Niin ei saa tehdä

Olin ollut samalla nuorisotalolla töissä jo 20 vuotta. En enää nuori mutta nuorten mielinen. En ollut se helpoin ohjaaja, mutta en myöskään hankala. Avioliittoni oli ok, laimentunut mutta ei ihme, kun molemmilla oli ikää jo yli 50 vuotta ja omat lapset aikuistumassa.

Maaseudun kasvattina olin jo pienestä sisäistänyt käskyn ”kuormasta ei syödä”. Ammatillisuus esti ehdottomasti kaikenlaisen sopimattoman kanssakäymisen nuorten kanssa. Urani aikana olin törmännyt satoihin viehättäviin eri murrosiän vaiheissa oleviin neitoihin. Osa pikkupimuista oli ensimmäisissä kaukorakkauden ihastuksissaan kääntänyt katseensa myös minuun(vuosi vuodelta harvempi, nuorilla nuorisotyöntekijöillä oli vaikeampaa) mutta osana ammattitaitoa olin aina osannut suunnata neitosten kohteen oikeaan suuntaan ja heille iältään sopiviin kohteisiin. Luulin olevani turvassa. Luulin.

Anna oli 12 tai 13 vee kun hän tuli ensimmäisen kerran meidän nuokkarille. Joko vielä kuutosluokkalaisia tai jo yläasteen aloittanut. Heitä tuli ryväs, enemmän kikattavia teinityttöjä ja pari kulmikasta kömpelöä samanikäistä poikaa. Porukka ei käynyt jatkuvasti, mutta olivat kuitenkin säännöllisiä asiakkaitamme. Nuokkarilla porukka viihtyili yhdessä, harrastivat teinihuumoria ja yhdessäoloa.

Anna oli tavallinen tai ehkei ihan tavallinen ikäisensä tyttö. Pukeutui väljiin lökäreihin, oli ehkä hieman syrjään vetäytyvä mutta hommassa mukana. Ulkonäöltään hän oli kivan näköinen, vaalea kikkarapää, kauniit hymykuopat ja söpön epätasaiset vitivalkeat hampaat. Hänellä oli ehdoton huumorintaju, usein kaverit eivät edes tajunneet jotain juttua, kun Anna väläytti valkoisen hymyn ja syvänsinisten silmien välähdyksen. Enkeli. Hänellä oli jo ensitapaamisista alkaen ehkä hieman ikäistään vanhemman asenne, jotkut meistä vaan syntyvät vanhempina. Me tulimme aina hyvin juttuun, mutta emme olleet kovinkaan usein tekemisissä toistemme kanssa.

Vuodet vierivät, Anna kumppaneineen oli jo ysillä, 15 tai 16 v. Olisin varmasti säilyttänyt ammatillisuuteni ilman kevättalven tunturivaellusta, kaksi aikuista, 14 nuorta. Itse olen luontofriikki, jos en pääse eri vuodenaikoina säännöllisesti luontoon saan vieroitusoireita. Järjestimme nuokkarin nuorille hiihtoretken Lappiin. Tarkoitus oli, että mukaan otetaan vain hieman kokeneempia vaeltajia, joiden kanssa suoritetaan hiihtolomaviikolla muutaman päivän erämaavaellus. Yöpymiset autiotuvissa, ruokailut repuista trangioilla ja nuotioilla. Yhdessäoloa ja oppimista luonnon suuresta kirjasta.

Menimme Lappiin säästösyistä pikkubussilla. Kaikkine varusteineen bussi tuli täpötäyteen. Alkuvaiheessa matkaa istuin kuskin vieressä ja puhuimme niitä näitä. Nuoret läyrysivät ja chillailivat takana. Itse asiassa yritin kuskin kanssa puhumalla lieventää kotoa lähtöpettymystäni. Olimme riidelleet vaimoni kanssa pitkän kaavan mukaan ja lähtiessäni hän oli vielä huutanut perääni raivoissaan, että on oikein, jos tuollainen tuhkamuna menee palelluttamaan vehkeensä Lappiin. Epäoikeudenmukaista kolmen lapsen isälle. Tai toisaalta äidistähän sitä vain voidaan olla varmoja, me isät olemme aina epävarmoja.

Söimme Rovaniemellä kunnon aterian ja kun ensimmäisenä kömmin autoon takaisin, valitsinkin paikan pikkubussin perältä. Edellisen yön olin nukkunut eri syistä huonosti, nyt ajattelin ottaa parin kolmen tunnin tirsat ennen kuin lähdemme varsinaiselle vaellukselle. Otin hyvän asennon, laskin kolmeen ja vajosin pimeyteen. Jossain vaiheessa vaihdoin asentoa, huomasin sen vaikeaksi ja avasin silmäni. Takapenkin nurkassa nukkuessani vieressäni oli Anna the Enkeli. Ilmeisesti ruuan uuvuttama Anna oli päätynyt viereeni ja oli sikiunessa. Hänen silkinpehmeät hyvälletuoksuvat hiukset olivat kainalossani ja unisena hän tuhisi ja piti molemmilla käsillään kiinni minusta. Pehmoleluakohan kaipasi. Yritin olla niin kuin en olisikaan ja antaa Annan ja koko muun porukan nukkua. Anna haki unissaan parempaa asentoa ja liimautui tiukemmin minuun.

