Kipeä sovitus, osa 2

Lainavertailu 2019 | Löydä sinulle sopivin laina pikaiseen rahan tarpeeseen!
admin | Koulussa | 2013-10-09 |
Tagit: Teini-ikäinen tyttö (13-18) Anaaliseksiä Ei-tahdonmukaista seksiä Aikuinen mies Rajua seksiä Nöyryytystä heteroseksiä

Sähköpostiviestin otsikko oli levottomuutta herättävä: "Avaa yksityisesti". Tuijotin otsikkoa hetken aikaa. Lähettäjänä oli joku, jonka käyttäjänimi oli "ka1968", ei mitään oikeaa nimeä.

Olin koulun tietokoneluokassa, kun sain viestin, mutta kuuliaisesti en avannut viestiä heti. Minulla oli paha aavistus asiasta enkä missään tapauksessa tahtonut, että ruudulle lävähtäisi jotain noloa, kun takanani istui monia muita yläkoulumme oppilaita. Mutta vatsanpohjaani hiipi kammottava epäilys siitä, kuka "ka1968" saattaisi olla. En kuitenkaan halunnut ajatella asiaa, vaan kirjauduin ulos tietokoneelta, nappasin reppuni ja lähdin viimeiselle tunnille.

Viimeinen tunti oli historiaa, jota opetti koulumme nelikymppinen rehtori, Kari Aalto. Istuin tunnilla kuin mitään ei olisi tapahtunut, kuten olin istunut jo vajaa kuukausi sitten edellisen kerran, kun olin puhunut rehtorimme kanssa kahden. Olin halunnut unohtaa tapahtuneen, sillä rehtori oli luvannut, että sovitettuani rikkomukseni asiaan kuuluvalla rangaistuksella olin vapaa eikä minun tarvitsisi huolehtia enää koko asiasta. Sain tunnin kulumaan omissa ajatuksissani, mutta välttelin katsomasta suoraan rehtoria kohti.

Kävelin kotiin tavanomaista kovempaa vauhtia ja huokaisin helpotuksesta, kun kumpikaan vanhemmistani ei ollut tullut etuajassa kotiin. Avasin tietokoneen, kytkin yksityisen selauksen päälle ja kirjauduin koulun sähköpostiin. Klikkasin kuin kuumeessa "Avaa yksityisesti"-viestin auki.

Silmäni rävähtivät hetkeksi ammolleen ja sitten katsoin pois ruudulta. Vasta hetken päästä uskalsin katsoa takaisin. Naamaani ei onneksi näkynyt kuvassa, mutta minä siinä olin. Kuvassa näkyi kuusitoistavuotias, pienikokoinen, vaalea tyttö kumartuneena jykevän, ruskean puisen kirjoituspöydän päälle. Tyttö joutui seisomaan varpaillaan, jotta hänen lantionsa olisi yltänyt lepäämään korkean pöydän päällä, ja hänen päänsä oli painettu pöytää vasten, kasvot poispäin kamerasta. Hänen hameensa oli käärittynä vyötäisille eikä hänellä ollut alushousuja päällään. Takapuoli punotti kevyesti niistä kohti, mihin rehtorin avokämmen oli osunut. Tytön pimppi oli selvästi näkyvissä ohuen karvoituksen keskellä.

Kuvan lisäksi viestissä oli lyhyt teksti. "Katselin näitä kuvia tuossa yhtenä päivänä. Sinusta näkee selvästi, että kiillät märkyyttä, joten taisit haluta sitä kuitenkin. Nämä kuvat eivät kuitenkaan ole tarkoitettu ihan kaikille, joten meidän kannattaa ehkä miettiä yhdessä, kannattaako minun laittaa näitä ysiluokkien ilmoitustaululle. Keskustellaan asiasta perjantaina klo 16.00 liikuntasalissa."

Olin hetken aikaa aivan lamaantunut. Mielialani oli laskenut pohjalukemiin hetkessä. Olin ajatellut, että saan unohtaa koko tapauksen ikuisiksi ajoiksi, mutta yhtäkkiä mieleeni tulvahti väkisinkin uudestaan se häpeän, nöyryytyksen ja kivun tunne, jota olin tuntenut, kun rehtori Aalto oli piiskannut, käpälöinyt ja lopulta pannut minua vajaata kuukautta aiemmin työhuoneessaan. Katsoin kuvaa uudestaan. En erottanut jalkovälistäni mitään märkyyttä. En ollut halunnut rehtorin kosketuksia vähääkään. Minä olin varastanut luokkamme matkarahaa, se oli totta, mutta nyt totesin, ettei vanhemmilleni ja poliisille meneminen olisi ehkä ollut yhtä paha kuin tuo rikkeeni kipeä, yksityinen sovitus.

Mielessäni kävi, että voisin vielä kertoa asiasta poliisille tai vanhemmilleni edelleen. Mutta kuka uskoisi minua? Vanhempani olivat tiukkapipoja, nopeita syyttämään minua kaikesta, eikä minulla ollut todisteita.

