Saattohoito

admin | Seksinovellit | 25.02.2016 |
Suuseksiä heteroseksiä aikuinen mies tai useampi aikuinen nainen tai useampi kirjoitettu naisen näkökulmasta





Vain Orkku.net kävijöille! 10% alennus Huippukivasta!

Käytä alennuskoodia: X7M36AXP saadaksesi 10% alennuksen kaikista Huippukivan tuotteista! Koodi on voimassa kuun loppuun saakka, ole siis nopea!






Olin ollut myöhään ylitöissä, ja siksi menin poikkeuksellisesti yksin tapaamaan Harria. Joka kerran sama kurkkua kuristava tunne avatessani osaston ovea. Harri siirrettiin kaksi viikkoa sitten saattohoitokotiin. Hän itse halusi niin, koska mitään toivoa paranemisesta ei enää ollut, ja lääkärit arvioivat, että jäljellä oleva elinaika laskettaisiin enää viikoissa. Sairaus oli diagnosoitu vain puolisen vuotta sitten, ja hänen terveytensä oli sitten hyvin nopeasti luhistunut.

Tervehdin toista iltavuorossa olevista hoitajista ohittaessani kanslian ja kävelin suoraan Harrin huoneeseen. Hänen silmänsä kääntyivät ovelle tullessani, ja pystyin erottamaan pienen hymyntapaisen hänen suupielissään. Hengityskone piti säännöllistä sihahtavaa ääntään. Noin kuukausi sitten hänelle oli laitettu kanyyli henkitorveen, eikä hän siitä pitäen ollut pystynyt puhumaan mitään. Kommunikoimme pienten korttien avulla. Korteissa oli aakkoset. Näytin hänelle korttia kerrallaan, ja hän ummisti silmänsä oikean kortin kohdalla. Hidasta, mutta toimivaa.

Suukotin Harria poskelle ja kysyin, haluaako hän sanoa jotain korttien avulla. Monta nopeaa silmien räpytystä. Siis EI. Vedin tuolin sängyn viereen ja aloin kertoa poikien kuulumisia. Meillä on viisi- ja kahdeksanvuotiaat pojat, jotka useimpina päivinä ovat mukanani Harria tapaamassa, mutta tänään he olivat ylitöideni takia menneet yökylään äitini luo. Sitten kerroin jotain työpaikan tapahtumista. Ja sitten yhtäkkiä ei ollut enää mitään kertomista. Istuin vain siinä, pitelin Harria kädestä ja katselimme toisiamme silmiin.

Lihasten hallinta on kadonnut hänen raajoistaan miltei kokonaan. Kasvoista samoin. Ainoastaan silmiä ja joitain ilmelihaksia hän vielä pystyy liikuttamaan. Näin Harrin kääntävän katseensa yöpöydälle. Kysyin, haluaako hän aakkoskortit. Silmien ummistus.

Otin kortit ja aloin käydä niitä läpi. N-kirjaimen kohdalla silmien ummistus. Uudelleen pakan alusta. Nyt silmien reaktio heti A-kirjaimen kohdalla. Sitten I. Sitten M. Kirjoitin kirjaimet paperille. Kuuden kirjaimen jälkeen hän ei enää katsonut kortteihin, vaan jäi katsomaan silmiini. Olin ymmälläni. NAIMUA. Mitä se tarkoitti. Tarjosin kortteja uudelleen, mutta Harri vain räpytteli silmiään kiellon merkiksi. Katsoin paperille kirjoittamiani kirjaimia ja yhtäkkiä ymmärsin. Mutta en halunnut ymmärtää. Ja ikään kuin aikaa voittaakseni kysyin:

- Onko tässä kaksi sanaa?

Silmien ummistus. Nyt minun oli pakko ymmärtää:

- Tarkoitatko "Nai mua"?