En ollut koskaan ajatellut Annaa seksuaalisesti, ainakaan tietoisesti. Löysiin vaatteisiin pukeutunut anna oli ollut vain anna. Nyt, kenties muistissa vielä vaimon pilkalliset sanat, tunsin Annan nuoren vartalon miellyttävän jopa kiihdyttävän mutta ammatillisesti epämiellyttävän naisellisuuden. Lökäreiden keskeltä tuntui niin tiivis ja kiinteä nuoren naisen keho että tuhkamunani nytkähti. Jossakin vaiheessa unta olin laittanut käteni Annan ympärille ja nyt käteni oli oikeastaan Annan vasemman rinnan ympärillä. Teinitissi tuntui kimmoisalta ja kiinteältä, rintaliivejä Anna ei tuntunut käyttävän. Tissi oli jotain sellaista, josta olin päässyt osalliseksi 35 vuotta sitten teininä. Sen piti olla jo iäksi mennyttä, mutta siinä se oli, käteni alla. Varovasti yritin vetää kättäni hieman sopivampaan paikkaan mutta samalla herätin Annan.

Hän orientautui hitaasti todellisuuteen. Piti vielä minusta molemmilla käsillä kiinni, poski minun rintaani vasten. Silmät avautuivat hitaasti, valkean hiuspehkon keskeltä kuului unesta käheä ääni.

-Hei, missä me ollaan, taisin nukahtaa, tuhisi Anna.
-Eiköhän me olla jo lähellä määränpäätä, minä muuten nukuin myös. Nukuitko hyvin?
-Tosi hyvin, näin jotain hyvin kummallista unta, hymyili heräävä Anna.

Siitä sitten ojentauduimme, venyttelimme ja katselimme muuta porukkaa. Sikiunessa. Onneksi kuski hereillä. Peilin kautta näytin hänellä peukkua ylöspäin ja hän sanoi peiliin äänettömästi
-Puoli tuntia perille.

Otto oli meidän toinen valvoja. 25 vuotias hyvä kuntoinen ja vielä Lapin poikia. Olimme tulleet aina hyvin toimeen, hän oli mukava nuori mies ja osasi hommansa, ei yrittänyt päteä enempää kuin tarvis. Purimme kamppeet pikkubussista, sovimme kuskin kanssa vielä paluumatkan aikataulut. Sitten porukka kokoon ja matkaan. Oton kanssa heitimme vielä kruunaa ja klaavaa kumpi on keulassa ja kumpi pitää perää. Hävisin. Taas yksi naula arkkuun, jos olisin mennyt keulilla, tätä ei olisi koskaan tapahtunut.

Ja hei ei muuta kuin matkaan ja menoksi. Otto lähti painumaan kairaan ja muu porukka pikku hiljaa perässä. Vaelluksemme eivät koskaan olleet mitään ramboilua vaan yhdessä kulkemista. Laittelin kaikessa rauhassa kamppeeni valmiiksi ja sitten ladulle. Ilma oli parahultainen, keli hyvä, porukka täydellinen. Mitä muuta ihminen voi kaivata?

Puolen tunnin hiihdon jälkeen pidimme tauon, korjailimme kamppeitamme. Sää oli edelleen aurinkoinen, mutta jotain kummaa tuntui olevan ilmassa, eikä oikein kivaa. Annalla oli rinkan kanssa jotain känää ja auttelin häntä. Kun rinkka oli ok, muut olivat jo pikku hiljaa painuneet kohti ensimmäistä leiripaikkaa. Anna hiihteli edellä, ja vaikka katselin koko ajan myös huolestuneena sään muutoksesta taivaalle, katselin (täytyy tunnustaa) myös Annan menoa. Nyt kunnossa olevan rinkan alapuolella edessäni potki pitkä jalkapari. Lökäreiden sijasta suhteellisen tiukat hiihtohousut verhosivat pitkäsäärisiä aatelisteinikalleuksia. Mietin mikä minua oikein vaivaa, kun ensimmäiset lumihiutaleet iskivät kasvoilleni.

Kun Lapissa sää muuttuu, se muuttuu todella nopeasti. Kevätauringosta ei ollut tietoakaan ja lumisade muuttui nopeasti myrskyksi. Olin ollut niin usein Lapissa, että tämä oli tuttua, mutta nyt muutos oli normaalia rajumpi. Anna hiihti edellä, mutta hänen tyylistään näki, ettei suksi oikein luistanut ja hänen rinkkansakin oli vähän sinne päin. Yritystä tytöllä kyllä oli mutta kun ei. Omasta mielestäni olen kohtuullisen hyvä suunnistaja ja olin koko ajan kartalla, mutta en kenties niin aktiivisesti kuin olisi pitänyt olla. Annanhan piti hiihtää auki olevaa latua. Vai halusinko alitajuisesti päästä jo tässä vaiheessa hiihtämään ”Annan auki olevaa latua”?