Ja mitä jos rehtori levittäisi kuvat yhtä kaikki, kostoksi? Elämäni olisi pilalla. En kestäisi sitä nöyryytystä. Häpeäisin mieluummin rehtori Aallon nähden kuin koko pienen koulumme edessä. Muuten en voisi enää katsoa ketään täällä silmiin. Kaverini häpeäisivät minua ja muut kiusaisivat. Joutuisin lähtemään tästä kylästä. Täällä oli kuitenkin kotini, koirani, isäni ja äitini, bestikseni ja kaikki.

Oli vasta tiistai. Päätin kovettaa mieleni perjantaihin mennessä ja keskustella rehtorin kanssa. Ja jos rehtori tahtoisi tehdä muutakin kuin keskustella, minä harkitsisin sitä. Olin kuitenkin jo kokenut pahimman ja selvinnyt.

Päivät matelivat perjantaihin. Olin välillä kammottavalla tavalla peloissani ja hermostunut, ja pelko painoi mahassani kuin sadan kilon paino, ja välillä taas onnistuin olemaan ajattelematta asiaa, olinhan jo kerran käynyt läpi inhottavia asioita rehtorin käsissä.

Perjantaina kello 15.57 seisoin liikuntasalin ison oven takana ja koputin. Käytävä oli tyhjä, kaikkien päivä oli päättynyt viimeistään 15 vailla neljä. Olin iloinen, ettei kukaan ollut nähnyt minua.

Rehtori Aalto avasi oven. Liikuntasali oli avara, mutta valot olivat poissa, keväisen iltapäivän aurinko vain valaisi saliin pehmeän valon. Sali ei ollut täysin tyhjillään, vaan sen minusta katsottuna oikealla seinustalla oli voimisteluvälineitä: vanha ruskea hyppypukki, muutamia matalia, pehmeitä jakkaroita, hyppynaru ja silmiinpistävimpänä välineenä eritasonojapuut, joiden alempi aisa oli säädetty huomattavan alas, vain noin vyötäröni korkeudelle. Rehtori seisoi oven vieressä, kun astuin sisään polvet tutisten, pahaa aavistellen, ja sulki oven perässäni. Kuulin, kun se loksahti lukkoon.

- Käy istumaan, Liina, rehtori sanoi. Hän viittasi kohti minua lähinnä olevaan hyppyjakkaraan.

Kävelin jakkaralle. En saanut sanaa suustani ja kävely tuntui tahmealta. Olin peloissani. Istahdin vaivalloisesti alas. Rehtori jäi seisomaan puolentoista metrin päähän minusta. Hän katsoi minuun ankaran näköisenä.

- Kuten tiedätkin, minulla on hallussani sinusta kuvia, joissa olet vähemmän imartelevassa asemassa, rehtori aloitti. Hänen puhetapansa oli hidas, matala, kuin nautinnollinen. Minä en osannut sanoa mitään.

- Sinun henkilökohtaiselle maineellesi olisi ikävää, jos julki pääsisi paitsi tieto varkaudestasi, myös tämäntyyppisiä kuvia, hän jatkoi. - Tiedät varmaan, että sen jälkeen sinulla voisi olla vaikeuksia käydä koulua ja saada myöhemmin työpaikka ja ystäviä.

Mieleni teki huutaa, että "älä sitten julkista niitä kuvia, tuhoa ne", mutta suuni pysyi kuin naulittuna umpeen.

- En toki halua, että sinulle koituu mitään ikäviä seurauksia tästä.

Huokaisin.

- Ja olen valmis suojelemaan sinua niiltä. Mutta saat tarjota pienen vastalahjan ystävällisyydestäni.

Olin avaamassa suutani sanoakseni ensi kertaa jotakin. Sain vedettyä henkeä, mutta mitään sanoja ei tullut ulos.

- Älä pelkää, se ei ole mitään pahaa, rehtori jatkoi. - Sinun on vain tänä iltapäivänä tehtävä muutamia asioita niin kuin sanon, ja asia pysyy välillämme.

Yritin miettiä asiaa. Aivoni tuntuivat kiehuvan. Olin päättänyt, että kestän kaiken, mitä minulta vaaditaan, mutta nyt kun olin todella rehtori Aallon kanssa samassa huoneessa ja tekojeni seuraukset olivat suoraan edessäni, en tuntenut oloani niin rohkeaksi.

- Tarjoan sinulle tätä. Nuo tiistaina 5. päivä otetut kuvat pysyvät täydellisenä salaisuutena kaikilta muilta kuin sinulta ja minulta, jos seuraavien kahden tunnin aikana suostut kyselemättä minun pyyntöihini. Olet jo tehnyt kanssani niin paljon, etten usko voivani enää yllättää sinua.

Rehtori piti tauon, kuin punniten sanojaan.

- Olethan toki jo antanut minulle kauneintasi, eikä yksi kerta lisää enää pahenna sinua millään tavalla, hän jatkoi ja piti painokkaan tauon. - Annan sinulle hetken aikaa harkita tarkasti asiaa.

