Kirjoittajan blokki

Madonluku Seksinovellit
18.07.2021
673 näyttökertaa
0 kommenttia
0.00
(Huom. Tämä on fiktiivinen kertomus. En harjoita enkä hyväksy mitään tämänkaltaista toimintaa oikeassa maailmassa.)

Ei se sinänsä ole paha asia, jos on hieman pehmeä. Sellaisellekin materiaalille on kysyntänsä ja senkin voi tehdä taidolla. Mutta kun on kerran jäänyt jumiin siihen muottiin, lokeroitu pehmopornon ja siirappisten romanssien rustaajaksi, haluaa pois siitä. Onneksi viimeisimpäni oli myynyt sen verran, että saatoin rojaltien turvin ottaa vähän sapattia, hakea inspistä. Paperi kirjoituskoneessa pysyi harmillisen valkoisena ja tajusin miksi. Miten kirjoittaa särmää, jos on aina itse siloinen? Halusin loata itseni, maistaa kiellettyjä hedelmiä, kurkata pimeälle puolelle. Kuluneita fraaseja. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa ja seurasta olikin ollut pulaa. Ja sitä saa halutessaan jokainen, jos vain on rahoissaan kuten minä olin. Iltaisin kruisailin punaisten lyhtyjen alueella tuntien itseni kovinkin paheelliseksi. Ja voisin pitkästi kuvailla mitä kaikkea noiden ilolintujen kanssa puuhailin. Voisin loihtia silmienne eteen kuvia, joissa yhdyin vuorotellen molempiin reikiin, ammuin elämännesteitäni heidän päällensä, nuolin kaikkein pyhintä heidän imiessään omaa elintäni, kunnes se laukoi tuotoksiaan heidän suuhunsa. Välistä saatoin jopa virtsata heidän päälleen tai he minun päälleni. Joskus naisia oli kaksi ja käskin heidän touhuta keskenään kun itse katselin ja lypsin kulliani. Näin mahtavia asioita, valtavia löllyviä rintoja, tiukaksi treenattuja pakaroita, nättejä ajeltuja kosteita vakoja, sanalla sanoen kauniita ja seksikkäitä naisia. Mutta sellaisia tarinoita on maailma pullollaan, panomiesten muistelmia, kertomuksia häntäheikkien valloituksista. Ja kun yritin itse kirjoittaa niitä lisää, tiesin niiden olevan parhaimmillaankin keskinkertaisia, mikä oli tavallaan huonoakin huonompi. Ehei, en halunnut olla mikään tusinapukki, vaan tehdä jotain, joka saisi kaikki casanovatkin haukkomaan henkeään. Jos epäonnistuisinkin, tekisin sen tavalla, joka ei unohtuisi. Idea syntyi kun eräs tutuksi tulleista ilolinnuista vietti yön luonani ja aamuvirkkuna katselin häntä nukkumassa siinä, äänettömänä ja liikkumattomana, aivan kuin...aivan. Se olisi täydellinen erotiikan ja kauhun liitto. Karistin typerän ajatuksen pois takaraivosta kummittelemasta, mutta sinne se palasi joka kerta, mokoma kutsumaton vieras. Kirjoittelin muista asioista, mutta palasin tähän järjettömään ideaan. Välistä tyydytin itseäni ja annoin ajatuksen kehittyä mielikuvien asteelle, näkyjä, ääniä, hajuja, makuja, tuntoja. Siitä fantasiasta tuli pakkomielle, jotain kammottavaa ja juuri siksi niin houkuttelevaa. Aloin tehdä valmisteluja ja siinä sivussa luonnostella tarinaa aiheesta. Vakuuttelin itselleni, etten oikeasti tekisi sitä. Valmistelut olivat vain tapa päästä päähahmoni pään sisään. Kesti joitakin kuukausia ennen kuin olin valmis siirtymään sanoista tekoihin ja siihen mennessä olin haalinut aimo kasan aiheeseen liittyvää materiaalia, jolla psyykkasin itseäni.