Sakenevassa lumipyryssä katselin vain eteeni ja Annan edessä vilkkuvia suksia ja jalkoja. Havahduin vasta siinä vaiheessa kun laskimme umpihankeen ja Anna kaatui edelläni kinokseen että pölähti ja sälähti. Taivaalta tuli nyt rännänsekaista lunta maahan saakka.

-Anna hoi, ylös sieltä, eihän käynyt mihinkään.

-Ei tässä mitään hätää, suksi vain taisi katketa.

Niinpä niin, suksi oli tosiaan poikki. Perkele, muu porukka menossa ensimmäiselle autiotuvalle ja me täällä reitiltä sivussa.

Kaivelin kännykän taskusta ja soittelin Otolle. Onneksi oli vielä kenttää.
-Täällä on vähän trabelia. Tultiin perässä minä viimeisenä ja Anna ilmeisesti eksyi reitiltä, lähti laskemaan umpihankeen, minä perässä. Anna kaatui mäessä ja katkaisi suksensa, täällä ollaan ja lunta tulee niin kuin tiedät mistä. Amatööritonttuilua.

-No voi perkele. Me ollaan muiden kanssa jo autiotuvalla, porukka on täysin loppu. Ei näitä voi tänne jättää.

-Ei voi. Mutta me ei kyllä Annan kanssa sinne päästä saati pysty huomenna jatkamaan matkaa. Hyviä ajatuksia?

Sitten muistin tutun paikan.

-Hei, ettei koko homma menisi lapaseen tässä voisi olla tällainen mahdollisuus. Lähellä on järvi, jonka rannalla on tuttujeni kalastusmökki, olen siellä usein kesällä käynyt. Tiedän jopa avaimen. Jos me mennään Annan kanssa sinne, te teette reitin niin kuin suunnitelma oli ja tulette ylihuomenna samaa reittiä hotellille, missä tavataan. Me päästään Annan kanssa sinne kyllä pikkuhiljaa kelkan jälkiä pitkin. Paska juttu mutta ei pilata koko porukan reissua. Otto, oletko ihan varma että pärjäät koko muun porukan kanssa. Jos pikkuisenkin tuntuu siltä, lopetetaan homma tähän ja jätetään reissu sikseen.

- Porukka on ok. Olisi tämä aika raakaa lopettaa tähän, olisi porukalle sellainen pettymys. Sitä paitsi bussi on hakemassa vasta ylihuomenna, yhden yön olisimme hotellin parkkipaikalla, ei oikein viehätä. Minä pärjään jos te pärjäätte, ylihuomenna tavataan.

Lumimyrsky muuttui puhtaaksi rännäksi ja raahauduimme Annan kanssa kohti rantaa ja muutaman sadan metrin päästä löytyikin tuttavieni mökki, avainkin tutussa paikassa. Anna joutui kahlaamaan lumessa ja oli sisukas mutta perillä täysin poikki, melkein itkua väänsi vaikka yritti näyttää urhealta. Lohduttelut ja kehut eivät paljon tehonneet.

Sisällä oli sitten tietenkin jäätävää. Märät päällyskamppeet veks, lämmintä kuivaa päälle ja aloin väsäämään tulia pieneen kaminaan. Talven jäljiltä ja tällaisella säällä se oli ähräämistä, mutta sisälle tulevan savun ja sen siivittämän kiroilun jälkeen jonkunlaiset kynsitulet sain kamiinaan, lämmittäisi ne eivät vielä moneen tuntiin.

Vilkaisin Annaa ja huomasin hänen värisevän jäisenä penkin päässä. Komensin häntä ottamaan kaikki märät päällä olevat kamppeet pois ja vaihtamaan kuivaa ylleen, muuten tänne paleltuisi.
Anna vain valitteli kylmyyttä, taisi olla vähän shokissa kokemuksistaan.
-Anna tyttöseni, sinä olet kohta hypotermiassa, tuo kamiina lämmittää vasta tuntien päästä.
Otetaanpa yhdessä noita sinun märkiä kamppeita päältä.

Autoin tai itse asiassa riisuin Annalta likomärät päällysvaatteet, jotka eivät nyt olleet aivan parasta laatua räntämyrskyyn. Alle hän oli laittanut ohjeiden mukaan vain vähän vaatetta, mutta nekin olivat aivan märkiä. Anna vapisi kuin horkassa ja valitti kylmyyttä.

-Anna, sinun pitää vaihtaa loputkin kuiviin. Sinulla on rinkassa kuivat alusvaatteet, vedä ne päällesi, minä alan laittaa trangialla kuumaa juotavaa.

Annan jätin häveliäästi nurkkaukseen missä oli mökin ainoa sänky ja siirryin pöydän ääreen ja virittelin trangian valmiiksi ja kävin hakemassa ulkoa lunta sulatettavaksi ja lisäilin puita kamiinaan joka vähän lämmittyään veti jo hieman paremmin.

Vilkaisin Annaan ja huomasin hänen yhä värjöttävän samoissa kamppeissa.

-Palelee, hän vain valitti kun komensin häntä toimeen.

-Anna hoi, nyt minun on pakko auttaa sinua, sanoin edessäni värjöttelevän tytön kapealle selälle.