Yritin harkita. Olin kuitenkin lähes paniikissa eivätkä ajatukseni tunteneet kulkevan. Rehtori Aalto, tuo solakka nelikymppinen mies, isäni ikäinen, katsoi minuun tiukasti, kun mieleni laukkasi. En voinut perääntyä. En vain olisi voinut tehdä niin.

- Suostutko tottelemaan minua ehdoitta kaksi tuntia ja turvaamaan tulevaisuutesi?

Puhuin ensimmäistä kertaa saliin tultuani.

- Minä suostun, kuiskasin. Tuntui melkein helpottavalta päästä päätöksen taakasta.

Rehtori Aalto hymyili. - Teit oikean valinnan, Liina. Ensimmäiseksi otat sukkahoususi ja alushoususi pois.

Hänen äänensä oli nyt muuttunut. Enää hän ei kuulostanut suostuttelevalta ja asialliselta vaan käskevältä, kuin voittajalta.

Minun pulssini oli korkealla ja tunsin, että tärisin. Nousin vaikeasti ylös, nostin hamettani juuri sen verran, ettei rehtori nähnyt sen alle ja laskin sukkahousuni ja alushousuni yhtenä nippuna alas. Potkaisin varovasti ballerinakenkäni pois jalasta ja vedin sukkahousut ja aluspöksyt jalkaterien yli pois. En sanonut mitään, vaan jäin odottamaan lisää ohjeita.

- Hyvä tyttö. Sitten menet nojapuiden luo ja taivutat itsesi alemman puun yli.

Nyt ymmärsin, miksi nojapuiden alempi aisa oli niin alhaalla: jotta pystyisin hyvin taipumaan kaksinkerroin sen yli. Kävelin nojapuille, otin aisasta kiinni kaksin käsin ja taivutin yläruumistani eteenpäin.

- Kädet maahan, rehtori määräsi.

Olin notkea tyttö ja olin aina ollut melko hyvä voimistelussa. Varovasti irrotin käteni nojapuusta ja kurotin ne lattiaa kohti. Yletin juuri ja juuri yhtä aikaa käsilläni ja päkiöilläni maahan. Minulla ei ollut montakaan senttiä liikkumavaraa, etten olisi horjahtanut.

- Erinomaista, juuri noin, rehtori sanoi. Hänen äänensä oli rauhallinen, kiireetön. Näin jalkojeni välistä hänen ylösalaisen hahmonsa, mutta minun oli hetken päästä suljettava silmäni, ettei minua alkaisi huimata.

- Olen sinuun tällä hetkellä erittäin tyytyväinen, rehtori jatkoi. - Jos jatkat tällä tavalla, meillä ei tule olemaan mitään ongelmia kuvien kanssa. Sinun seuraava tehtäväsi on vain pysyä paikoillaan.

Rehtori Aalto käveli luokseni; näin jalkovälistäni enää hänen nahkaiset kenkänsä ja harmaiden suorien housujen lahkeet. Sitten hän kiskaisi voimalla hameeni lantioni yli vyötärölleni. Horjahdin eteenpäin ja jouduin käyttämään kaikkea käsissäni olevaa voimaa, etten olisi kaatunut nenälleni aisan yli.

Rehtori Aalto naurahti. - Pysy vaan pystyssä.

Minä häpesin suunnattomasti. Toisin kuin olin etukäteen ajatellut, nöyryytys ei tuntunut yhtään vähäisemmältä toisella kerralla, kun seisoin paljas takamus pystyssä, hame vyötäisillä hyväksikäyttävän rehtorini edessä. Kiihottiko tämä tilanne minua, kuten rehtori oli välillä väittänyt? Tutkin tunteitani, mutta ainoa, mitä löysin, oli syvä häpeä ja itseinho. Miksi olin taas lähtenyt tähän? Voisinko vielä peruuttaa? Voisiko tämä olla vain unta?

Rehtori käveli muutaman metrin päähän hyppynarun luo, poimi narun ylös ja taittoi sen kaksinkerroin käsissään. Naru oli kovaa, keltaista muovia. Näin, kun Aalto otti taitetun narun keskiväliltä kiinni ja astui taas luokseni. Olin kiusallisen tietoinen siitä, kuinka hyvin sukuelimeni olivat näkyvillä, kun olin taipunut nojapuun yli, kädet maassa toisella puolella ja jalat toisella.

Sitten tunsin pistävän kivun takapuolellani. Hän oli lyönyt minua muovinarun lenkillä! Huudahdin kivusta ja pettymyksestä. Olin luullut, ettei rehtori tekisi tällä kertaa mitään sellaista, mitä ei olisi tehnyt aiemminkin. Hän oli luvannut niin, eikö ollutkin? Eikö hän ainakin ollut antanut ymmärtää niin? En ollut enää varma.

- Tuota ei pitäis tehdä, minä aloitin. Pakaroideni halki iskeytyi heti toinen kivulias isku.

- Sanoitko sinä tottelevasi minua ehdoitta tälläkin kertaa vai et?

- Sanoin... Mutta mä luulin ettei, ettei me...

En osannutkaan jatkaa.

