. Hänen hiustensa vaaleus näytti aidolta ja jos rinnoissa oli silikonia, sitä oli tarvittu niin vähän, etten pystynyt huomaamaan sitä. Pitkät hoikat sääret eikä tippaakaan selluliittia. Vein hänet yhteen kylpyhuoneista, jossa hän vaihtoi ylleen tarjoilijan mustan hameen, valkoisen puseron ja pienen valkoisen esiliinan sekä mustat sukat.
Sirpa oli miellyttävä nuori nainen, se täytyy minun myöntää. Tavallaan olin pahoillani, että minun täytyisi myöhemmin mustamaalata häntä Björnille parhaani mukaan, mahdollisimman vaivihkaa tietysti. Björn on mestari huomaamaan kätketyt motiivit. Hetken mietin, että neuvoisin häntä jättämään pikkuhousut pois jo tarjoillessaan ja vilauttamaan hiukan. Björn raivostuisi ja Sirpan taru olisi lopussa. Mutta pelkään, että Sirpa ehtisi kertoa Björnille minun kehottaneen, ja seuraukset olisivat pahat minun kannaltani.
Jätän geishapallot vittuuni mennessäni makuuhuoneeseen piilottamaan ompelutyöni sängyn viereisen lipaston laatikkoon alusvaatteiden alle. Sitten menen taas autotalliin ja pengon kauan laatikkoa, johon Björn on kerännyt kaikenlaista roinaa ajalta, jolloin hän harrasti purjehdusta (nykyisin hänellä on iso moottorivene). Löydän tukevan pylpyrän. (Björniä ärsytti suunnattomasti, kun aina kutsuin plokeja pylpyröiksi ja falleja ja skuutteja naruiksi. Mutta se toimi. Minun ei kauaa tarvinnut osallistua varsinaisiin purjehdustoimiin.) En muista, milloin olen viimeksi ollut yhtä kiihottunut. Leikkaan purjeennnostimesta vielä pienen pätkän ja kiinnitän sen kiiltävään metallilenkkiin, kohtaan josta pylpyrä ripustetaan. Solmua tehdessäni tunnen uuden orgasmin säteilevän koko ruumiiseeni. Nojaudun huohottamaan autotallin työpöytää vasten. Sitten otan seinältä vaijeritaljan ja tutkin sitä hetken, kunnes saan palautettua mieleeni, kuinka sitä käytetään. Etsin työkalulaatikosta pihdit. Palaan taloon ja käyn piilottamassa taljan keittiön siivouskomeroon. Pylpyrän vien makuuhuoneen laatikkoon. Sitten otan makuuhuoneen seksikomeron käsirautalaatikosta kahdet käsiraudat. Ne ovat seksikaupasta hankittuja, ja ne pystyy aukaisemaan paitsi avaimella, myös painamalla pientä vipua. Turmelen pihdeillä kummastakin raudasta tämän vivun. Nyt ne voi avata vain avaimella. Haen vielä keittiöstä sakset ja laitan nekin laatikkoon. Sitten käyn sängylle pitkäkseni ja saan kolmannen orgasmin vetäessäni geishapallot hitaasti ulos pillustani.
Hengitykseni tasaannuttua nousen, haen keittiöstä pakasterasian ja menen vessaan. Minua ei kakata, mutta pitkään keskityttyäni ja ponnisteltuani saan ähellettyä ulos pienen nokareen. Pyydystän sen pakasterasiaan ja vien rasiankin piiloon alusvaatteideni alle. Olen valmis.
Viola saapui ja kolmisin sovimme työnjaosta. Minulle jäi vielä puolisen tuntia ennen vieraiden saapumista keskustella Sirpan kanssa ja udella hieman hänen taustastaan. Selvisi, että hän oli kirjoitettuaan ylioppilaaksi käynyt talouskoulun. Voi helvetti, se keittiöosastosta. Sitten hän oli ollut työssä jossakin hampurilaispaikassa ja säästämillään rahoilla matkustellut yli puoli vuotta ympäri maailmaa. Voi helvetin helvetti. Palattuaan opiskellut yliopistossa yleistä kirjallisuutta pari vuotta ennen ryhtymistään nykyiseen työhön. Helvetin helvetin helvetti. Koetin vielä varovasti kysellä, josko Björn tiesi tästä hänen CV:stään, mutta kun en halunnut suoraan kysyä, asia jäi hiukan epäselväksi. Joka tapauksessa oli selvää, että Sirpa oli erittäin varteenotettava kilpailija. Tiesin, että pystyin ainakin toistaiseksi päihittämään hänet kaikilla muilla aloilla paitsi yhdellä: lihan kiinteydellä. Mutta tiesin myös, että pienellä harjoituksella Sirpasta kehittyisi aivan veroiseni seurapiirirouva ja seksin suhteen hänellä varmasti oli jo riittävästi kokemusta, vaikkakaan ei niin paljoa kuin minulla. Tärkein kuitenkin oli fysiikka. Minä olin jo menossa alamäkeä. Edes kuntosali ja kaiken maailman voiteet eivät pystyneet pitämään kurissa selluliittia, joka alkoi pikkuhiljaa kerääntyä reisiin. Kaulan ryppyjä varten tarvitsisin pikimmiten leikkauksen. Ja toisen operaation silmäkulmien ryppyihin. Mutta tiesin myös, että leikkauksetkaan eivät antaisi kuin hetkellisen lykkäyksen. Sirpa olisi vasta viidentoista vuoden kuluttua samassa pisteessä kuin minä nyt. Mikäli Björn olisi silloin vielä hengissä, hän ehtisi vaihtamaan Sirpankin vielä nuorempaan. Minä sitä vastoin olisin jo – pahimmissa kuvitelmissani – heittänyt henkeni aidsiin kalliolaisena katuhuorana. Tajusin, että minun oli tehtävä jotakin, nopeasti.
Olen kuvannut videon. Kuva on suttuista ja vihertävänsävyistä, otettu hämärässä huoneessa kameran pimeäkuvausasetuksella. Videon alussa näkyvät tunnistettavat naisen kasvot, hän on kumartuneena käynnistämään kameraa. Nainen poistuu kuvasta ja kamera jää lähes viideksitoista minuutiksi näyttämään tyhjää huonetta. Kuvakulma on hyvin matalalla. Etualalla näkyy hiukan sängynreunaa, sänky on sijattu ja päiväpeite on vaalea. Lähes kahta kolmannesta kuva-alasta peittää sängyn takorautainen, koristeellinen pääty. Taustana oleva seinä on vaalea ja paljas. Vain yläosassa, johon sängyn takorautapääty ei ylety, näkyy seinällä pieni taulu, jonka yksityiskohdat eivät erotu kuvassa selvästi.