Otin valmiiksi hänen rinkastaan pitkähihaisen aluskerraston. Lohdutin Annaa, että kohta palelee vielä enemmän mutta sitten lämmittää ja riipaisin hänen yltään aluspaidan. Kuivaa aluspaitaa hänen päälleen vetäessä tunsin miten kylmä oli hänen ihonsa. Siitä huolimatta en voinut kuin ihailla hänen kroppaansa, löysät vaatteet, joihin hän normaalisti pukeutui olivat peittäneet timmin unelmavartalon. Käytin tilannetta hyödyksi ja paidan laittamisen varjolla annoin käsieni seikkailla Annan vartalolla enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Auttaessani paitaa etupuolelta käteni seikkailivat Annan uskomattoman kiinteillä pienillä mandariinirinnoilla ennen kuin sain muka paidan kunnolla hänen päälleen. Kylmästä säikky kullini värähteli.

-Nyt sitten housut Anna. Astu jalat vähän leveämmälle, komensin ja Anna aivan aavistuksen epäröinnin jälkeen huokaisi viluisena ja levitti jalkojaan.

Aloin nyhtää alas Annan kosteita pitkiäkalsareita. Kosteina ne oli hieman hankala ottaa pois mutta en yrittänytkään olla nopea. Annoin käsieni vaeltaa eri puolilla Annan alavartaloa, joka oli kuin joka miehen toivekirjasta. Kiinteän pitkät gasellimaiset jalat päättyivät jalomuotoiseen persikkaan, sinne kun saisi tehdä pesän.

-Otetaan vielä pikkarit pois, niin on varmasti kuivaa. Olin polvillani Annan takana ja edessäni oli kymmenen sentin päässä uskomaton teiniperse. Pikkarit olivat tiukat ja annoin käsieni vaeltaa jopa Annan pyllyvaossa muka auttaakseni pikkareita alaspäin. Tunsin kädelläni untuvan pehmeää karvoitusta ja annoin käteni liukua niin että tunsin aavistuksen Annan pillunhuulista.
Laittaessani Annalle kuivia kalsareita toimin samalla tavalla. Voisi varmasti sanoa, että häpeilemättä kähmin Annaa minkä voin. Painauduin takaapäin häneen kiinni ja kun nostelin alkkareita ylemmäs pidin huolen että käteni taas muka vahingossa harhautuivat neidon pikkupillun tienoille, niitä nopeasti mutta selvästi silittäen. Anna vapisi kuin haavan lehti eikä eleelläkään ilmaissut vastarintaa.

-Sitten villapaitaa ja fleeceä niskaan ja makuupussiin, komensin Annaa, joka jollain tavalla alkoi mukautua käskyihini.

Kävin ulkona hakemassa lisää lunta sulamaan trangiaan ja kokeilin kädelläni tuttua jemmapaikkaa. Siellä tuntui tutut muodot, kairaan ei vettä turhaan kuljeteltu ja idästä salakuljettu pirtupullo oli kylmän viileä.

Annan makuupussi oli kostea joten laittelin hänet sängylle oman vaellukselle jopa turhan suuren pussini sisään. Lisäsin trangiassa kiehuvaan veteen teepussit, sokeria ja aimolorauksen pirtua ja kaatelin ne kahteen mukiin.

Vein höyryävän mukin vieläkin vilusta värisevälle Annalle ja pistin hänet hörppimään kuumaa teetä.
Anna ei kysellyt mitään oudosta sivumausta vaan ryysti kuumaa teetä valkoiset hampaat välillä kalisten. Puna alkoi hieman kohota poskille mutta hän tärisi edelleen kylmästä.

Hain lisää kuumaa kovaa teetä kuppeihin.

-Anna, tämä kämppä ei lämpene vielä moneen tuntiin ja sinä olet aivan horkassa. Meidän pitää saada sinut nyt jollain keinolla lämpimäksi. Teeppä vähän tilaa siinä sängyllä, sanoin ja kömmin alusvaatteisillani Annan viereen. Taas Anna empi aivan kuin hetkisen mutta teki tilaa.

-Nyt sitten tiukka halausote ja hierontaa, komensin Annaa, kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painauduin lähelle hänen kehoaan ja aloin hieroa häntä paidan päältä niskoista ja hartioista. Tein hitaita ja rauhallisia mutta lujia liikkeitä ja laskin käsiäni pikkuhiljaa alemmas. Vaivihkaa vedin Annaa lähemmäs itseäni ja lämpöä hakien hän oma aloitteisesti painautui minua vasten. Oli uskomatonta, miltä tuntui 35 vuotta nuorempi teinivartalo, joka omasta halustaan painui tiivisti vasten kehoani. Pienet ja kylmästä nöpöttävät teinitissit tuntuivat kiihottavilta rintaani vasten ja pitkät sääret ja kapea nuoren naisen lantio työntyi vasten minua. Tuhkamuna oli kaikkea muuta kuin jäätynyt, se nosti päätään ja seisoi komeammin kuin sitten teinivuosien. Pirtun herkistämänä tunsin kuinka nuori häpykumpu varovasti tunnusteli outoa tuttavuutta ja hankautui hyvin ujosti ja arkaillen hurjasti seisovaa aikuisen miehen kyrpääni vasten. Tosin voi sanoa, että aikuisuuteni ja 20 vuoden ammatillisuuteni olivat jossain aivan muualla.