- Kuulehan nyt, Liina. Pidä mielessäsi ne kuvat. Sinulla voi olla nyt vähän ikävää, mutta mieti, kuinka ikävää on, jos koko koulu saa nähdä ne, ja lisäksi vielä sen kuvan, jonka otin sinusta äsken. Siinä näkyy naamasikin.

Olisin vetänyt syvään henkeä, jos olisin kaksinkerroin taipuneena voinut. Oliko hän todella ottanut äsken kuvan?

- Tämä on viimeinen kerta, kun sanon tästä ystävällisesti. Seuraavasta nikottelusta sinulle seuraa oikeita hankaluuksia. Onko selvä?

- On, sanoin hiljaa.

- Hyvä tyttö, rehtori sanoi matalalla äänellä. Sitten takapuoltani vihlaisi taas kipeästi, kun uusi isku osui siihen, ja kuin jälkeenpäin kuulin narun terävän napsahduksen ihoani vasten.

Ja sitten pyllylleni osui uusi isku, ja sitten taas uusi. Rehtori läimäytteli minua muovisella hyppynarulla kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisten viiden iskun jälkeen haukoin henkeäni ja vedet kihosivat silmiini. Seuraavien ehkä viiden iskun jälkeen nyyhkytin valtoimenaan. Sen jälkeen jokainen isku tuntui omalta pieneltä ikuisuudeltaan, loputtomalta pikku maailmankaikkeudelta, joka oli täynnä kipua, tuskaa ja häpeää.

Iskut taukosivat. Sitten pakaroilleni napsahti vielä yksi isku, nyt kovempi kuin aikaisemmin. Tai sitten olin vain jo niin kipeä aiemmista iskuista. Sitten rehtori lopetti lyömisen.

Rehtorini viileä käsi laskeutui takamukseni päälle, liikkui siinä, silitti kuin lohduttaen. Kädenliike lievittikin kipua, vaikka koskettelu käsillä tuntui vielä inhottavammalta kuin tunnottomalla esineellä. Käsi matkasi alas häpyhuulilleni ja kosketteli niiden päältä ylös alas. Olin lamaantunut ja nyyhkytin hiljaa. Tiesin nyt, miten pitkälle rehtori tulisi hyväilyissään ja lähentelyissään menemään enkä jaksanut estellä häntä. Tiesin suostuneeni uuteen raiskaukseen jäätyäni tähän saliin ja luvattuani totella rehtoriani.

Rehtorin käsi silitti kahdella sormellaan kevyen karvan peittämiä häpyhuuliani tavalla, joka olisi ollut hellä, ellen olisi inhonnut tätä tilannetta niin kovasti. Tiesin, että pieni reikäni ja vaaleanpunainen klitorikseni olivat ihan hänen näkyvillään heti, kun hän vain päättäisi raottaa huuliani. Nojapuu alkoi painaa ikävästi lantiotani; en ollut huomannut tuota epämukavuutta, kun olin kärsinyt piiskauksen tuskasta, mutta nyt se alkoi häiritä minua.

Rehtorin käsi poistui hetkeksi ja palasi kylmänä ja liukkaana. Jostakin syystä hänen sylkensä saaminen pimpilleni tuntui erityisen epämiellyttävältä. Hän raotti häpyhuuliani märällä kädellään ja kosketteli arkaa klitoristani liian kovakouraisesti. En ollut vähääkään kiihottunut, ja tuo kosketus tuntui pahalta.

- Mmm, herkkupylly. Sä tykkäät tästä, pikku lutka, etkö tykkääkin?

Tiesin viime kerrasta, mitä saattaisi seurata, jos kertoisin, etten pitänyt rehtorin kosketuksista lainkaan. Toisaalta en halunnut hänen ikinä luulevan, että olisin tässä vapaaehtoisesti. - En tykkää.

En ollut tajunnut, että hyppynaru oli edelleen rehtorin kädessä. Uusi, viiltävän kipeä narun sivallus leikkasi pyllyäni.

- Väärä vastaus. Yritä uudestaan. Etkö sä tykkääkin tästä, lutka?

Päätin, etten enää asettuisi poikkiteloin. Minun oli muistettava, etten saisi vastustella, miten inhottavaa tämä ikinä olisikin.

- Olen lutka ja tykkään tästä, sanoin kuuliaisesti.

Sain silti sivalluksen, kevyemmän kuin äsken mutta täsmälleen samaan kohtaan. Nyyhkäisin.

- Enemmän tunnetta, huora.

- Olen pieni lutka, kehräsin niin hyvin kuin itkultani osasin. - Tykkään tästä.

- Erinomaista. Noin kun jatkat, niin kaikki menee ihan hyvin.

Rehtori jatkoi minun sormeiluani. Hän siveli klitoristani voimallisesti, mikä sattui minuun, ja sitten työnsi muutamaa sormeaan hiukan sisälleni. Hän kostutti sormiaan uudestaan ja sitten työnsi niitä sisälleni. Niitä oli enemmän kuin hän oli pistänyt minuun aiemmin.

- Tuntuuko hyvältä, kun on kolme sormea sisässä?

Se tuntui kipeältä, puristi tiukan pilluni seiniä liiaksi. - Tuntuu tosi hyvältä, minä sanoin. Yritin kuulostaa niin vakuuttavalta kuin osasin.