Silmien ummistus. Häkellyin täysin. Harri oli joutunut sairaalaan neljä kuukautta sitten, eikä meillä tietenkään ollut sen jälkeen ollut mitään seksiä. Itse en koko aikana ollut edes masturboinut. Kaikki seksiin liittyvä oli jotenkin vain jäänyt sairauden, surun ja yksinään lasten kanssa selviämisen alle. Mutta ymmärsin yhtäkkiä, että niin ei välttämättä ollut Harrilla. Hän oli jo kuukausitolkulla maannut liikkumattomana sängyssä. Mutta hänen ajatuksensa ja tunteensa olivat edelleen yhtä kirkkaat kuin ennenkin. Mitä hän oli ajatellut? Olisiko mikään ihme, jos hän oli muistellut hyviä ja iloisia asioita eletyssä elämässään? Ja seksi oli taatusti ollut yksi sellainen. Mikä on kuolemaantuomitun viimeinen toive? Savuke? Vai vielä kerran saada tuntea toisen ihmisen mahdollisimman intiimi kosketus? Aloin vastahakoisesti ymmärtää Harrin pyyntöä. Mutta olisiko seksi edes mahdollista? Millainen seksi? Mihin Harri tämänhetkisessä tilassaan pystyisi? Silmäni käväisivät peitossa Harrin lantion kohdalla kuin salaa, mutta tietysti Harri huomasi nopean vilkaisun.

- Tuota... Haluaisitko, että mä tyydyttäisin sua kädelläni...?

Monta nopeaa silmien räpytystä. Minä nieleskelin.

- Sä tarkoitat, että mä naisin sua ihan oikein...? Ratsastaisin sun päälläs?

Silmien ummistus. Kyllä. Harri oli ajanut minut nurkkaan.

- Mmmm... onnistuisiko se? ...seisoisiko sulla?

Taas silmien ummistus. Katseeni siirtyi taas Harrin lantion tienoille. Jossakin siellä peiton alla oli hänen kalunsa, niin tuttu minulle, mutta jonka olin tiedostamattani julistanut kuolleeksi vielä Harrin eläessä. Olikohan Harrilla joskus seisonut hänen ajatellessaan seksiä yöllä sängyssään, kun sairaala oli hiljainen ja yöhoitaja oli käynyt tarkistamassa hänen vointiaan? Olin tavannut osaston molemmat yöhoitajat. Toinen heistä oli todella kurvikas pakkaus. Typerää kyllä, tunsin jopa pienen mustasukkaisuuden piston. Vai oliko Harri vain nähnyt unta mahtavasta erektiosta? Olin viime kuukausien aikana koettanut ottaa kaiken mahdollisen selville Harrin taudista, Kohlhaasin syndroomasta. Tiesin, että hermot eivät enää välittäneet käskyjä tahdonalaisille lihaksille (poikkeuksena vielä siis silmät ja jotkin ilmelihakset). Tuntoaisti hänellä oli täysin tallella. Keuhkot eivät enää jaksaneet, mutta autonominen osasto toimi vielä muuten. Missään ei ollut näkynyt pienintäkään mainintaa sukuelinten toiminnasta. Minun oli saatava selvyys. Katsoin Harria silmiin, hymyilin ja tartuin peiton yläreunaan:

- Minä vähän vilkaisen.

Harrin suupielet vääntyivät niin suureen hymyyn kuin ne enää pystyivät. Minä vedin peittoa alemmas. Harrilla ei ollut sairaalayöpukua vaan oma pyjamansa, jonka olin toissajouluna antanut hänelle. Vedin peiton polviin asti, väläytin Harrille nopean hymyn ja tartuin sitten pyjamanhousujen vyötärönauhaan. Varovasti vedin sitä alaspäin niin, että hänen kalunsa paljastui. Se oli selvästi hiukan jäykistynyt. Mutta järkytykseni oli melkoinen kun tajusin, mitä olin unohtanut. Harrilla oli katetri. Peniksen päästä luikerteli ohut, läpinäkyvä, keltaisen nesteen täyttämä letku. Letku oli teipattu kiinni hänen reiteensä ja jatkui sitten peiton alta sängyn alle, muovipussiin.