Anna ei enää vapissut vilusta mutta hengitti nopeasti ja katkonaisesti. Hänen päänsä oli lähellä kaulaani ja tunsin kuinka hänen poskensa painui kevyesti kaulaani vasten. Tunsin hänen lämpimän hengityksen kaulallani ja annoin hierovien käsieni laskeutua Annan kiinteälle pikkupyllylle. Vedin varovasti Annan lantiota vielä tiukemmin itseäni ja seisovaa kaluani vasten. ja taas arkaillen mutta selvästi Anna hieraisi ja tunnusteli häpykummullaan kulliani. Ainoa tunne mitä tunsin oli himo.

Anna makasi huohottaen sylissäni. Hänen poskensa oli kaulallani ja tunsin miten varovasti hänen huulensa hamusivat ihoani joka tuntui herkemmältä kuin koskaan aikaisemmin. Mulkkuni seisoi kivikovana, tunsin olevani nuoruuteni vedossa. Mutta jossain kaukana takaraivossa omantunnon poikanen nosti päätään
-Hei haloo, mitä hommaat. Missä ammattimaisuus, missä järki. Sinä olit jo 35 kun tyttönen näki päivänvalon. Sinulla oli silloin jo omia lapsia, kyrpä alas, järki ylös.

Hieman jopa voimaa käyttäen irrottauduin Annan ihanan kiinteästä teinivartalosta. Anna piti minusta kaksin käsin kiinni mutta vääntäydyin hänestä eroon.

-Anna, tämä ei ole nyt ihan oikein. Minä olen aikuinen ja sinä vasta lapsi, kasvamassa aikuiseksi, tämä ei nyt vaan ole oikein. Anna, minä olen tosi pahoillani, en tiedä mikä minuun meni. Minä käyn hakemassa lisää kuumaa teetä.

Anna ei sanonut mitään, vaan jäi makuupussiini. Kävin täyttämässä meidän molempien mukit ja lisäsin puita kamiinaan. Tee oli jo haalistunut ja vielä kiihtyneessä mielentilassa hörppäsin oman mukini melkein samoin tein, kunnes muistin, että teehän olikin tujua ainetta. Hikisen hiihtomatkan jälkeen pirtu kihosi päähän. Istuin takaisin Annan viereen sängylle ja ennen kuin ehdin varoittaa Anna teki samalla tavalla. Tytön täytyi olla jo jonkinmoisessa huppelissa.

Äskeisen kiihkon hieman laannuttua hoksasin jälleen että kämppä oli tosiaan vielä jääkylmä. Annaa tuntui alkavan myös palella uudestaan. Vaistomaisesti vein käteni makuupussiin Annan selälle ja aloin hieroa hitaasti paidan päältä. Niskasta hartioita pitkin selkää alaspäin. Taas ylhäältä alas. Jos Anna alkoikin lämmitä makuupussi peittonaan ja minun hierovan käden ansiosta, minulla itselläni oli helvetin kylmä.

-Anna, minun on pakko tulla takaisin viereesi, täällä ei yksinkertaisesti tarkene muuten vielä muutamaan tuntiin.

Anna kääntyi kyljelleen kasvot seinään päin ja teki tilaa. Työnnyin hänen kapoisaan selkäänsä kiinni hakemaan hänestä lämpöä. Yritin pitää lantiotani irti Annan pyllystä ja käsiäni jotenkin järkevästi ja siveästi. Mutta molemmilla oli sama tilanne, jos halusi lämpöä, piti tulla toisen vartaloon kiinni. Kohta olimme niin tiiviisti toisiamme vasten kuin mahdollista, käteni Annan ympärillä. Annan pikkuinen herkkupylly vasten etumustani. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja tietääkseen mitä tapahtui. Mulkkuni pomppasi taas pystyyn, innokkaana, valmiina sotaan. Se haki paikkaansa ahtaassa tilassa alushousuissa ja Annan pyllyn puristuksessa ja löysi sen jostain Annan pakaroiden välistä. Annan pylly tunsi herkällä vaistolla kaverin palanneen, antoi sille pikkuisen tilaa ja lantiota vähän liikauttamalla hieraisi ja teki tarkempaa tuttavuutta vastapeluriinsa.

Pato murtui toisen kerran. Omatunnon valot olivat sammuneet, nyt lopullisesti. Tiesin, että paluuta ei ollut. Kaipa Annakin kokemattomana tiesi saman jollain tasolla, vaikka emme siitä ääneen puhuneet. Ei tarvinnut. Kulli ja pimppi. Pimppi ja kulli. Ne olivat ottaneet ikiaikaiseen tyyliin meidät ohjaukseensa, ne veivät, me vikisimme. Sitä luulee joskus olevansa oman tiensä kulkija ja ohjaavansa omaa kulkuaan, höpön höpön.