Lopulta kuvaan tulee kylpytakkiin pukeutunut mies keittiöjakkaran kanssa. Hän kiipeää jakkaralle ja kiinnittää toisessa kädessään olevan köyden kattoon kuvan rajan yläpuolelle. Tässä vaiheessa hänen kasvonsa erottuvat selvästi ja hän on tunnistettavissa. Laskeuduttuaan keittiöjakkaralta hän poistuu ja vie keittiöjakkaran ulos kuvasta ja tulee heti takaisin hyvin matalan jakkaran kanssa. Sen hän asettaa lattialle, kuvarajan alapuolelle. Katosta riippuvassa köydessä on silmukka. Kuvaan tulee äskeinen nainen, nyt alastomana. Hän seisoo jonkin matkan päässä sängystä, kumartuu ja tarttuu sängynpäädyn yläreunaan kummallakin kädellä. Mies ottaa sängyltä, kuvan ulkopuolelta käsiraudan ja kiinnittää naisen vasemman käden takorautakoristeeseen.
Kumartuneen naisen kasvot näkyvät nyt selvästi kiemuraisten koristeiden väleistä. Oikea käsi ei ole kokonaan näkyvissä, samoin miehestä näkyy vain puolet, mutta on helppo arvata, että mies on kiinnittämässä toistakin kättä samalla tavalla sängynpäätyyn. Nainen seisoo lattialla niin kaukana sängystä, että hän joutuu pitämään ylävartalonsa miltei vaaka-asennossa. Hänen takanaan mies kiipeää pienelle jakkaralle ja pujottaa katosta riippuvan silmukan kaulaansa. Mies alkaa puskea kaluaan naiseen; kuvassa ei näy kumpaan ruumiinaukkoon, mutta arvioimalla etäisyys miehen navasta naisen pakaroihin voisi kenties päätellä, että mies käyttää ylempää reikää. Tulkintaa tukee se, että sisälle pääsy tuntuu kestävän jonkin aikaa, ja se, että nainen irvistää kivuliaan näköisesti.
Mies alkaa liikkua edestakaisin naisen takana. Pikkuhiljaa hänen vauhtinsa alkaa kiihtyä. Köysi miehen kaulassa kiemurtelee kattoa kohti; se on löysällä. Yhtäkkiä hän hän alkaa läimäytellä naista voimalla pakaroihin, nainen säpsähtää joka iskusta ja alkaa koukistaa polviaan ja levittää jalkojaan, jotka ovat tähän asti olleet melko lähellä toisiaan. Näin hänen takamuksensa laskeutuu alemmas, samalla kun mies laskeutuu jakkaralta. Köysi kaulan ympärillä kiristyy. Miehen vauhti kiihtyy, samalla kun silmät alkavat pullistua ja suu aukeaa, kieli työntyy ulos. Nytkähtelyä. Ottaen tukea naisen pakaroista hän kiipeää henkeään haukkoen takaisin jakkaralle ja nainen suoristaa polviaan ja siirtää jalkojaan yhteen niin, että hänen takapuolensa pysyy samalla korkeudella kuin miehen nivuset. Mies nojaa naiseen, huohottaa. Sitten hän ottaa köyden kaulastaan, irrottautuu naisesta ja poistuu kuvasta. Nainen siirtyy lähemmäs sängynpäätyä, jolloin hänen ei enää tarvitse olla kumartuneena. Parin minuutin kuluttua nainen sanoo jotain olkapäänsä yli. Kestää vielä monta minuuttia ennen kuin mies tulee avaamaan käsiraudat. Sitten hän poistuu, nainen hieroo ranteitaan, vilkaisee suuntaan, johon mies poistui ja kumartuu sitten kohti kameraa. Kuva pimenee.
Björn tuli ensin kahden vieraan kanssa. Muutaman minuutin sisään saapuivat loput neljä. Toivotin heidät tervetulleiksi ja Björn ohjasi heidät olohuoneeseen ja Sirpa kävi tuomassa kaikille drinkit. Vieraista kaksi oli ulkomaalaista, lyhyenläntä silmälasipäinen japanilainen, jonka ikää oli mahdoton arvata ja nuorehko, niin ikään silmälasipäinen amerikkalainen, jolla oli kaksiosainen sukunimi. Kaksi suomalaisista vieraista tunsin ennestään. Toisen jo pitkältä ajalta. Hän pitää siitä, että tyydytän hänet tisseilläni niin, että hän makaa selällään sängyllä, jalat lattialla ja minä olen polvillani lattialla hänen jalkojensa välissä, otan hänen kalunsa rintojeni väliin ja hölskyttelen niitä ylös-alas, kunnes häneltä tulee. Minun pitää olla suu auki vaaksan verran hänen yläpuolellaan, jotta hän voi tähdätä suuhuni. Sitten minun pitää nuolla kalu puhtaaksi. Aivan huomaamaton silmänisku ja silmäys alaspäin tervehtiessämme kertoi, että hän edelleenkin piti minun tisseistäni.
Toisen suomalaisen olin tavannut vain kerran, viisissäkymmenissä olevan laihan konkkonenän. Hän oli ollut kimpussani Björnin ja erään espanjalaisen kanssa siten, että he olivat vuorotellen naineet minua takaapäin niin, että yksi miehistä oli nylkyttänyt itseään suussani paritteluvuoroaan odotellessaan. Konkkonenä ei ilmeelläkään muistuttanut tapahtuneesta, mutta olen varma, että hänen kiveksissään nytkähti kätellessämme. Toinen minulle ennestään tuntemattomista suomalaisista oli nuori, vain hädin tuskin kolmenkymmenen. Hänelle ei varmastikaan riittäisi yksi kerta. Todennäköisesti hän haluaisi sekä Sirpan että minut. Neljäs suomalainen pani miettimään. Hän oli varmasti lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymmentä. Todennäköisesti hän turvautuisi Viagraan, ja se merkitsi sitä, että Sirpalla ja minulla olisi ruumiinaukot täynnä työtä illan mittaan. Vaikka kalu seisoisikin, ei valmista tulisi ihan vähällä. Kun väkeä oli näin paljon ja joukossa sekä hyvin nuori että hyvin vanha mies, olin nyt ensimmäistä kertaa kiitollinen siitä, että Sirpa oli mukana jakamassa urakkaa.