- Hyvä. Nyt saat vähän lisää piiskaa. Laske lyönnit.

Rehtori oli tuskin lopettanut puhumista, kun hän sivalsi minua uudestaan.

- Yksi.

Toinen kivulias isku. Nyyhkäisin ja kokosin itseni, jotta saisin sanottua numeron. - Kaksi.

Seuraavat lyönnit olivat kovia ja osuivat herkkään pyllyvakooni. - Kolme. Ne-neljä.

En ollut enää kestää seuraavia lyöntejä, mutta kuin huumassa jatkoin laskemista, koska tiesin, etten muuten pääsisi tästä ahdingosta.

- Viisi. Kuu... si. Sss-seitsemän. Aih!

- Mikä se viimeinen oli? rehtori kysyi. Hän sivalsi uudestaan.

- Kahdeksan!

Tuo sadisti jatkoi edelleen ja minä laskin. Kipu poltti huumaavana pakaroitani.

- Yhdeksän!

Rupesin miettimään, alanko pian vuotaa verta ja onko kivusta mahdollista pyörtyä. Vielä yksi lyönti.

- Kymmenen!

- Hyvä tyttö, Liina. Erinomaista, rehtori sanoi, kun olin tuskin ehtinyt nyyhkäistä viimeistä numeroa.

Roikuin lannistuneena voimistelutelineen aisan päällä enkä enää välittänyt, että se painoi nivusiini. Itkin.

- Nyt nouset ylös, riisut hameesi, paitasi ja rintaliivisi ja käyt tuohon pukin päälle selällesi.

Kuulin ohjeet kuin unen läpi ja tiesin, että minun on pakko totella. Kipu lainehti edelleen kehossani, mutta alkoi lievetä vähitellen. En saanut lakattua itkemästä ja toivoin, ettei rehtori rankaisisi minua siitä. Nousin jäykästi ylös hankalasta asennostani.

Oikaisin hameeni oikealle paikalleen, jotta olisin saanut olla edes hetken suojassa rehtorin tunkeilevalta katseelta. Sitten napitin vaalean kauluspaitani auki ja paljastin vaaleansiniset rintaliivini. Otin paidan pois ja pudotin sen lattialle. Lopuksi avasin farkkuhameeni napin ja vetoketjun, vedin tiukan hameen lantioni ylitse alas ja astuin pois hamosesta. Olin alasti sinisiä push up -rintaliivejäni lukuun ottamatta.

Kävelin turrin jaloin, nojapuulla roikkumisesta jäykkänä hyppypukin päälle. Pukki oli säädetty niin, että se oli hiukan omaa lantiotani korkeammalla, juuri rehtori Aallon nivusten kohdalla. Tiesin, mitä tulisi tapahtumaan. En halunnut nähdä sitä. Olisin tahtonut voida sulkea mieleni niin, että vaikka kehoni olisi kärsinyt näitä kauheuksia koulumme jumppasalissa, en tajuaisi enkä muistaisi siitä mitään.

Nousin takaperin pukin päälle ja kävin selälleni. Sitten odotin. Odottaminen oli ehkä kuitenkin pahinta.

- Perse ihan siihen reunalle, ohjeisti rehtori.

Siirsin takamukseni niin, että se oli juuri ja juuri pukilla. Jalkani roikkuivat hankalasti pukilta alas. Pimppini oli paljas ja suoraan rehtorin katseen alla, eikä ylävartaloni peittona ollut muuta kuin pienehköt rintsikat.

Rehtori käveli luokseni. - Avaa jalkojasi.

Levitin hankalasti haarojani.

- Enemmän.

Yritin saada jalkani levälleen, vaikka se vaati huomattavasti voimaa.

- Aah, hyvä, rehtori sanoi. Hän kurotti oikean kätensä jälleen haaroihini ja ilman mitään hienosteluja tunki jälleen kolme sormea sisääni. Sitten hän veti sormet lähes kokonaan ulos, painoi ne taas hitaasti sisään ja alkoi pumpata minua yhä kiihtyvällä nopeudella. Emättimeni kävi onneksi sisältä liukkaammaksi pelkän hinkkauksen voimasta, vaikka tämä ei tuntunut edelleenkään hyvältä, ainoastaan nöyryyttävältä ja kivuliaalta.

Sitten rehtori kumartui polvilleen niin, että hänen kasvonsa olivat suoraan alapääni edessä. Olin kuolla häpeään, kun ajattelin, että hän näki sukuelimeni niin läheltä ja hänen naamansa melkein kosketti niitä. Rehtori tarttui voimakkaasti sääriini ja nosti jalkani hartioilleni. Asentoni helpottui hieman, mutta oli kamalaa ajatella, miten hän tuijotti jalkoväliini.

Sitten hän teki jotain, mitä en olisi ikinä ajatellut tai tahtonut hänen tekevän. Hän kumartui hiukan eteenpäin ja nuolaisi sukuelintäni kuin koira.

- Mm, taidat nauttia?