Painauduin vielä tiukemmin Annaa vasten ja kiedoin käteni tiukasti hänen ympärilleen. Käsilläni hyväilin Annan nuoria terhakoita teinitissejä paidan päältä. Painoin poskeni Annan vaalean kiharapöheikön läpi hänen poskelleen ja suutelin varovasti hänen korvanjuurtaan ja kuiskasin hiljaa henkäisten hänen korvaansa

-Anna, sinä olet enkeli.
Vaikka Anna oli hikoillut tulomatkalla, nuoren neidin tuoksu oli jotenkin niin viattoman puhdasta ja alempaa tuli erilaista, hyvin kiihottava ja syntistä tuoksua yhä selvemmin. Annan suusta pääsi tahattomia huokauksia ja hän hieroi varovasti pyllyään vasten kivikovaa kulliani. Kullinpää oli lipunut Annan pakaroiden väliin ja tavoitteli housun päältä Annan pikkupillun huulia. Se oli saanut vainun ja tällä kertaa se ei luopuisi saaliistaan.

Annoin käteni lipua Annan kapealle uumalle ja hain aluspaidan helman. Työnsin varovasti kättäni sisään ja laitoin käteni Annan tiukan vatsan paljaalle iholle. Kuulin kuinka Anna henkäisi ja tunsin aivan kuin hienoisen epäröinnin Annan reaktiossa.

-Anna, ei tehdä mitään mitä ei haluta, kuiskasin Annan korvaan ja annoin käteni liukua kuumaa vatsaa ylöspäin. Pian käteni tapasi Annan nuoren rinnan pyöreyttä. Äärimmäisen hitaasti, äärimmäisen varovasti liikuttelin kättäni ja tunnustelin Annan suhtautumista. Pikkuhiljaa tunsin miten Annan aavistuksenomainen jännitys katosi, rentous palasi ja annoin käteni liikkua reippaammin, pyyhkäisten varovasti Annan mandariinirinnnan yli ja takaisin. Toin myös toisen käteni Annan paljaalle iholle ja lopulta siirsin molemmat käteni kupeiksi Annan rintojen päälle. Painelin, puristelin ja hieroin teinitissejä. Nännien päät tuntuivat törröttävän kämmeniäni vasten. Mikä tunne, mikä kiinteys.

-Anna, sinulla on ihanat rinnat, kuiskasin hänen korvaansa ja kurottauduin antamaan kevyen suudelman hänen suupieleensä. Anna käänsi päätään ja näin sinisten silmien välkkeen ja ujon hymyn ja huulemme kohtasivat ensimmäiseen suudelmaan. Suutelin varovasti hänen samettisia huuliaan ja Anna vastasi varovasti. Suudelman jatkuessa annoin kieleni työntyä hieman Annan huulien väliin ja pusuttelin häntä ja työnsin kieltä joka kerran vähän syvemmälle ja jossain vaiheessa tunsin, kuinka Annan kieli tuli vastaan ja pehmeät huulemme hyväilivät toisiaan ja kielemme tutkivat ja maistelivat uusia ihmeellisiä makuja. Anna maistui metsämansikalta, no ehkä vähän pirtultakin.

-Anna, anna minun.
Toisella kädellä hyväilin Annan nuorta tissiä, toinen lähti laskeutumaan tutkimusmatkalle nuoriin aarteisiin. Kalsareiden vyötärönuhan alle työntyessäni annoin käteni pysähtyä hetkeksi Annan alavatsalle. Annan kehossa oli tuntunut taas hienoinen epäilys. Vaikka tyttö oli tässä täysillä mukana, tämä oli mitä ilmeisimmin hänelle uutta ja outoa, kenties ensimmäinen kerta. Tätä ei nyt saanut pilata millään hätäilyllä. Neito ja hänen kehonsa määräsivät tahdin ja minun , niin kiimainen kuin olinkin, piti malttaa mieleni. Pyöritin kättäni Annan rinnalla, nipistelin ja tunnustelin varovasti sormissani kivikovaa nänninrusinaa, suutelin pehmein huulin ja annoin käteni laskeutua hitaasti Annan häpykukkulaa kohti. Kun ensimmäiset silkinpehmeät karvat tuntuivat käsissäni, pysäytin taas käteni vähäksi aikaa ja annoin Annan tottua ajatukseen, että tunkeilija oli saapunut hänen pyhien porttiensa läheisyyteen.
-Anna, onko joku jo kosketellut sinun pimppiäsi, kysyin ja suutelin samalla tytön poskea.
-Ei oikeasti sillai, housujen päältä vaan, sanoi Anna ujosti huohottaen ja punaisin poskin.

Suutelin Annaa taas suoraan suulle, puristelin hänen toista rintaansa kämmenessäni ja annoin toisen käteni työntyä pehmeiden untuvaisten pillunkarvojen päällä hänen pillulleen. Annan pikkuinen pillu oli jo kostea ja valmis, tulikuuma ja kiihkeä. Annoin sormeni painua varovasti märkien häpyhuulien väliin ja sieltä aina välilihaa pitkin peppua kohti ja sitten takaisin häpyhuulien välistä ylöspäin, missä pysäytin sormeni kevyesti klitoriksen päälle. Annan suusta tuli kummallista vikinää. Hän ei varmasti itse ollut tietoinen siitä. Suutelin Annaa kiihkeästi, pyöräytin sormea klitoriksella ja nuori kiinteä ja niin hento ja silti jotenkin voimakas tyttö voihki ja puraisi minua huuleen.