Minä olen aika päättäväinen henkilö, kun niikseen tulee. Selvisin järkytyksestä nopeasti sanomalla itselleni: "Katetreja otetaan pois ja laitetaan takaisin harva se päivä. Itse en osaisi sitä kenties laittaa, mutta poisottaminen ei voi olla kummoinenkaan juttu". Laskin käteni puolikovan kalun päälle. Se alkoi välittömästi kovettua lisää. Siirryin takaisin sängyn pääpuoleen, kumarruin suutelemaan Harrin suuta ja kuiskasin:

- Kyllä sulla kaikki tuntuu toimivan. Mutta mun täytyy ensin ottaa katetri pois...

Harri hymyili taas ja ummisti silmänsä kerran.

Olen parhaimmillani silloin, kun saan touhuta jotain. Pelkkä oleminen saa minut äkkiä masentumaan. Vierailut Harrin luona olivat aina vaikeita, koska oli niin vähän, mitä saatoin tehdä hänen hyväkseen. Nyt minulla oli Tehtävä. Katetrin poistaminen. Syyn, miksi halusin katetrin pois, työnsin jonnekin mieleni taka-alalle. Keskityin vain katetrin poistoon.

Tehtävä osoittautui hankalammaksi kuin olin ensin kuvitellut. Tartuin Harrin kaluun ja koetin vetää letkusta. Se ei liikahtanut milliäkään. Silloin huomasin, että muutaman kymmenen sentin päässä siitä, missä letku tuli ulos Harrista, oli katetrin haara ja siinä lyhyt letkunpätkä, joka oli suljettu tulpalla. Onneksi olin koko sairauden ajan koettanut pysyä kärryillä kaikista hoitotoimenpiteistä, mitä Harrille tehtiin. Tiesin, että kestokatetrin päässä toisinaan on eräänlainen pallo, jonne ruiskulla työnnetään hiukan vettä sen jälkeen, kun katetri on laitettu paikalleen. Kun tämä pallo pullistuu, se estää katetria valumasta itsestään ulos virtsarakosta. Muistin, että sen jälkeen kun pallo on täytetty, katetria vedetään ulos niin paljon, että pallo asettuu virtsarakon sisäpuolelle juuri siihen kohtaan, missä virtsaputki alkaa. Aloin ihmetellä, että otetaankohan katetrin asettamisessa huomioon erektiovara: kun penis pitenee, niin sehän alkaa kiskoa katetria ja palloa. Sitten tajusin, että juuri sen takiahan pallo onkin. Jos sitä ei olisi, erektio kiskoisi katetrin pois rakosta. Kun pallo pitää katetrin paikallaan, penis vain nielee lisää katetria sisäänsä. Näiden lääketieteellisten pohdiskelujen aikana tuijotin katetria ja Harrin penistä. Pidin ajatuksiani pois peniksen toisesta käyttötarkoituksesta. Sitten havahduin: pallo pitää vain tyhjentää ruiskulla. Mutta mistä ruisku? Kansliasta tietenkin.

Talvisaappaideni korkojen kopsahdellessa osaston käytävään keksin nopeasti mielessäni syyn, miksi tarvitsin katetria. Avasin kanslian oven. Iltahoitajat olivat juuri antamassa raporttiaan yökölle. Sille kurvikkaalle.

- Iltaa. Anteeksi, kun mä häiritsen kesken raportin. Mutta ihan nopea kysymys vain. Olisiko mitenkään mahdollista, että mä saisin yhden kertakäyttöisen injektioruiskun, vaikka käytetynkin? Mä lupasin pojille, että käyn apteekista hakemassa sellaisen, kun ne tarvitsevat sitä johonkin lennokkiliiman laittamiseen... Ja multa meni näin myöhään ja päivystävä apteekki on ihan kaupungin toisella puolella...

Hoitajat olivat hyvin avuliaita. Ei puhettakaan käytetystä ruiskusta. Yökkö otti kaapista kymmenen millilitran ruiskun ja kysyi, oliko se sopivan kokoinen. Minä kiitin ja jätin heidät jatkamaan raporttia. Kop-kop-kop, kenkieni kannat kaikuivat osaston käytävällä. Jostain päiväsalista kuului television vaimea ääni.