Jonain iltana ajelin taas niillä pahamaineisilla seuduilla pahoin aikein ja palasin kotiin ottamatta ketään kyytiin. Toisena iltana poimin huoran autooni, mutta jänistin viime hetkellä ja me vain naimme. Kolmantena iltana olin jo luopumassa koko hankkeesta. Olin notkunut liikaa näillä seuduilla. Se muistettaisiin kun joku katoaisi. Eikä voinut tietää millaisia systeemejä lutkilla oli keskenään sovittuna toistensa turvaamiseksi. Ajoin kiertotietä kotiin hämilläni ja onnekas sattuma tarjosi minulle yksinäisen naisen pimeässä puistossa. Nätti nainen, aloin kovettua jo ajatuksesta, että hän viettäisi jonkin aikaa luonani. Toimin nopeasti. Ajoin lähelle ja sanoin joutuneeni onnettomuuteen. "Tule pian, hän vuotaa kuiviin", sanoin. Nainen juoksi autoni luokse ja työnsin kloroformiliinan hänen naamaansa ennen kuin hän ehti huutaa. Heitin hänet auton takaosaan ja ajoin kotiin tuli hännän alla. Riskaabelia, mutta riskin arvoista. Autossa oli väärät kilvet, sen perusteella en ainakaan jäisi kiinni.

Nainen oli hämillään herätessään, yritti nousta ylös, mutta oli vielä liian tokkurainen eivätkä kahleetkaan sallineet hänen päästä jaloilleen. Hän huusi apua, huutakoon rauhassa, ajattelin. Naapuriin asti se ei kuuluisi, äänieristykset olivat liian hyvät. Kuuntelin hetken aikaa hänen vaikerointiaan ja aloin veivata samalla omaa kulliani, joka kovettui hetkessä. Paljaalla, tällä kertaa pääsisin panemaan paljaalla. Riisuin itseni ja laitoin naamion päähän. Nappasin vielä sakset eteisestä. Nainen rimpuili kun leikkelin hänen vaatteitaan. Oli annettava pieni opetus. Viilsin häntä käsivarresta ja käskin olla paikoillaan. Hän hiljeni ja rauhoittui, antoi minun riisua hänet. Vaatteitaan hän ei enää tarvinnut. Hyväilin häntä hetken ja kuuntelin vaimeaa itkua. Helvetti, tälläinenkö minä oikeasti olinkin? Tuntui äärimmäisen pahalta ja äärimmäisen hyvältä yhtä aikaa. Liian myöhäistä perääntyä. Moraalinen konflikti oli saanut kaluni villiintymään, se suorastaan huusi pillua. Survoin vehkeen kaappaamani naisen sisään ja aloin lykkiä menemään hänen tuskanhuudoistaan nauttien. Puristelin nättejä rintoja, hivelin pakaroita, sivelin välistä hiuksia. "Hitto, sä oot kaunis", sain sanotuksi, mutta nainen ei kiittänyt kohteliaisuudesta. Ei mitään käytöstapoja. Aika opettaa etikettiä. Kiskoin hiuksista, läpsin pakaroita. Nappasin lattialta sakset ja tein muutaman viillon selkään. Tietääkseni minulla ei ollut mitään verifetissiä, mutta silloin tajusin naisen viiltelemisen olevan äärimmäisen nautinnollista. Vastaavaa seisokkia en ollut kokenut ikinä. Kassini olivat täynnä. Viime päivät olin käyttänyt tahdonvoimani kaikki rippeetkin, jotta malttaisin olla runkkaamatta. Halusin tämän lastin olevan valtava. Mihin sen päästäisi, ampuuko vain sisään vai ruikkiiko hänen päälleen? Nainen rukoili armoa, sanoi ettei käytä ehkäisypillereitä. Se sai minut vieläkin suuremman kiihkon valtaan. Panin häntä takaapäin kuin eläin ja ulvoin keuhkoni täydeltä kun lopulta pumppasin lastini hänen sisäänsä. Mönjää vain tuli ja tuli. Läähätin kiihkon laantuessa ja vaihtuessa syyllisyyteen. En siis ollut täysi hirviö, lähellä vain. Nousin jaloilleni. Kusella pitäisi käydä, mutta sehän hoituisi tässä samalla. Kusin naisen päälle, varsinkin hiukset halusin kastella.