Amerikkalaisesta en oikein osannut tehdä arviota. Hän oli sen verran intellektuellin näköinen, että arvelin hänen olevan helppo tapaus. Mutta intellektuelleistakaan ei koskaan tiedä. Joskus he osoittautuvat sietämättömän kestäviksi oreiksi. Japanilainen oli ilmiselvästi tärkeä. Jossain vaiheessa Björn nyökkäsi vaivihkaa japanilaista kohti ja suhahti korvaani, että minun täytyy pitää huolta hänestä.
- Annat vaikka Sirpan hoitaa koko muun porukan, mutta tämä äijä täytyy saada hyvälle tuulelle.
Itsetuntoani tietysti hiveli hieman Björnin luottamus minuun ja tuntui lohduttavalta, ettei hän halunnut panna Sirpaa vielä tärkeimpään kokeeseen. Samalla Björnin kuiskaus kuitenkin muistutti minua asemastani. Hän ei yleensä puhu näinkään suoraan "hoitamisesta". Jopa kahden kesken hän ylläpitää jonkinlaista kunniallisuuden kulissia. Hän ei anna suoria käskyjä tai neuvoja, vaan minun pitää ymmärtää itse mitä tehdä. Eikä hän edes puhu sukupuolielimistä niiden kansanomaisilla nimillä. Hän on kaksinaismoraalin täydellinen ruumiillistuma.
Kaikuna Björnin kuiskaukseen vastasi päässäni äänetön huutoni: "Björn, sinä kuolet!" Ja minä annoin hänelle hurmaavimman hymyni.
Ulko-oveltamme on matkaa kadulle miltei viisikymmentä metriä. Posti kannetaan kadun varressa olevaan laatikkoon. Eräs Itellan isoista kihoista on pökkinyt minua perseeseen, jotta Björn saisi postinsa ovessa olevaan kirjeluukkuun. Turhaan. Posti joudutaan edelleen hakemaan kadun varresta. Onneksi Helsingin Sanomat kuitenkin kannetaan ovelle asti.
Alan huutaa apua jo ennen kuin postilaatikko kolahtaa. Sisempi ovi on auki, joten äänen pitäisi kuulua ulko-ovenkin läpi, mutta pelkään, että lehdenkantaja on huonokuuloinen. Avunhuutojen pitää kuulua sen sekunnin puolikkaan aikana, jonka Helsingin Sanomat raottaa luukkua.
- Apua! Auttakaa joku! Apua! Tulkaa auttamaan!
Kuluu muutama sekunti ja sitten kuulen lehdenkantajan äänen. Hän puhuu varmaankin postiluukkuun:
- Onko siellä joku hätänä?
- Tulkaa auttamaan! Minut on sidottu kiinni! Tulkaa päästämään minut pois!
- Saako tämän oven jotenkin auki?
- Soittakaa vaikka poliisi mutta pian! Avatkaa nyt se ovi! Tulkaa auttamaan!
Itken ja kiljun. Lehdenjakaja koettaa vielä kysellä jotain, mutta minä vain huudan häntä päästämään minut pois. En osaa sanoa, kauanko menee, ennen kuin näen sinisen vilkkuvalon heijastuvan ikkunaverhoihin. Koko odotusajan jatkan hysteeristä itkua ja huutoa. Lehdenjakaja puhuu välillä postiluukun kautta, mutta en kuuntele, mitä hän sanoo. Lopulta kuulen, kuinka ovea hakataan jollain raskaalla esineellä. Tietenkin turhaan. Sitten ikkuna sälähtää rikki ja hälytyslaite alkaa huutaa. Poliisi tulee huoneeseen, katsoo minua ja mittailee hahmoa takanani päästä varpaisiin, huutaa taakseen ja toinen poliisi saapuu. Katson heitä olkapääni yli ja näen lehdenjakajan pakkasesta punaisten mummonkasvojen kurkistavan oven reunan takaa. Itken hysteerisenä ja poliisi koettaa omien käsirautojensa avainta minun rautoihini. Ne eivät sovi. Näen olkapääni yli, kuinka toinen poliisi tuo olohuoneesta tuolin ja he puuhaavat ja ähisevät selkäni takana. Sitten toinen poliiseista sanoo lähtevänsä hakemaan hakemaan työkalua tai jotain. Ensimmäinen poliisi koettaa kysellä, kuinka hälytyksen saa pois päältä, mutta minä en kerro, itken ja huudan vain. Tilanne pysyy mahdollisimman kaoottisena mahdollisimman pitkään.
Lopulta minut on saatu irti käsiraudoista, hälytys on vaiennettu ja istun murharyhmän etsivien kanssa aamutakki päällä olohuoneessa. Annan naispuoliselle etsivälle mini-DV -kasetin.
- Katsokaa tuosta. Tämmöistä tämä aina oli. Nyt Björniltä ei vain meinannut millään tulla ja hän yritti liikaa.
Illallinen meni niin kuin pitikin. Sirpa oli moitteeton tarjoilija. Hän otti ja antoi oikealta, tarjoili vasemmalta, väläytti ihastuttavan hymyn jokaiselle, oli aina paikalla tarvittaessa, mitään ei puuttunut eikä kukaan joutunut odottamaan. Pari kertaa pistäydyin keittiössä, kertomassa Violalle pääruoan aikataulusta ja ilmoittamassa, kun jokin alkoi loppua pöydästä. Istuin japanilaisvieraan vieressä ja uppouduimme keskusteluun geishalaitoksesta. Paheksuimme molemmat "Viimeinen geisha"-elokuvan väärennöksiä ja sen pohjana olleen kirjan epätarkkuuksia. Valehtelin hänelle koettaneeni joskus opetella soittamaan shamisenia, geishojen perinteistä soitinta, mutta huomanneeni, että piano kuitenkin on vahvin instrumenttini. Japanilainen oli ihastuksissaan. Kerroin hänelle, että minulla on shamisen-musiikkia cd:llä ja että voisimme kuunnella sitä myöhemmin. Mies oli ratketa riemusta.