Harrin silmät seurasivat jokaista liikettäni. Vedin peiton taas pois hänen päältään. Nyt työnsin sen mytyksi jalkopäähän. Keinottelin pyjamanhousujen vyötärön alas hänen takapuolensa alta ja vedin housut polviin. Revin injektioruiskun pakkauksen auki, avasin katetrin tulpan ja laitoin ruiskun paikalleen. Sitten vedin männästä. Ruiskuun tuli muutama millilitra kirkasta nestettä. Jätin ruiskun paikalleen ja tartuin toisella kädelläni Harrin nyt jo veltostuneeseen ja pieneksi käyneeseen kaluun ja toisella kädellä katetriin. Koetin vetää. Ei mitään tulosta. Epäonnistumisen pelko nosti pienen hien otsalleni. Koetin pyörittää katetria pikkuisen. Sitten vedin taas. Huraa! Nyt se alkoi tulla ulos. Kohta koko letku oli kädessäni, siitä lirahti tippa pissaa lakanalle. Niinpä kietaisin siihen solmun ja irrotin sitten teipin, joka kiinnitti sen Harrin reiteen. Sitten työnsin katetrin muitta mutkitta patjan alle, pois tieltä.

Seksi? NAIMUA? Kuinka tämä oikein aloitetaan? Minulla oli ylläni virkanaisen univormuni, koska olin tullut sairaalaan suoraan töistä. Otin sinisen villakankaisen jakun yltäni ja taittelin sen siististi tuolin selkänojalle. Muistikuva välähti mielessäni: Harri istuu kotona olohuoneessa, pelkkä pyyhe ympärillään suihkun jälkeen. Minä riisun sukkahousuni, riisun pikkuhousuni, heitän pois puseroni, avaan rintaliivini ja viimeksi pudotan hameeni lattialle. Sitten polvistun alastomana hänen eteensä imemään kankea, joka strippauksen aikana on kasvanut koko komeaan mittaansa. Harri rakastaa katsella riisuutumistani. Siispä otin nyt sähkökäyttöisen sängyn säätimen ja laskin sängyn alimpaan asentoonsa. Nostin sängyn yläpäätä hiukan, niin että Harrin asento muuttui puolittain istuvaksi. Sitten asettelin tyynyjen avulla hänen päänsä siten, että hän näki helposti sängyn sivulle.

Aukaisin talvisaappaideni vetoketjut ja riisuin saappaat. Kovalla pakkasella en pidä hametta muuten kuin töissä. Nyt olin vetänyt töistä lähtiessä sukkahousujen päälle toiset, lämpimät sukkahousut. Nostin hametta niin, että sain vyötärönauhasta kiinni ja riisuin ne. Heitin sukkikset huolettomasti lattialle sängynpäädyn taakse. Sitten oli alla olevien sukkahousujen vuoro. Ne laitoin tyynylle Harrin pään viereen. Sitten vedin pikkuhousut nilkkoihin ja otin ne pois. Pikkuhousuilla hieroin kevyesti Harrin kasvoja ja suutelin nopeasti hänen suutaan. Keltaisen puseron napit auki, mutta puseron jätin päälleni. Jotenkin minua hirvitti olla täysin alastomana sairaalahuoneessa. Yökkö tulisi kierrokselleen vasta tunnin, parin päästä, eikä missään tapauksessa niin kauan kuin potilashuoneessa oli vierailija. Mutta kumminkin. Jätin puseron päälle.

Olin juuri avaamassa hameen vetoketjua, kun muistikuva välähti taas mieleeni: olen kotona keittiössä, ruokaa laittamassa. Lapset ovat jossain poissa. Harri tulee töistä. Hän tulee taakseni ja hyväilee kesämekon peittämää takapuoltani. Hän nostaa helmaa ja tunnustelee minua jalkojen välistä. Työnnän takamustani häntä vasten. Hän vetää pikkuhousut jaloistani ja minä asetun pieneen haara-asentoon etukumarassa, kädet tiskipöydän reunaa vasten. Hän astuu minut takaapäin siinä, mekko kainaloihin nostettuna. Harri rakastaa sitä, kun hameeni on nostettu vyötärölle. Niinpä päätin jättää hameen päälleni. Rypistyköön.