-Anna, ei tehdä sitten mitään, mitä ei haluta, sanoin ja autoin neidolta paitaa pois samalla kun revin oman paitani päältä. Sydämeni jyskytti, niin kiihoittunut en ollut kymmeniin vuosiin.

-Anna, tiedäthän, että jos et halua, sinun ei tarvitse kuin sanoa ei, sanoin ja autoin Annalta housut jalasta ja ennen kuin painuin neidin viereen takaisin otin myös omat kalsarini pois. Kyrpäni seisoi niin että meinasi olla vaikeaa. Anna katsoi kamppailuani ujosti mutta kiinteästi, silti näin miten hänen sinisten silmien pupillit laajenivat kun hän näki kyrpäni sojottavan kohti kattoa. Mökissä oli varmasti edelleen kylmä, mutta nyt en edes huomannut sellaista.

Anna makasi kiivaasti hengittäen nyt selällään , jalat hieman raollaan. Ihastelin neitosen upeaa ulkonäköä, mikä jalokivi niiden väljien vaatteiden alle olikaan kätkeytynyt. Kuultavan vaalea iho, pitkät hienorotuiset sääret, kapea lantio ja vielä hoikempi uuma, virheettömät mandariiniteinirinnat, oikeat ketunkuonot ja kiihkosta punaiset posket. Häpykumpu oli kauniisti hieman koholla, vaaleat, untuvaiset karvat reunustivat aarretta. Sinne minä tekisin kohta pesän.

-Anna, sinä olet upea, huohotin ja laskeuduin varovasti Annan päälle. Kyrpäni tuli vasten vatsojamme. Otin toisen rinnan hierottavaksi, suutelin Annaa suulle ja laitoin toisen käden neidon toisen jalan polvitaipeen alle ja aloin varovasti vetää hoikkia, varsamaisia jalkoja erilleen. Kun nyt makasin suurin piirtein tytön päällä tajusin kokoeromme. Vaikka minä en ole mitenkään erikoisen suuri, pieni ja hoikka tytön vartalo oli jotenkin niin herkän ja haavoittuvan oloinen allani. Leijonauros astumassa leijonanaarastaan.

Anna oli jo varmasti päätöksen tehnyt ja silti tunsin taas, miten hän epäröi viimeistä askelta eli jalkojen levittämistä. Tie tytöstä naiseksi ei ole niin itsestään selvä vaan ristiriitainen, kyllä ja ei.

-Anna, avaa aarrettasi, huohotin Annan korvaan. Sanoilla ei ollut ollut enää pitkään aikaan merkitystä, koko homma oli jo toisella tasolla. Kaksi kehoa keskusteli keskenään, sanat olivat jossain toisessa todellisuudessa. Ja hieman epävarmasti, syvään huokaisten ja vetäen minut tiiviisti itseään vasten niin että tunsin hänen nöpöttävät nänninsä rintaani vasten, hän levitti varsan jalkansa. Ja sitten, voi hämmästys, hän kohotti ikiaikaisella vaistolla, millä naissukupuoli on satojen tuhansien vuosien aikana sen tehnyt ja osaa sen opettelematta, lantionsa panoasentoon. Uskomaton Anna.

-Anna nyt mennään kohti aikuisuutta, kuiskutelin pusuttaen tytön korvaa ja hain lantiollani oikeaa paikkaa Annan jalkojen välissä. Annoin polvitaipeessa olleen käteni liukua hoikkaa ja sileää reittä pitkin kohti märkää pillua, jonka huulia jo kivikova kullini tavoitteli. Hyväilin sormenpäilläni Annan häpyhuulia, klitorista ja annoin sormenpääni kokeilla ihanan pikkupillun reikää, joka tuntui uskomattoman samettisen liukkaalta ja niin tiukalta. Pakko mahtua kun on naitettu, kävi mielessäni sillä tiukkuudesta huolimatta olin varma, että kohtalaisen kookas kivikova kyrpäni kyllä jollain keinolla tiensä löytäisi Annan uumeniin. Luvattuun maahan.

-Anna, sano vain ei, jos sinä et halua, sanoin kauniille sinisilmäiselle tytölle samalla kun sormilla ohjaten annoin kullini hieroa Annan aarrearkkua, klitorikselta alemmas häpyhuulten väliin, taas ylös klitorikselle, alas häpyhuulten väliin ja vähän sisään tulikuumaan, märkään, samettiseen teinivittuun. Suutelin tyttöä, hyväilin hänen nuorta vartaloaan ja annoin koko ajan jo monia kokeneen kullini ja pikkupillun tutustua toisiinsa. Ja hyvin ne tulivat toimeen. Annan suusta purkautui hallitsemattomia voihkaisuja, hänen kätensä vaeltelivat pitkin vartaloani. Olin kiimoissani mutta pystyin hallitsemaan itseni, tämä oli kuitenkin nuoren neidin juttu. Toiselle kädellä koko ajan auttaen liu’utin kyrpääni pikkupillun piukkuudessa, välillä ulos ja klitorikselle, takaisin häpyhuulten väliin ja vähän syvemmälle pimppiin. Milli milliltä upposin ihanaan samettiseen ja silkkiseen tiukkuuteen, terskanpää oli tunkeutunut hyvän matkaa Annaa aikuisuuteen. Tytölle ei näyttänyt tuntuvan lainkaan kipeää, oli tainnut itse venytellä ja valmistella tavaraansa, niin kuin myöhemmin selvisikin. Annan pillu tuntui niin hyvältä, etten ollut älynnyt nähdä sellaisesta koskaan edes märkiä unia.