Hänen nimensä oli Jenna, niin selvisi lehtijutusta, jota luin aamupalan yhteydessä. Havainnoista pyydettiin ilmoittamaan viranomaisille ja niin edelleen. Jennaa etsittiin enkä voisi pitää häntä täällä loputtomiin. Oli otettava kaikki irti tästä vähäisestä ajasta. Heti syötyäni riisuuduin ja survoin melaani Jennan molempiin aukkoihin. Ruiskin lopuksi elämännesteeni hänen rinnoilleen. Seuraavat kaksi päivää kulutin rustaten ja raiskaten. Kirjoitin liuskan toisensa jälkeen täyteen pelottavia, kieroja, sairaita rivejä. Kun inspiraatio laantui hetkellisesti, vatkasin kullini kovaksi ja kävin taas naimassa Jennaa. Otteeni kävivät rajummiksi, puristelin, läpsin ja etenin siitä nyrkiniskuihin ja potkuihin. Hekuman huipulla kävin jopa hakemassa veitsen ja viiltelin Jennaa muutaman kerran. Huomasin vanhan johdon pätkän, josta tuli kelpo ruoska. Pakotin Jennan nielemään sekä spermaani että kustani. Lopulta hän ei enää edes itkenyt, vaan oli jotenkin alistunut kohtaloonsa, lähestulkoon katatoninen. Silmät katsoivat kaukaisuuteen ja ruoskaniskutkin saivat aikaan vain pieniä inahteluja. Katsoessani tuota naamaa tunsin taas konfliktin sisälläni. Osa minussa halusi vapauttaa hänet saman tien. Poistuin huoneesta häkeltyneenä ja ravasin ympäri olohuonetta edelleen alastomana. Oli toimittava nopeasti ennen kuin päättäväisyyteni pettäisi. Palasin pieneen kauhukammiooni ja riisuin naamioni Jennan kasvojen edessä. Hän palasi tähän maailmaan. Hän huusi, ei siksi, että kasvoissani olisi ollut jotain pelottavaa sinänsä. Hän vain tajusi mitä kasvojen näyttäminen tarkoitti. Hän ei tulisi poistumaan täältä elävänä.

Olisi tehnyt mieli kuvata kaikki videolle, muttei sellaista tallennetta uskaltaisi säilyttää. Jenna aneli armoa. Varmaan jonkinlaisen epäilyksen on täytynyt näkyä kasvoiltani ja hän tarrasi siihen. Teippasin suun umpeen. Ei kukaan halua seksin aikana kuunnella sellaista nalkutusta. Teen sen, teen sen heti, päätin. Riisuuduin ja aloin runkata itseäni juhlakuntoon. Hänen pillunsa oli ihanan tiukka, teki pahaa luopua siitä. Minulla oli veitseni, jolla panemisen aikana viiltelin muutamia haavoja. Nyt ei oltu enää niin nöpönuukia. Aloin viiltää syvemmälle, niin että veri valui vuolaana. Lienenkö ikinä kokenut vastaavaa kiimaa? Nain Jennaa apinan raivolla, niin syvillä ja kovilla työnnöillä kuin mahdollista. Iskin veitsen kylkiluiden väliin, uudelleen ja uudelleen. Nyt se oli tehtävä, nyt ennen kuin omatunto pääsee niskan päälle. Nyt, nyt, nyt, nussin tuota pillunkantotelinettä ryminällä ja vein veitsen kurkulle. Orgasmi vavisutti koko kehoani. Sperma lähti liikkeelle ja samalla hetkellä viilsin Jennan kurkun auki. Sen jälkeen puukotin häntä selkään, uudelleen ja uudelleen. Suunnilleen orgasmini laantumisen hetkellä Jenna oli lakannut kouristelemasta. Hiki alkoi kuivua iholtani ja etsin turhaan Jennalta pulssia. Tavallaan olisin toivonut herääväni sängystä ja kaikki tämä olisikin ollut kammottavaa märkää unta. Toisaalta olin onnellisempi kuin olin ikinä ollut. Seksi ja kuolema, kaksi suurta voimaa kohtasivat. Tapoin ihmisen vain omaksi nautinnokseni. Onko mitään äärimmäisempää olemassakaan?. Tämä oli saatava paperille.

Pakkasin ruumiin säkkiin ja muutaman kiven joukkoon. Siivosin jäljet perusteellisesti ja pesin myös itseni huolella. Ei pisaraakaan, huone oli neitseellisen puhdas. Myöhään yöllä ajoin syrjäiselle järvelle ja upotin ruumiin. Haluaisin ajatella, että tämä oli kertaluontoinen kokeilu. En voi luvata sitä. Kun on kerran mennyt niin pitkälle, on vaikea palata takaisin ruotuun. Ja teksti, se pulppuaa kuin ei koskaan ennen. On hankala luopua näin syvästä inspiraation lähteestä ja nautinnon lähteestä. Yritän olla ihmisiksi, mutten lupaa mitään.
© Copyright Orkku.net 2020. All Rights Reserved.