Nuori suomalaismies ahmi Sirpaa katseellaan aina kun tämä tuli huoneeseen, ja huomasin hänen kerran puristavan tätä reidestä, samalla kun tyttö tarjoili hänelle. Tissipanomies taputti Sirpaa kerran takapuolelle. Heti kun Viola oli lähtenyt, vielä kun koko seurue istui pöydässä kahvin ja konjakin kanssa, Sirpa katosi hetkeksi nuorsuomalaisen kanssa. He tulivat takaisin jo kymmenen minuutin päästä. Sirpan hame oli hiukan rypistynyt, mutta se olikin itse asiassa aivan sopiva signaali muulle seurueelle.
Minä vein japanilaisen suoraan ruokapöydästä kuuntelemaan lupaamaani shamisen-musiikkia makuuhuoneen cd-soittimesta. Minä riisuin hänet ja hän auttoi iltapuvun yltäni. Ratsastin hänen päällään ja häneltä tuli kiitettävän nopeasti. Hän auttoi iltapuvun takaisin ylleni ja pukeutui itse. Sitten palasimme muun seurueen pariin. Sirpa oli jo työn touhussa. Hänen puseronsa ja rintaliivinsä oli riisuttu ja hän imi nojatuolissa istuvaa konkkonenää, samalla kun nuorsuomalainen kouri hänen paljaita rintojaan ja suuteli hänen niskaansa. Vanha äijä ja tissipanomies istuivat vastapäisellä sohvalla ja katselivat ilmeisen tyytyväisinä näytelmää.
Saatoin japanilaisen nojatuoliin ja myös hän jäi kiinnostuneena katselemaan Sirpan uurastusta. Purjehdin kulmakaapille ja nostin pöydälle kulhollisen suklaakonvehteja ja toisen kulhon, jossa oli kondomeja ja tuubi liukuvoidetta sekä pienen astian, jossa oli muutama sininen pilleri. Väläytin seurueelle seksikkäimmän hymyni ja menin Björnin ja amerikkalaisen luokse, jotka vielä istuivat ruokapöydässä. Vaikuttivat keskustelevan jostakin liikeasioihin liittyvästä, mutta amerikkalaisen silmät harhautuivat tuon tuostakin aktiviteettiin sohvaryhmän luona. Annoin silmilläni merkin Björnille, että japanilainen on hoidettu ja istuin amerikkalaisen viereen. Björn liittyi ryhmään Sirpan ympärillä.
Björnin hengitys on tasaista. Hän on nukahtanut. Pujahdan varovasti peiton alta pois, vedän aamutakin ylleni ja menen olohuoneeseen. En sytytä valoja, vaan istun sohvassa polttaen savukkeen toisensa jälkeen. En ajattele oikeastaan yhtään mitään. Kun kello on kaksi, hiivin takaisin makuuhuoneeseen. Björn on kääntynyt nukkumaan kyljelleen eikä hän kuorsaa. Menen sänkyyn ja koetan kääntää hänet selälleen olkapäästä painamalla. Hän sanoo jotain epäselvää ja kääntyy enemmän kyljelleen. Nyt hänen toinen kätensä on kokonaan vartalon alla. En uskalla tehdä mitään. Sitten hän aivan itse kääntyy selälleen. Odotan niin kauan, että säännöllinen kuorsaaminen alkaa.
Hiertymiä ei saa tulla. Ne pilaisivat kaiken. Otan alusvaatelaatikosta ompelemani fleecesuikaleet. Kun vedän ne ulos, käsiraudat kolahtavat laatikon pohjaan. Se kuulostaa räjähdykseltä ja Björn lakkaa kuorsaamasta. Jähmetyn paikalleni, ja kuorsaus jatkuu kohta. Odotan vielä viitisen minuuttia. Sitten nostan tavarat sängylle ja hivutan kankaan Björnin ranteen ympäri. Solmin sen niin, ettei se purista yhtään, mutta että käden on mahdotonta mahtua ulos. Sama toiselle kädelle. Huomaan olevani hiestä märkä ja riisun aamutakin. Sitten raotan peittoa jalkopäästä niin, että saan sidottua kankaat nilkkojen ympärille. Toista nilkkaa sitoessani Björnin kuorsaus katkeaa taas ja hän sanoo jotain unissaan. Jähmetyn jälleen. Hän kääntyy vasemmalle kyljelleen. Muutaman minuutin päästä sidon nilkoista lähtevät narut sängyn takorautakoristeisiin. En uskalla vetää niitä vielä kovin tiukalle, jottei hän heräisi.
Otan ranteisiin kiinnitetyt köydenpätkät käsiini ja pujotan ne aivan sängyn kulmissa olevien koristeiden läpi. Olen varma, että silloin kun kiristän ne, Björn herää. Tarkistan vielä, että kumpikin köysi liukuu esteettömästi takorautasilmukassa. Vedän syvään henkeä. Vasta nyt alan kunnolla pelätä, mitä tapahtuu, jos Björn pääsee irti. Nyt huomaan palelevani, nännit ovat jäykistyneet kivikoviksi. Toinen voimakas sisäänhengitys ja sitten vedän voimieni takaa kummastakin köydestä. Björnin oikea käsi lennähtää köyden vetämänä hänen taakseen ja vasen käsi nousee kohti sängyn kulmaa. Hän yrittää kääntyä ja nousta, mutta kaatuu selälleen. Kiristän köysiä vielä.
- Mitä...? Mitä...? Öööh... mitä perkelettä?
Sidon köysien päät kiinni takorautakoristeisiin. En muista kumpaakaan niistä kahdesta solmusta, joita Björn koetti muutamalla purjehdusreissullamme opettaa. Hän itse osasi kolme. Teen vain niin monta solmua, että uskon sen pitävän.
- Perkeleen ämmä! Mitä helvettiä sinä oikein luulet tekeväsi?
Minulta meni viisi minuuttia ennen kuin sain amerikkalaisen vapautettua estoistaan ja toiset viisi minuuttia ennen kuin sain vapautettua hänet vaatteistaan. Sitten riisuin iltapukuni ja asettelin sen huolellisesti sivupöydälle. Pikkuhousut olin jättänyt jo makuuhuoneeseen. Jenkki nosteli tissini korsetin kupeista ja keskittyi niihin. Eikä aikaakaan kun uikutin jo selälläni takanedustan vaalealla karvalankamatolla jalat pystyssä ja amerikkalainen ähisi päälläni silmälasit huurussa, yllättävän karvainen takapuoli pumpaten ylös ja alas. Kun hän oli valmis, huomasin, että muu seurue japanilaista lukuun ottamatta oli jo riisuutunut ja että konkkonenä ja nuorimies työstivät Sirpaa sohvalla, toinen suuhun ja toinen pimppiin. Vanha äijä, tissipanomies ja Björn odottelivat vuoroaan. Japanilainen oli täysissä pukeissa, oli vain kaivanut kalunsa esiin ja leikitteli sillä sylissään. Menin hänen luokseen ja tarjouduin imemään, mutta hän torjui tarjouksen viitaten kädellään:
- Later, later, my dear. I just watch now. Please do join them.