Pistin käden rintaliivien sisään ja nostin toisen rinnan pois kupista. Sitten toisen. Kumarruin Harrin ylle ja laitoin nännin hänen suuhunsa. Hän ei pystynyt imemään, mutta hänen kielensä toimi. Tunsin kuinka kieli siveli nänniä, ja silloin minä ensimmäistä kertaa aloin tuntea pientä värinää. Aloin itsekin haluta Harria. Sivelin nännillä hänen poskeaan, otsaansa, nenäänsä, jonka toisesta sieraimesta luikerteli nenä-mahaletku, toiseen poskeen teipattu. Laitoin toisenkin nännin suuhun ja tunsin, kuinka kieli härnäsi sitä. Jatkoin leikkiä hänen kasvoillaan ja aloin tuntea, kuinka jalkovälini heräsi eloon. Kuitenkin pelkäsin hiukan, etten olisi tarpeeksi märkä ja niin käännyin penkomaan hänen yöpöytänsä laatikkoa.

Laatikossa oli tuubi, jossa luki "Bepanthen". Puristin siitä hiukan oikeaan käteeni ja nostin toisella kädellä hameen helmaa. Ennen minä ajelin alapääni aina posliiniksi, mutta neljään kuukauteen en ollut välittänyt ajella. Ketä varten? Minulla on vaalea, aika ohut karvoitus, ja mielestäni pimppini on kauniimpi paljaana. Mutta nyt sitä ei kukaan ole ollut katsomassa, saati koskettamassa tai nuolemassa. Karvoja tai ei, joka tapauksessa näin Harrin silmissä välähdyksen, kun paljastin itseni. Levitin hiukan jalkojani ja koukistin polviani, sitten sivelin rasvan häpyhuuliin ja työnsin sormellani hiukan rasvaa sisällekin.

Riisuutumiseni aikana oli Harrin kalu herännyt eloon. Se nousi kuin torni suoraan ylöspäin. Kumarruin sen puoleen ja otin sen suuhuni. Sen tuttu maku ja terskan ihon tuttu pehmeys saivat polveni notkahtamaan. Ylös-alas-ylös-alas nyökki pääni ja joka nyökkäyksellä kiimani kasvoi. Sitten levitin loput rasvasta oikealla kädelläni Harrin kulliin ja kapusin sänkyyn. Ensin tuin Harrin pään uudelleen, nyt katsomaan suoraan eteenpäin. Sitten kyykistyin polvilleni hänen lantionsa kahta puolta. Otin kiinni toisella kädelläni kullista ja ohjasin sen huulten väliin. Sitten istuin alas.

Esileikki oli jäänyt vähäiseksi ja olin vielä aika tiukka, mutta Harri solahti sisään helposti kuin veitsi voihin. Tunne oli taivaallinen. Oli kuin olisin jo näin lyhyessä ajassa unohtanut, miltä hän tuntuu sisälläni. En liikkunut, katsoin vain häntä silmiin. Sitten avasin hänen pyjamansa napit ja paljastin hänen rintakehänsä. Sivelin hänen nännejään ja ohutta karvaa rinnassa, kylkiluita ja vatsaa. Sitten huomasin, että oma puseroni peitti, napit avattunakin, paljaat rintani. Pudotin puseron olkapäiltäni niin, että Harri näki tissit.