- Joo, nautin, sanoin automaattisesti. Olinhan päättänyt, etten enää panisi vastaan.

Rehtori nuolaisi minua uudestaan, ensin häpyhuulien päältä ja sitten niiden välistä. Se tuntui oudolta. Ei se varsinaisesti sattunut, vaikka rehtori tekikin sitä melko kovaa, mutta tiesin, ettei miesten ja naisten pitäisi tehdä mitään tuollaista. Hän lipoi häpyhuuliani ja pientä klitoristani kovaa ja minä toivoin, että hän lopettaisi.

Loputtomalta tuntuvan nuolemisen jälkeen hän poistikin päänsä jalkovälistäni. Hän nousi seisoman nilkoistani kiinni pitäen niin, että nilkkani jäivät edelleen hänen hartioilleen. Häpyni oli aivan hänen haarojensa kohdalla, ja arvasin, mitä hän aikoisi. Hän avasi suorien housujensa napit ja antoi housujen tipahtaa alas. Kalsareita hänellä ei ollut, vaan esiin tuli punahehkuinen, valtavana seisova kalu. En ollut ennen nähnyt hänen elintään, vaikka hän oli raiskannut sillä minut, ja se näytti nyt aivan hurjan isolta. Pelkäsin.

- Nyt sä olet valmis mulle, pikku huora. Eikö niin?

- Mä olen pikku huora ja olen valmis sulle, rehtori.

- Hyvä.

Tunsin rehtorin asettelevan ison kyrpänsä alapääni suulle. Hän levitti alahuuliani hiukan ja kostutti elimensä päätä syljellään. Sitten hän alkoi työntää.

Suuri elin painui sisääni liian nopeasti, kun rehtori työnsi kovalla voimalla. Poimuni vastustelivat hänen työntymistään hiukan, mutta sisälle tulo kävi kuitenkin tällä kertaa helpommin kuin viimeksi, kai asennosta johtuen.

Kipeä yllätys tuli vasta, kun hän asetti itsensä emättimeni pohjaa vasten ja työnsi edelleen. Kalu osui pohjaani nyt vielä helpommin kuin aiemmin, ja juuri nuo kohdunkaulaani hakkaavat osumat olivat viimeksi satuttaneet ja nöyryyttäneet minua kaikkein eniten. Työntö emättimeni pohjaan teki inhottavan kipeää ja minä nyyhkäisin taas.

Rehtori vetäytyi minusta hitaasti ja sitten survaisi kalunsa kerralla nopeasti pohjaan. Se sattui erilailla kuin piiskaus oli sattunut, mutta melkein yhtä paljon, kun se osui syvälle keskustaani. Rehtori vetäytyi ulos ja työntyi rivakalla vedolla sisään uudestaan ja taas uudestaan ja pumppasi minua kuin aikeenaan päästä kohtuuni sisään.

Ajatus kohdusta herätti minut taas. Viimeksi emme olleet käyttäneet ehkäisyä, koska rehtori oli sanonut, että minulla oli varmat päivät menossa. Mutta nyt viime kuukautisteni alkamisesta oli pari viikkoa. En ollut mikään nero terveystiedossa, mutta muistelin, että juuri tuona aikana tyttö tulee helpoimmin raskaaksi. Mietin, uskaltaisinko sanoa mitään. Rehtorin kalu työskenteli sisään ja ulos minussa hakaten joka iskulla kipeästi hedelmällisen kohtuni aukkoa.

- Entä kondomi? minä sopersin.

- Koska sulla on ollut menkat?

Rehtori ei lopettanut inhottavan tuntuista pumppaamistaan keskustelumme ajaksi.

- Kaksi viikkoa sitten alko.

- Hmm, sitten sä olet hedelmällinen, rehtori sanoi. - Älä huoli, ei me sua raskaaksi tehdä. Keksitään jotain.

En uskaltanut kysyä, mitä se olisi. Kai rehtori vetäisi ulos ennen kuin laukeaisi. Hän kiihdytti työntöjään. Purin huultani, etten itkisi. Tuijotin salin kattoa. Katonrajassa olevista ikkunoista tuli ilta-auringon valoa. Iso penis survoi sisääni liian lyhyeen ja kapeaan käytävääni yhä uudestaan ja uudestaan, ja minä toivoin vain tämän panemisen loppuvan.

Sitten rehtori veti hitaan nautinnollisesti kyrpänsä ulos minusta. Ei kai se ollut kuitenkin tullut? Ei kai, viimeksi se oli ainakin käyttäytynyt eri tavalla tullessaan.

- Käänny ympäri, mahallesi, rehtori käski. - Poski penkkiin.

Tein työtä käskettyä. Sillä aikaa rehtori kumartui ottamaan housujensa taskusta jotakin, mutta en ehtinyt nähdä mitä. Painoin toisen poskeni viileää penkkiä vasten.

- Nyt meillä on muutamia vaihtoehtoja, rehtori aloitti.

Minulla ei ollut aavistusta, mitä hän tarkoitti. Eikö hän aikonut vain käyttää minua kuten halusi ja antaa minun mennä?

- Sinä et ilmeisestikään tahdo tulla raskaaksi, eikö niin?