Niinpä kävin lypsämässä tissipanomiehen kuiviin. Hän istua retkotti puolimakaavassa asennossa sohvalla. Sirpa nojasi meidän vieressämme ylävartaloaan sohvan selkänojaan, tarjoten peräänsä konkkonenälle, samalla kun nuorsuomalainen survoi itseään hänen suuhunsa. Vanha mies oli ilmiselvästi käyttänyt hyväkseen astiaa, jossa oli pieniä sinisiä pillereitä. Hän seisoi sohvan takana temmi tanassa ja tuijotti silmät loistaen, kuinka sipaisin liukuvoidetta kaluun ja puristin tissivakoni sen ympärille ja kuinka tissejäni ylös-alas nostelemalla sain miehen lopulta purskauttamaan lastinsa avoimena odottavaan suuhuni. Aivan ilmeisesti vanha mies halusi saman käsittelyn, ja annoin sen hänelle. Jouduin lisäämään liukuvoidetta kahdesti ja tuntui, että vakoni oli hiertymäisillään vereslihalle ja käteni olivat juuri menossa kramppiin, ennen kuin hän lopulta purkautui. Senkin jälkeen Viagra piti ukon kivikovana ja jonkin ajan kuluttua Sirpa alkoi ahkeroida hänen kimpussaan.
Tällä tavoin yö meni, niin kuin lukemattomat yöt aikaisemminkin. Vanhan äijän lisäksi tissipanomies ja amerikkalainen innostuivat ottamaan Viagran, joten töitä todella riitti. Sirpa piti koko ajan mustan hameensa, esiliinansa ja stay up -sukkansa yllään. Todennäköisesti Björn oli ohjeistanut häntä. Joka tapauksessa pukeutuminen antoi viestin, että hän oli palvelija. Björn haluaa pitää luokkarajat selvinä. Sirpa saikin vierailta huomattavasti rajumpaa kohtelua kuin minä, koska hän oli palkollinen. Minun taas kaikki tiesivät olevan Björnin nainen, jonka Björn ystävällisesti lainaa vierailleen. Olin Madame, ja Sirpa oli lutka. Minulla oli sininen korsetti, sukkanauhat ja sukat. Minunkin takamukseni oli alaston, mutta jotenkin hienostuneemmalla tavalla. Sirpalla oli hame, jonka helma oli suurimman osan aikaa tungettuna vyötärönauhan alle niin, että hänen pyllynsä oli paljaana tavallaan paljon irstaammin. Kun yö ehti anaalivaiheeseen, Sirpan pyllyreikä puhkaistiin ilman mitään seremonioita. Minulta kysyttiin kohteliaasti jopa lupa.
En edes kuule, mitä hän puhuu minulle. Tai huutaa. Hänen jalkansa sätkivät ja menen kiristämään niitä piteleviä naruja. Hän raivoaa ja katson häntä hetken, mutta on kuin hän puhuisi vierasta kieltä. Huomaan, että vasemman jalan side näyttää löysältä. Istun jalan päälle selin Björniin ja alan sitoa sidettä uudelleen. Juuri kun olen saanut solmun pitäväksi, tunnen yhtäkkiä Björnin sormet kaulani ympärillä.
- Nyt mä, saatanan huora, tapan sut! Mitä vittua sä oikein teet!
Lamaudun kauhusta. Sormet puristavat. Tartun molemmin käsin hänen ranteeseensa. Fleece on paikallaan. Sänkyyn sitomani solmu siis on irronnut. Koetan vääntää sormia irti, mutta ne ovat raudanlujat. Samalla Björn koettaa vetää minua itseensä päin. Tunnen kuristuvani. Onneksi hänen toinen kätensä on kiinni ja asento, jossa hän puristaa kaulaani, on hyvin hankala. Temmellämme vuoteella ja samalla peitto nousee ylöspäin. Björn nukkuu aina ilman housuja, vain pyjaman takki yllään. Näen hänen jalkovälinsä, jota köydet pitävät raollaan. Survaisen kyynärpääni hänen kiveksiinsä. Björn karjahtaa ja ote kaulaltani herpoaa. Kierähdän lattialle ja vedän henkeä. Mustelmat. Mustelmat kaulassa. OK. Minun täytyy vain sanoa, että hän huvittelee kuristamalla minua hiukan. Se sopii kuvaan. Mustelmista vielä näkee, että ne on tehty takaapäin.
Nousen ja näen kauhukseni, että Björn on huomannut sakset, jotka olin nostanut sängylle myöhemmin tapahtuvaa köysien katkaisemista varten. Nyt sakset ovat hänen vapaassa kädessään ja hän on juuri ottamassa oikean käden köyden saksien terien väliin. Nousen ylös ja tartun vasemmasta ranteesta roikkuvaan köyteen. Vedän siitä ja Björn kääntyy takaisin selälleen. Hän koettaa asettaa sakset ranteestaan lähtevän köyden ympärille, mutta vedän nopeasti eri suuntaan ja kietaisen köyden takorautaisen nupin ympäri. Toisella kädellä tartun saksien teriin ja puristan ne yhteen. En saa sidottua köyttä kiinni yhdellä kädellä enkä saa irrotettua saksia yhdellä kädellä. Olemme pattitilanteessa. Erehdyn katsomaan Björniä silmiin. Hän huohottaa, mutta aloittaa heti suostuttelun.
- Luovuta pois. Sä et saa sidottua sitä köyttä kiinni. Heti kun sä yrität, mä leikkaan sen poikki. Lopetetaan nyt tää pelleily. Jos sä haluat, sä voit sitoa mut sänkyyn ja naida mua siinä. Mä en tiennyt, että sä tykkäisit siitä.
Björn valehtelee. Hän ei ikinä antaisi naida itseään sidottuna. Hän haluaa aina olla kontrollissa. Minäkin bluffaan. Kurkkuni on kuiva eikä ääneni ole yhtä varma kuin haluaisin sen olevan.
- Okei. Päästä sitten irti saksista. Mä sidon sut ja annan sulle kyytiä.