Silloin minuun iski, ensimmäistä kertaa, hirvittävä syyllisyyden ja katumuksen tunne leikkauksesta, johon olin mennyt noin neljä vuotta sitten, heti kun olin lopettanut kuopuksen imettämisen. Teinitytöstä asti minulla oli ollut suuret rinnat, aivan valtavat utareet. Minä häpesin niitä ja minä kärsin niistä. Jumppatunnit olivat silkkaa kärsimystä hinkkien pompahdellessa ylös alas juostessa. Pojat huomauttelivat jatkuvasti, ja aikuisenakin miehet katsoivat keskustelun aikana tissejäni katsekontaktin sijaan. Kun kerran, oltuamme jo monta vuotta naimisissa, kysyin, mitä Harri oli ensi kohtaamisellamme huomannut ensin minussa, vastaus oli ilmeinen: tissit. Lopulta minä sitten, pitkän harkinnan jälkeen ja vaikka tiesin, ettei Harri pitänyt ajatuksesta alkuunkaan, menin rintojenpienennysleikkaukseen.

Enkä ikinä aikaisemmin ollut leikkausta katunut. Aikaisemmin olin ollut jotenkin yläpainoinen: ikään kuin takapuoleni ja rintavarustukseni olisivat olleet eri paria. Nyt vartaloni oli muuttunut sopusuhtaiseksi. Pystyin juoksemaan ilman, että rintojen paino aiheutti kipua. Miesten huomio ei aina ollut ensimmäiseksi tisseissäni. Olin hyvin tyytyväinen ruumiinkuvaani. Mutta nyt, istuessani Harrin kyrvässä sairaalasängyllä ja paljastaessani hänelle sopusuhtaiset, tavallisen kokoiset tissini, mieleeni välähti taas muistikuva: ennen, silloin kun minulla oli vielä valtavat melonit, Harri halusi mieluiten rakastella niin, että ratsastin hänen päällään. Suurten tissien heilahtelu parittelemisemme aikana oli selvästi ollut hänelle kaikkein kiihottavin visuaalinen ärsyke. Leikkauksen jälkeen hän mieluiten pani minua takaapäin tai niin, että minä olin selälläni ja nostin jalkani hänen olkapäilleen. Pilluani pumpatessaan hän kyllä puristi tissejäni käsissään, mutta hän ei enää välttämättä katsonut niitä aina.

Nyt olisin antanut mitä tahansa, jos olisin saanut suuret, valtavat, giganttiset nisäni takaisin niin, että olisin voinut antaa niiden pompahdella Harrin silmien edessä, kun kohta aloittaisin ratsastuksen. Tunsin kuinka kyyneleet alkoivat tunkea silmiini. Otin rintani käsiini, kohotin niitä ja kumarruin kohti miestäni:

- Anteeksi, Harri... mutta... kelpaanko minä nyt näin?

Harrin suupielet kääntyivät pieneen hymyynsä ja hän ummisti kerran silmänsä. Minä kumarruin kiitollisena suutelemaan häntä ja samalla miltei luiskautin kangen ulos vaostani. Nousin takaisin ylös, kyyneleet olivat nyt tiessään:

- Rakas, nyt saat kyytiä... ihan oikeata vittua.

Nojasin käsilläni hänen rintakehäänsä ja aloin hitaan ratsastuksen. Tunnustelin häntä sisälläni, nousin korkealle niin, että vain kullinpää oli sisälläni ja laskeuduin sitten taas alas niin, että sain hänet oikein syvälle. Pikkuhiljaa kiihdytin tahtia. Harrin reaktioiden lukeminen oli miltei mahdotonta. Hän tuijotti minua rävähtämättä. Puoli-istuvasta asennostaan hän näki ylävartaloni, mutta huomasin hänen aina välillä laskevan katseensa hameeseeni, joka peitti katseelta toiminnan keskiön. Pysähdyin. Tungin hameenhelman vyötärönauhan alle ja paljastin vatsani. Kun aloitin keinumisen uudestaan, Harri pystyi näkemään myös tussuni, johon hänen kankensa upposi kerta toisensa jälkeen. Kasvot, olkapäät, rinnat, vatsa, pillu. Näiden kohteiden väliä hänen katseensa vaelsi lakkaamatta, ikään kuin haluten vielä kerran painaa pian sammuvaan muistiinsa jokaisen yksityiskohdan ruumiistani.