-Anna armaani, sano vain ei jos tuntuu pahalta, kuiskuttelin neidon korvaan, ja vedin samalla varovasti kyrpääni tiukasta tupesta.

-Ei, älä ota pois, tuntuu ihanalta, huohotti Anna ja puristi käsillään minua kuin hengen hädässä ja nosti vähän lantiotaan ikään kuin estääkseen minua. Samalla tunsin kullissani puristuksia, tyttö supisteli pillunsa lihaksia ja yritti estää kyrvän poisvetämistä. Annan kasvoilla oli keskittynyt ilme. Uskomatonta, ensikertalainen ja ammattilaisen otteet. Mutta niin se on , joku yrittelee hommaa eikä opi sitä ikinä, joku toinen on mestari heti kättelyssä. Anna oli.

Liikuttelin kulliani tiukassa samettihuotrassa puoliväliin asti vedin vähän takaisin ja taas. Anna liikutti nautittavan ujosti lantiotaan ja kiihottui koko ajan enemmän, kullini hankasi tässä kulmassa myös hänen klitoristaan. Puristelin toisella kädellä tytön pikkupyllyn poskia, annoin sormieni vaeltaa poskien välissä pyllyreiältä välilihan kautta pilluun ja tunsin hentojen häpyhuulten välissä kivikovan kyrpäni etsimässä väylää syvemmälle. Anna oli niin märkä, että märkyyttä oli levinnyt ympäriinsä. Paluumatkalla annoin mehuista märän sormen pysähtyä pyllyreiälle ja annoin sormeni hyvin varovasti ja hellästi pyöriä pikkuruisen kiihottavan kakkareiän ympärillä. Tuntui entistäkin tuhmemmalta ja Anna valitti nyt ääneen, ei mitään sanoja, ei niitä tarvittukaan, puhdasta nautintoa. Annan lantio oli nyt alkanut elää omaa elämäänsä, se haki tyydytystä ja uikuttava Anna lähestyi ensimmäistä kertaa miehen kanssa orgasmia. Tästä ne laulut syntyvät.

Liikuimme kiivaasti toisissamme, tuntui käsittämättömän hyvältä. En ajatellut moraalia, en ajatellut ehkäisyä, en ajatellut ammatillisuutta, en ajatellut ikäeroa. Minä nautin. Anna oli myös jossain muualla. Odottelin vielä sopivaa hetkeä ja pyörittelin kiimasta liukasta sormea Annan pyllyreiän ympärillä työnnellen sormea aavistuksen sisään samalla kun kyrpäni keskusteli yhä kiihkeämmin pikkupillun kanssa. Anna uikutti lähestyvän orgasmin kourissa ja hetkeä ennen kuin se alkoi, työnsin koko keskarini Annan somaan pikkupyllyyn. Anna kiljaisi hämmästyksestä, painoi kyntensä minun pakaroihini ja nosti rajusti lantiotaan samalla kun minä työnsin vähän vastaan. Kivikova kyrpäni upposi koko pituudeltaan Annan tiukkaakin tiukempaan tulikuumaan neitsytpilluun pohjia myöten. Annan suusta pääsi kirkaisu, enemmän hämmästystä kuin kipua, hän hengitti väristen muutaman nopean vedon tajuten olevansa nyt kokonaan seivästetty, lantio lähti peruuttamaan ja sormeni upposi vielä millin lisää pyllyyn, lähti pakenemaan, jolloin kullini upposi koko varren mitalta syvälle pikkupillun uumeniin ja sitten kummallakaan ei ollut sanoja ei ajatuksia huutoa valitusta nautintoa tunsin sekä sormessani että kyrvässäni että Anna sai rajua orgasmia ja korskuen ja lähtien varpaista ja hiuksista tulin kauempaa ja kovempaa kuin koskaan ja puristin itseni vielä niin kiinni hentoon ja silti niin vahvaan tytön kehoon ja työnnyin niin syvälle kuin mahdollista ja tyhjenin Annan kiehuvan kuuman pillun syvyyksiin. Tätä oli elämä, tämä oli kuin kuolema. Uskomaton Anna.
-Anna, onhan kaikki ok? kysyin huohottaen vaikka tiesin, ettei mikään ollut niin kuin ennen.

Tunsin Annan vetävän minut vielä tiukemmin itseään vasten ja punainen mansikkasuu suuteli huuliani. No further qestions.