Sen jälkeen kun kaikilta miehiltä oli tullut ainakin kerran (ja joiltakin kaksi kertaa), he lepäilivät, kertoivat kaksimielisiä vitsejä, polttivat sikareita ja maistelivat sivistyneesti joko portviiniä tai – jos olivat viriiliydestään varmoja – viskiä. Sirpa ja minä emme juuri ehtineet levätä. Kuten tavallista, tässä vaiheessa joku heistä sai kuningasajatuksen naisten keskeisen seksin katselemisesta. Niinpä sohvapöytä siirrettiin sivummalle ja Sirpa kävi selälleen matolle tuoleissa istuvien miesten muodostaman piirin keskelle. Minä laskeuduin hänen päälleen ja aloimme nuolla toisiamme 69-asennossa.
Tämä ohjelmanumero esitetään yleensä aina kun illanvietossa on mukana aputyttö. Seurue on yleensä sen verran iäkästä, että palautumisaika siemensyöksyn jälkeen on ainakin ilman Viagraa melko pitkä. Niinpä herroilla on kiihottavaa katseltavaa levätessään. Sirpa ja minä huokailimme ja voihkimme niin kuin meidän oletettiinkin tekevän. Minulle naisen nuoleminen ja naisen hyväiltävänä oleminen on aina ollut puhtaasti ammatillista, mutta tällä kertaa huomasin yllätyksekseni pitäväni siitä. Sirpa oli hyvin hellä ja minusta alkoi tuntua, että toisissa olosuhteissa olisin hyvinkin saattanut kiihottua hänen kielensä ja huultensa pehmeästä kosketuksesta. Hänen häpykarvansa oli ajeltu, samoin kuin minun ja yhtäkkiä tajusin, kuinka kaunis hänen kukkansa olikaan, punaiset terälehdet reunustamassa houkuttelevaa, kosteaa onkaloa. Minusta alkoi tuntua, etten eläkkeelle päästyäni enää koskaan halua ruhjovaa miehenkyrpää, vaan alan etsiä naista ystäväkseni. Olisin voinut levätä kauan tässä Sirpan kanssa, mutta aivan liian pian hän alkoi ulvahdella orgasminsa merkiksi, ja minä tietysti jouduin heti teeskentelemään omaani vastaukseksi.
Tuijotamme toisiamme. Kummankin bluffi on liian läpinäkyvää. Sitten keksin. Nousen sängylle ja painan polveni hänen ranteelleen. Alan vääntää saksia molemmin käsin. Muista, ei mustelmia, ei haavoja, ei turvonneita niveliä. Painamalla keskisormen päätä voimakkaasti saman sormen ensimmäistä niveltä kohti saan Björnin karjahtamaan kivusta ja otteen herpoamaan. Sidon köyden uudelleen. Nyt kunnolla. Otan tyynyliinan yhdestä tyynystä ja peitän hänen päänsä sillä. Rimpuilu on hankalampaa, kun Björn ei pysty näkemään. Sitten tarkastan kaikki solmut. Kiinnitän pylpyrän korkeimpaan kohtaan sängynpäädyssä ja pujotan Björnin köyden hänen kaulaansa. Se on luja, mutta päällystetty jollain silkin tapaisella kankaalla. Saakohan tällaisia seksikaupoista? Tarkastan solmut vielä kerran, koska kohta rimpuilu alkaa toden teolla. Sitten alan improvisoida.
Haen keittiöstä suurimman kokkiveitsen, vedän peiton kokonaan Björnin päältä, avaan pyjaman napit ja poistan sitten tyynyliinan. Näen kuinka hänen silmänsä laajenevat kauhusta. Hän alkaa anella. Hän lupaa, kuinka ei enää koskaan pakota minua seksiin. Hän viittaa suhteemme onnellisiin alkuaikoihin, jolloin vielä luotin häneen ja olin rakastunut. Se saa minut kylmän raivon valtaan. Nostan hänen viisisenttiseksi kutistuneen hirviökyrpänsä pystyyn ja kutittelen sitä veitsen kärjellä. Hän kiemurtelee ja sanat virtaavat ryöppynä hänen suustaan. Hän on hyvä puhuja, ja aina osannut puhua minut ympäri hetkessä. Mutta nyt en kuule sanoja. Otan kivekset käteeni ja nostan ne hänen näkyvilleen. Painan veitsen ihoa vasten. Muista! Varovasti! Ei viiltoja! Ei jälkiä. Björn kiemurtelee yhä kovemmin ja puheen korkeus nousee miltei falsettiin. Kyllästyn ja vien veitsen pois. Menen olohuoneeseen ja poltan tupakan. Vilkaisen pari kertaa ovelta tarkistaakseni, että solmut pitävät. Tumppaan tupakan. Nyt.
Orgasmimetelöintimme tietysti toimivat merkkinä miehille ja samassa kasvojeni alla olevaan vakoon ängettiin penis ja tunsin, kuinka omaani työnnettiin toinen. Mies nosti Sirpan polvet koukkuun olkapäilleen ja minä aloin puristella ja sivellä miehen kiveksiä ja peräreikää. Arvasin, että Sirpa nuoli allani minua tökkivän miehen pusseja. Sirpaa röykyttävä mies tuli ensin, riisui kondominsa ja työnsi kalunsa minun nuoltavakseni. Puhdistin sen kuuliaisesti ja olin iloinen, kun saatoin antaa Sirpalle lepohetken. Hän ei pääsisi pois altani ennen kuin minua rynkyttävä mies lopettaisi.
Kun mies lopetti, huomasin hänen olleen amerikkalaisintellektuelli. Ilmeisesti hän piti kypsemmistä naisista, koska oli jo toisen kerran valinnut minut. Minä uhmasin Björniä ja komensin tupakkatauon. Björn ei tuntunut pahastuvan tästä oma-aloitteisuudesta, koska koko joukko hyväksyi ehdotuksen hyvin auliisti. Käsiimme työnnettiin portviinilasit ja savukkeet. Sirpa oikoi hameensa ja minä nostin rinnat hetkeksi takaisin korsetin kuppeihin ja olkanauhat olkapäille. Istuimme vierekkäin sohvassa ja koetimme saada hengityksen tasaantumaan. Miehet ympärillä kehuivat kilvan ruumiinaukkojemme ihanuutta, lihamme kiinteyttä, muotojemme esteettisyyttä ja kaikkia niitä ominaisuuksia, joista huoria yleensä kehutaan. Kun lasit olivat tyhjät, vilkaisimme toisiimme, tumppasimme savukkeemme ja kuin yhdestä sopimuksesta käännyimme ympäri, asetuimme polvillemme sohvaan, otimme lujan otteen selkänojasta ja pyllistimme miehille. Sirpa läimäytti vielä itseään avokämmenellä pakaralle.