Keinuin ja huokaisin hiljaa joka painalluksella. Tunsin, että minulta tulisi kohta, mutta halusin viivyttää. Hiljensin vauhdin aivan pieneksi liikkeeksi ja nostin hänen kätensä rinnoilleni ja painoin niitä itseäni vasten. Vaikka Harri ei pystynytkään liikuttamaan käsiään, saati puristamaan minua yhtään, tiesin, että hän tunsi sormillaan aivan yhtä hyvin kuin minä tissieni iholla. Tietoisuus siitä, että nämä sormet olivat viimeistä kertaa rinnoillani, nosti kaipaukseni lähes sietämättömäksi. Kaipaus ei kuitenkaan muuttunut kyyneleiksi vaan entistäkin suuremmaksi himoksi: halusin ahmia Harrin kokonaan jalkojeni välissä avautuvaan aukkooni. Aloin taas nostella takapuoltani, pumpata hänen kulliaan yhä syvemmälle itseeni, ja pian ratsastin taas niin täyttä vauhtia kuin mihin reiteni suinkaan pystyivät.

Silmäkulmastani näin huoneen oven avautuvan: yökkö oli tulossa ennen aikojaan. En välittänyt. Ojensin vain oikean, ovenpuoleisen käteni ovea kohti ja nostin kämmeneni torjuvaan eleeseen: älä tule! En katsonut ovelle, mutta näin, kuinka se hiljaa sulkeutui. Harrin toinen käsi oli pudonnut rinnaltani, ja tunsin, kuinka pienennettynäkin rintani pompahteli joka sysäyksellä ylös ja alas. Silloin laskin Harrin toisenkin käden alas ja nostin omat käteni niskaan. Tässä asennossa tissini saivat ihanan vauhdin. Nautin ruumiistani, nautin Harrin ruumiista ja tiesin, että Harrikin nautti. Suljin silmäni ja nousin huimaavan korkealle hänen mastoaan pitkin ja iskeydyin sitten läiskähtäen alas hänen syliinsä. Taas ylös ja taas alas. Ylös ja alas. Tunsin kuinka orgasmin aallot lähtivät hyökymään Harrin kullin pinnalla liitävästä vitustani joka puolelle ruumistani. Parahdus purkautui kurkustani ja lysähdin Harrin syliin.

Olin kyyryssä Harrin sylissä, otsani painautuneena hänen rintaansa vasten. Nostin päätäni ja katsoin häntä. Harrin silmät olivat kiinni.

- Ehditkö sinä tulla? Vai haluatko vielä lisää?

Harri avasi silmänsä ja hymyili pienen pientä hymyään. Hän ummisti kerran silmänsä, avasi ne, ja sulki ne jälleen.

- Öööö... taisin kysyä tyhmästi... tai siis kysyin kaksi kysymystä. Oliko tuo vastaus ensimmäiseen kysymykseen? Siis: tuliko sulta?

Jälleen Harri avasi silmänsä ja ummisti ne kerran. Nyt hän jäi katselemaan minua. Tunsin samalla, kuinka hänen kullinsa alkoi pikkuhiljaa pehmetä sisälläni. Jäin kuitenkin hänen päälleen samaan asentoon aina siihen asti, kunnes hänen rauhoittunut kikkelinsä luiskahti itsestään pois minusta. Sitten otin pikkuhousuni ja kuivasin jalkovälistäni valuvan sperman niihin. Suutelin häntä pitkään suulle ennen kuin kiipesin kankein jaloin pois sängystä.

Matkalla ulos poikkesin kanslian ovelle ja sanoin yökölle:

- Mieheni taitaa tarvita uuden katetrin.

Sen jälkeen en enää kertaakaan ollut kahden Harrin kanssa. Hänen muistinsa sammui viikon kuluttua.

Arvostele novelli:

Kommentit

Ei kommentteja...
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi novellia!

Äänestys

Tulisiko alaikäisiin kohdistuvat novellit poistaa?

Kyllä: 28
Ei: 163


Etsi seksinovellia