- En!

- Sille on se vaihtoehto, että nussin sinua sinun pyllyysi, rehtori sanoi. - Huomaa, että se on ainoa vaihtoehto sille, että laukean pilluusi. Sinä olet nyt hedelmällisimmilläsi ja terve nuori nainen, joten saatat hyvinkin tulla raskaaksi, jos lasken siemeneni sinne.

Olin shokissa. Olin kyllä kuullut, että jotkut ovat joskus sellaistakin seksiä, että penis työnnetään tytön pyllyreikään, mutta itse en ollut ajatellut sitä ikinä kokeilevani. Mutta en tahtonut tulla raskaaksi! Silloin tämä ei pysyisi salassa, ja minä olin kestänyt jo niin paljon saadakseni vain unohtaa koko jutun.

- Huomaa, että peppuseksi ei satu ollenkaan, jos sen tekee oikein. Minulla on liukuvoidetta ja minä olen kokenut tässä lajissa, joten sinulla ei ole mitään huolta. Mieti, mitä lapsen saanti tai edes abortti tuossa iässä tekisi sinulle.

Pelkäsin järjettömästi tuota minulle täysin outoa, rivoa seksitapaa. Mutta en voinut riskeerata raskaaksi tulemista, en kerta kaikkiaan voinut. Lepuutin päätäni pukin nahkapinnalla ja mietin. Tunsin, kuinka alapäästäni valui vähän jotain viileää.

- Eihän se satu?

En ihan luottanut siihen, kun rehtori Aalto sanoi, ettei jokin sattuisi.

- Ei toki. Se on oikein mukavaa.

- Okei.

- Okei mitä?

- Okei, ollaan anaaliseksiä.

- Haluatko sinä, että työnnän kyrpäni sinun pikku pyllyreikääsi?

Voi ei, älä pakota minua sanomaan tuota. Vedin henkeä.

- Haluan, että työnnät kyrpäsi minun pikku pyllyreikääni.

Olin luullut aiemmin, etten voisi hävetä enempää, mutta nyt häpesin kuin ei koskaan ennen. Oli kamalaa joutua kärsimään jotain niin likaista ja kummallista kuin pyllyseksi, mutta koko kauheuden teki vielä pahemmaksi se, että jouduin itse pyytämään sitä.

- Älä huoli, saat juuri sitä, rehtori kehräsi.

Kuulin, kun hän puristi purkkia tai tuubia, ja sitten takamukselleni ilmestyi kylmä käsi. Se levitti jotain liukasta ensin pyllyni päälle. Sitten se koetteli pyllyaukkoni kuoppaa, ja sen jälkeen tunsin oudon, kylmän tuntemuksen sisälläni, ilmeisesti rehtorini sormen perseessäni.

Sisälle takamukseeni ei ollut koskaan työnnetty mitään, enkä minä pitänyt tunteesta. Oli kuin minulla olisi ollut tarve käydä kakalla, mutta en saanut tunnetta pois. Se pikemminkin voimistui, kun nyt jo lämmennyt sormi tunkeutui syvemmälle yksityiseen, salaiseen paikkaani. Sitten sormi vetäytyi varovasti ulospäin ja takaisin sisään. Kokonaan ulos, sitten kokonaan sisään. Tämä ei ollut kivuliasta, mutta nöyryyttävää ja epämiellyttävää.

Siten vinkaisin kivusta. Pyllyssäni oli nyt ilmeisesti kaksi sormea, ja ne olivat tunkeutuneet sinne huomattavasti nopeammin. Jos kaksi sormea sattui näin paljon, miltä tuntuisi kokonainen penis? En ollutkaan valmis tähän. Kylillä oli apteekki, kehtaisin kuitenkin pyytää sieltä katumuspillereitä. Luultavasti viikkorahani riittäisivät niihin.

- Odota, mä en tahdokaan tätä, puuskaisin.

- Liian myöhäistä, lutka. Sä kerjäsit sitä jo. Nyt hiljaa tai sattuu oikeasti.

Silmiini kohosivat pelon ja kivun kyyneleet. En ollut valmis tähän. En ollut ikinä halunnut tätä. Keski-ikäisen rehtorin sormet soutivat edestakaisin perseessäni ja tekivät kipeää yhä uudestaan. Pelkäsin.

- Menee paremmin, jos rentoudut.

Yritin kaikin keinoin rentouttaa pyllyreikäni. Se ei onnistunut, sillä tilanne oli tuskainen, jännittävä ja inhottava ja kipu esti minua rauhoittumasta. Kipu ei lieventynyt lainkaan, vaan tuntui joka kerta, kun sormet menivät sisään kireään peppuaukkooni ja joka kerta kun ne vetäytyivät ulos sisältäni.

Hetken päästä kipu voimistui entisestään. Se oli varmaankin kolme sormea. Peppuaukkoni tuntui loputtomiin venyneeltä ja pelkäsin pysyviä vahinkoja. Ja vielä enemmän pelkäsin, mitä tuleman piti.