Kenties eleen väärä provokatiivisuus ja jopa kapinallisuus pantiin merkille, koska saimme rangaistuksemme ja yön anaalivaihe alkoi. Sirpa kiljaisi kivusta, kun nuorsuomalainen tunki aisansa hänen pyllyynsä. Vanha äijä otti mallia nuoresta kollegastaan, mutta hän levitti ensin liukuvoidetta reiälleni, työnsi sormellaan sitä hiukan sisäänkin ja kumartui kuiskaamaan korvaani mielestään vitsikkäästi:
- Sopiiko, että vierailen B-rapussa?
Tietenkin valehtelin, että mielihyvin ja tervetuloa ja ukko aloitti loputtoman jyystämisensä. Sirpa ja minä päästelimme nautintoa viestiviä vinkaisujamme ja huohotuksiamme, nojasimme päitämme sohvan selkänojaan, kummankin poski tummaa nahkaa vasten. Katseemme kohtasivat ja tiesimme, että kumpikin koettaa ajatella jotakin muuta kuin suolissamme kirnuavia pökäleitä. Selkänojasta kiinni pitävät kätemme koskettivat toisiaan. Kumpikin oli vakava, kummankin suusta tuli säännöllisin väliajoin teeskennelty "ooh". Me vain katselimme toisiamme silmiin. Hänen silmänsä olivat ruskeat ja kulmakarvat oli nypitty hyvin kapeiksi ja kauniiksi viiruiksi. Salaliittolaiset. Me molemmat tiesimme jotain, mitä huoneessa olevat miehet eivät tienneet. Tajusin, etten vihaa häntä, vaikka hän on kilpailijani, ja minun pitäisi vihata häntä ja tuhota hänet. Sitten Sirpan pää tempaistiin pystyyn ja näin, kuinka suonikas penis työntyi hänen suuhunsa. Peniksen yläpuolella oli pitkänomainen syntymämerkki. Siirsin käteni Sirpan käden päälle ja katselin Björnin syntymämerkin edestakaista liikettä, kunnes omakin pääni nostettiin selkänojalta ja minunkin suuhuni tunkeutui liukas ja kova lihakimpale.
Katson kelloa. Vain 40 minuuttia on kulunut, tuntuu kuin kolmelta tunnilta. Lehdenjakaja tulee viideltä ja haluan, että kaikki on valmista puoli tuntia ennen. Minulla on reilusti yli puolitoista tuntia aikaa. Poltan vielä toisen tupakan. Sitten kolmannen. Palaan makuuhuoneeseen ja huomaan, että Björnin kyrpä on edelleen jäykkä. Alan nauraa hysteerisesti, kun huomaan spermatipat hänen reisillään ja vatsallaan. Nauran niin, että vajoan lattialle. Sitten tajuan, että spermaa pitäisi olla myös minussa. Otan savukeaskista sellofaanin ja kaavin sormellani sellofaaniin niin paljon spermaa kuin suinkin saan. Katkon Björnin siteet ja irrotan silmukan. Björn putoaa sängylle pää kenossa sängynpäätyä vasten. Vedän hänet jaloista suoraan. Irrotan oman köyteni Björnin köydestä ja vieritän hänet sitten lattialle, sängyn vieressä olevan maton päälle. Maton avulla vedän hänet kattokoukun alle ja kainaloiden alle sidotun köyden, keittiöjakkaran ja taljan avulla nostan hänet ylös. Silkkiköydessä on lenkki valmiina juuri oikeassa kohdassa. Laitan sen koukkuun, otan taljan pois ja katkaisen saksilla kainaloiden alla olevan köyden.
Alan meikata Björnin kullia. Se ei ole enää kivikova, osa verestä on paennut paisuvaiskudoksista. Sivelen siihen hiukan liukuvoidetta ja runkkaan sitä hiukan niin, että voide levittyy tasaisesti. Se on vielä aivan lämmin. Sitten avaan kakkarasiani ja huomaan, että nokare on aivan liian kiinteä. Joudun lisäämään siihen tipan vettä, niin että saan levitettyä sitä hiukan kaluun. Esinahan poimuun laitan hiukan enemmän, niin että siitä saadaan varmasti kunnon näyte. Sellofaanista otan hiukan spermaa ja hieron sitä terskaan. Tulitikun avulla nostan pienen pisaran terskan päälle.
Pikkujakkarassa ja keittiöportaissa saa olla minun sormenjälkiäni, mutta Björnin sormenjälkien täytyy olla päällimmäisinä. Painelen hänen käsiään pitkin jakkaroiden pintaa. Kerään fleecesuikaleet, leikkaan niistä irti köydet ja vyönpätkät ja silppuan suikaleet saksilla. Laitan kangassilpun ja köydenpätkät eri muovikasseihin ja piilotan toisen kassin siivouskomeroon. Tulen hävittämään kassit heti kun saan tilaisuuden. Olen varma, ettei talossa tehdä kotietsintää ainakaan heti. Tämä on koko suunnitelman heikoin kohta, koska en keksinyt koko talosta ainoatakaan kotietsinnän kestävää piilopaikkaa. Mutta otan tämän riskin. Pylpyrän ja taljan ja toisen muovikassin vien autotalliin sytyttämättä valoa.
Tarkastan makuuhuoneen, ettei mitään ole jäänyt näkyville. Käyn kylpyhuoneessa sotkemassa meikkini pandaksi. Sitten otan seksikaapista dildon, voitelen sen ja työnnän peräreikääni. En tiedä, kuinka kauan anaaliyhdynnän jälkeen lääkäri pystyy näkemään merkkejä siitä. Tiedän vain, että parkkiintunutkin peräreikä, kuten minulla, on arka vielä koko seuraavan päivän. Enkä tiedä, kuinka nopeasti joudun lääkärintarkastukseen. Tässä en ota riskejä. Menen olohuoneeseen, istun sohvassa dildo sisälläni ja poltan ketjussa. Dildo ei tunnu kiihottavalta, se tuntuu vain loputtomalta vessahädältä. Päätän, että tämä on viimeinen kerta, kun suolessani on mitään ylimääräistä.