Rehtori huokaisi tyytyväisesti ja sitten hänen sormensa vetäytyivät pepustani hetkeksi. Kuulin taas tuubin pursotusäänen. Hetkeen en tuntenut mitään.

Sitten kuuma, tylppä esine tuntui pyllyäni vasten. Voi ei, ajattelin. Se oli rehtorin sukuelin.

Muna painoi hetken tuloksetta peppuani. Rehtori ähisi ja asetteli elintä paremmalle paikalle ensin kerran, sitten toisen kerran. Minun teki mieleni kiristää pyllyreikääni niin, ettei hän olisi päässyt sisälle, mutta arvasin, että jos hän kuitenkin pääsisi, se sattuisi vain enemmän. Yritin siis rentoutua mahdottomassa tilanteessa. Sitten tunsin, että hän painui hiukan syvemmälle, ihan hiukan kolooni. Hengitin pinnallisesti ja nyyhkin.

Rehtori alkoi työntää isoa, kovaa kaluaan sisälle pyllyreikääni. Se tuntui valkohehkuisena kipuna. Pelkäsin repeäväni, kun elin venytti aukkoani liian suuriin mittasuhteisiin. Ei ollut tarkoitettu, että siitä menisi sisään mitään. Penis painui syvemmälle ja syvemmälle, sitten se lepäsi hetken aikaa sisälläni. Tunsin sykkivää tuskaa jokaisessa kohdassa, johon elin kosketti.

Sitten rehtori veti kaluaan poispäin anaalistani ja kokonaan pois pepustani. Haukoin henkeäni hetken aikaa. Mutta pian tunsin kalun taas pyllylläni. Tunsin sen sykkivän minun peräaukkoani vasten, ja sitten se aloitti taas kivuliaan matkansa sisälleni. Kipu oli ehkä hiukan lievempää tällä kerralla, mutta nyt rehtori porautui entistä syvemmälle, kunnes tunsin hänen kiveksensä häpyhuuliani vasten. Sitten hän alkoi hinata itseään ulos minusta, lähes kokonaan pois. Tuo oli helpotus, jonka katkaisi uusi sisäänporautuminen. Hitaasti rehtori alkoi jyystää minun lähes mahdottoman kireässä pyllykanavassani edestakaisin jättäen jälkeensä vain polttavaa kipua.

Sitä mukaa kun totuin yhä paisuvaan kaluun anuksessani, hän alkoi sahata sisälläni yhä nopeammin. Kiihtyvä tempo aiheutti lisääntyvää tuskaa minussa, ja hän alkoi tuntua minun sisälläni yhä syvemmällä. Säästelemättä rehtori hakkasi sisään perseeseeni niin, että hänen nivusensa löivät minun pyllyyni ja minä painuin joka työnnöllä ikävästi pukkia vasten. Yhdyntä tuntui jatkuvan ja jatkuvan yhä kiihtyvällä tempolla, eikä kipu hellittänyt ollenkaan.

Lopulta rehtorin työnnöt kävivät epäsäännöllisiksi ja hänen hengityksensä pinnalliseksi. Hän työntyi kerran erittäin syvälle sisääni satuttaen minua vielä kerran kovasti ja sitten jännittyi selässäni, pysyi hetken paikallaan ja siten nyki kaluaan vielä hetken edestakaisin sisälläni. Kun tajusin, että hän oli lauennut, itkin helpotuksesta.

Hetken päästä rehtori luhistui selkäni päälle. Raskaan miehen paino koski keuhkoihini. Nyyhkytin pukin päällä, miehen alla vatsallani, kunnes rehtori Aalto nousi minun päältäni ja vetäytyi sisältäni. Tunsin, kuinka hänen peniksensä perässä ulos pepustani valahti jotain lämmintä ja märkää.

Rehtori nosti housunsa takaisin jalkaansa. Sitten hän läimäytti minua kovakouraisesti paljaalle takamukselleni. - Nouse ylös.

Ennen kuin ehdin reagoida lamaantuneessa tilassani, rehtori keräsi lattialta hameeni, sukkahousuni, alushousuni ja kauluspaitani ja käveli takaisin luokseni. Hän piti hameeni kädessään ja heitti muut vaatteet selkäni päälle. Pyllyreiästäni valui yhä lisää kosteaa ainetta. Rehtori pyyhki limaisen takapuoleni kovakouraisesti hameen karkeaan farkkukankaaseen ja nakkasi sitten hameenkin päälleni.

- Häivyhän täältä ennen kuin isi ja äiti alkaa kaivata.

Nousin pukilta seisomaan niin, että vaatteet valahtivat lattialle ja hamuilin sitten vaatteita käsiini. Puin ylleni alushousut ja kauluspaidan niin nopeasti kuin täriseviltä käsiltäni pystyin. Sitten vedin ylleni hameen, jonka takamuksessa oli isoja limatahroja. Sukkahousut tungin taskuuni.

Kävelin silmiäni pyyhkien kohti ovea, nielaisin pari kertaa ja avasin oven. Poistuin katsomatta taakseni. Kukaan ei saisi tietää.

Arvostele novelli:

Kommentit

Ei kommentteja...
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi novellia!