Vähän vaille puoli viisi työnnän dildon ulos itsestäni, pesen sen ja vien paikalleen. Sellofaanista kaavin loput spermat ja levitän ne peräaukolleni. Sitten poltan sellofaanin keittiön lavuaarissa. Asetun makuuhuoneen ikkunan ääreen odottamaan lehdenjakajaa. Lähes puoli tuntia kuluu ja sitten näen, kuinka lehdenjakaja avaa portin ja lähestyy taloa. Hänen ollessaan noin kymmenen metrin päässä ovesta, huudan apua ensimmäisen kerran. Jatkan huutamista ja kuulen postilaatikon kolahtavan. Samalla napsautan sängynpäätyyn kiinnitetyt käsiraudat ranteisiini. Painan raudat liian tiukalle, jotta ranteisiin painuu hyvät jäljet. Toivon, että poliisi saapuu ennen kuin sormet menevät kuolioon.
Myöhemmin yöllä koko seurue oli kuin lauma lapsia syntymäpäiväkutsuilla, kaikilla masu täynnä karkkia, mutta lisää pitää vain ottaa, vaikka jo pikkuisen yököttää. Sirpaa ja minua väänneltiin erilaisiin kummallisiin asentoihin ja vuoroteltiin eri rei'illä. Minun piti kerran käydä selälleni pöydälle ja äijät leikkivät Clintonia työntelemällä sikaria vaginaani. Sitten tilalleni vaihdettiin Sirpa, ja hänen kanssaan leikittiin viinipullon kaulan kätkemistä. Jossain vaiheessa joku keksi Björnin pienen kuntosalin saunan eteisessä ja siellä huviteltiin pökkimällä meitä eri kuntosalilaitteissa. Sirpa aseteltiin painonnostopenkille ja minua varten rekkitanko laskettiin niin alas, että aukkoni olivat sopivalla korkeudella roikkuessani kyynär- ja polvitaipeistani tangossa. Tässä Björnkin käväisi hetken sisälläni.
Japanilaiselle tuntui riittävän ainoa kerta makuuhuoneessa. Hän katseli innoissaan muiden miesten touhua, mutta piti vaatteet yllään, tyytyen vain runkkaamaan. Muutaman kerran kutsuin häntä katseellani, mutta hän vain hymyili ja kehotti eleillään jatkamaan muiden kanssa. Kun koko muu joukko oli saanut lopulta tarpeekseen ja haali jo vaatteita ylleen, kutsui japanilainen minut luokseen. Kävin vielä laittamassa shamisen-cd:n soimaan ja imin silmät kiinni istuvasta japanilaisesta viimeiset mehut. Kesti kauan ennen kuin sain hänet tulemaan, ja silloin kaikki muut miehet olivat jo lähteneet ja Sirpa oli jo pukeutunut.
Taksia odottaessaan japanilainen ylisti Björnille iltaa ja suuteli minua kädelle lähtiessään. Koin käsisuudelman irvokkaaksi seistessämme eteisessä, hän moitteettomassa liituraitapuvussaan, Björn kylpytakissaan ja minä korsetissani, rinnat paljaina ja häpykarvat ruumiinnesteiden klimpeiksi liimaamana. Hymyilin hänelle kuitenkin mahdollisimman viehättävästi ja toivotin uudestaan tervetulleeksi milloin vaan.
Maksaessaan Sirpalle Björn ehdotti, että tämä voisi jäädä yöksi, mutta oli ilmeisesti japanilaismenestyksestämme niin hyvällä tuulella, ettei alkanut vastustella, kun Sirpa sanoi mieluummin menevänsä kotiin. Hyvä. Koska aamulla Björn olisi vielä halunnut aamiaisen ja vessareissun jälkeen yhteishoidon Sirpalta ja minulta. Kun vain minä olisin paikalla, hän ei vaivautuisi. Nykyisin hän nai minua ilman katselijoita vain naru kaulassaan.
Sidon Björnin köyteen heti solmun yläpuolelle oman köyteni ja pujotan sen pylpyrän läpi. Mietin sanoisinko Björnille hyvästit. Päätän etten sano. Hämmästyksekseni huomaan kiihottuvani, kun alan vetää köydestä. Björnin puhetulva loppuu, kun köysi kiristyy ja hän alkaa tempoa raajojensa siteitä ja kääntää katseensa minuun päin ja koettaa tavoittaa silmäni ja anoa vielä kerran noilla aukoillaan, joiden läpi en koskaan ole nähnyt hänen mieleensä ja minä katson suoraan niihin ja näen ensimmäisen kerran hänen sieluunsa ja näen siellä vain pohjatonta kauhua ja hymyilen ja vedän köydestä ja niskassa oleva solmu kiristyy ja köysi painaa hänen kaulavaltimoitaan ja henkitorveaan ja Björn on painava ja minun on vedettävä koko ruumiini painolla ja hänen hengityksensä vinkuu ja minä vilkaisen hänen kyrpäänsä ja huomaan sen jäykistyneen ja minä olen niin kiihottunut, että mietin ratsastaisinko hänellä vielä viimeisen kerran, mutta päätän, että sitä riemua en hänelle suo ja hänen takapuolensa nousee sängystä ja hän koettaa turhaan tukea ruumiinsa painoa käsillään ja jaloillaan ja hänen suunsa aukeaa ja kieli tulee ulos ja silmät pullistuvat päästä ja minä sidon köyden pään sängyn päätykoristeisiin ja hänen takapuolensa jää ilmaan ja hän saa otettua hiukan tukea käsillään sängyn päätykoristeista, mutta se vain pitkittää hiukan hänen rimpuiluaan ja minä jään katsomaan, kuinka hän nytkähtelee kauan ja kuinka hänen kasvonsa ovat hirveän rumat ja tummanpunaiset ja tajuan ensimmäisen kerran, kuinka ruma hän oikeastaan on ja hän tuijottaa minua enkä saa silmiäni irti hänen silmistään, joista vähitellen häviää elämä ja minä kuvittelen, kuinka ratsastaisin hänen kyrvässään ja tukisin itseäni vetämällä samalla narusta ja minä hieron kädelläni ihanaa ikiomaa vittuani ja saan orgasmin, samalla kun hän lakkaa nytkähtelemästä ja minä menen olohuoneeseen ja sytytän vapisevin käsin tupakan.
© Copyright Orkku.net 2020. All Rights Reserved.
